Nayteikkuna

IK Multimedia Z-Tone – linjasoittoa soundilla

Teksti: Lauri Paloposki

 

Kitaran tai basson kytkeminen suoraan äänityslaitteistoon on tuiki tavallista, mutta usein tämän itsessään kätevän metodin varjopuolena soittotuntuma meltoontuu ja soundikin nahistuu. Ratkaiseeko IK Multimedian impedanssisäätö pulmat?

 

Laitekaksikosta Z-Tone DI on perinteisempi DI-boksi ja sellaisena se on tarkoitettu tyypilliseen linjasoittoon studiossa tai PA-keikalla joko bassolla tai kitaralla. 

Sisarlaite Z-Tone Buffer + Boost puolestaan on tarkoitettu osaksi soittajan pedaalistoa, jossa sen tehtävänä on tarjoilla äänitys- tai PA-käyttöön ihanteellinen kuiva signaali ja toisaalta tukea bufferi-vahvistimellaan efektilajitelman tai pitkän piuhan läpi lähetettävää signaalia.

 

Bufferoinnin ideasta kirjoitin Riffissä 1/2020 julkaistun Carl Martin Buff Deluxe -testin yhteydessä enemmänkin, joten sivuutetaan se asia tässä yhteydessä jo tuttuna ilmiönä.

 

Sovitus kohdilleen

IK Multimedian kehittämä Z-Tone on ytimeltään impedanssin säätö, jonka vaihteluväli ulottuu kitaroille yleispätevänä pidetystä yhdestä megaohmista portaattomasti alas 2,2 kilo-ohmiin saakka. Lukuarvoja ei ole merkitty säätimen yhteyteen, vaan potentiometria käännetään Sharpista Boldiin.

Z-Tone-säädöllä on kuitenkin kaksi tyystin eri ulottuvuutta, sillä potentiometrin viereen sijoitetulla kytkimellä voidaan vaihtaa boksin sisällä olevaa kytkentää. Näistä JFET-tyyppiseksi nimikoitu värittää soundia ronskimmin, kun taas Pure-nimikkeellä merkitty jäljittelee raskaansarjan mikrofonivahvistimien neutraalimpaa sointia. Kahden lähtökohtaisesti jo erityyppisen etuvahvistimen soundit reagoivat Z-Tone-potentiometrin liikkeisiin kumpainenkin omalla tavallaan, ja soveliasta asetusta pääseekin hakemaan varsin laajasta ja monimuotoisesta avaruudesta. 

Ilmiöön liittyy se, että impedanssin vaihtaminen itsessään vaikuttaa samanaikaisesti sekä soittotuntumaan että soittimen soundiin. Niinpä valmistajan valinta käyttää potentiometrin asennoista maalailevia määreitä täsmällisten teknisten termien sijaan on luonteva. Muulla tavalla vaikutuksia olisi hankala kuvaillakaan, kun muutos sointivärissä ei koske pelkästään bassopitoisuutta tai keskirekisterin klangia, vaan ne muuttuvat samanaikaisesti. Ja koska muutos tapahtuu aina vuorovaikutuksessa kyseisen soittimen mikrofonien kanssa, on toteutuva skaala hyvin eriluonteinen erilaisilla mikrofoneilla.

Jotteivät loppuisi eväät kesken, on IK MUltimedia pakannut matkaan vielä kolmannenkin soundityypin, joka on tarkoitettu aktiivimikrofoneilla ladatun soittimen kumppaniksi. Tässä moodissa Z-Tone-säätimen eri asennoista löytyvät soundit ovat lähempänä passiivimikrofoneille tarkoitettua Pure-maailmaa, mutta eivät kuitenkaan täysin yhtenäiset.

 

Kytkentämahdollisuudet

IK Multimedian kaksikko on liitännöiltään identtinen. Balansoitu XLR-lähtö on yksiselitteisesti äänitys- tai äänentoistotarkoituksiin, ja yhtä ilmeinen on instrumentille tarkoitettu tulojakki.

Kaksi muuta liitäntää voivat sitten palvella useammallakin eri tavalla. 

XLR-lähdön parina on nimittäin sen kanssa samaa signaalia balansoimattomana jakava Main Out, kun taas tuloliitännän signaalin voi suoraan poimia sellaisenaan Link-jakista ulos. 

Keikalla Main out sopii hyvin efektiketjun ja vahvistimen ruokkimiseen silloin, kun tarvitaan bufferoitua signaalia, ja Link-liitäntä soveltuu silloin vaikka viritysmittarin kytkentään. Kummassakaan Z-Tone-laitteessa ole muokatun signaalin lähdöille mykistystä, joten soittimen viritysäänet kyllä kuuluvat yleisöllekin ellei niitä erikseen vaienneta muilla konstein.

Jos bufferoidun ja Z-Tonella muokatun signaalin sijasta omalle vahvistimelle (tai muulle kalustolle) haluaa mahdollisimman alkuperäisen signaalin kitarasta, käytetään sitten Link-lähtöä siihen tarkoitukseen ja viritysmittari kytketään jotenkin toisin.

 

Z-Tone käytännössä

Kaikkein suoraviivaisinta sopivan asetuksen etsiminen on silloin, kun tallennetaan yleiskelpoa kitararaitaa, jolle ei vielä ole tarkempaa efektointia mietittynä. Z-Tone-säätimellä löytyy nopeasti pätevä perussoundi jossa soitettavuus ja sävy natsaavat soitettavaan tekstiin. Kun sellainen löytyy, soitto tuntuu ja kuulostaa hyvin samankaltaiselta kuin vahvistimen kanssa soittaessa, etenkin jos linjasoundille antaa pikkuisen tilaa jollain kaiulla. Kaikuahan ei ole välttämätöntä edes tallentaa, riittää kun se antaa soittajalle hiukan selkänojaa. Silloin talteen saadaan lopullista muotoilua hyvin kestävää kamaa, jota voi sitten jälkikäteen muokata eri audiotyökaluilla tai ajaa mallinnetun vahvistinplugarin läpi.

Jos taas soitetaan keikalla tai äänitetään niin sanotusti valmista soundia, muuttuu sopivan Z-Tone-asetuksen hakeminen himpun hitaammaksi. Koska impedanssin muuttaminen vaikuttaa suoraan kitaran mikrofonien toimintaan, heijastuu vaikutus saman tien siihenkin, miten esimerkiksi signaaliketjun myöhemmäksi lenkiksi kytketyn pedaalin tai vahvistimen särö käyttäytyy pikkaushetkellä sekä soinnin aikana. 

Kun dynamiikan rinnalla muuttuu samalla myös taajuussisältö, poikii asetelma vääjäämättä jonkin verran vuorottaisia säätötoimia, joissa Z-Tonen ja sen perään kytketyn laitteen asetuksia paimennetaan keskenään yhä tiivimpään liittoon. Puuha voi kyllä ajautua soiseenkin maastoon, mutta pääosin se on erittäin mielenkiintoista ja palkitsevaa – semminkin, kun ihan tutuista laitteista kuuluu tällä tavoin löytyvän aivan uusia ilmeitä. Omat soittimet ja niiden käyttäytyminen Z-Tonen kanssa on syytä kyllä opiskella läpijuurin, mikäli on tarvetta palata samantapaisiin soundeihin toistuvasti eri tilanteissa – mitään asetuksia kun ei saa luonnollisestikaan laitteen muistiin.

Itse viihdyin laitteen parissa pitkiäkin toveja makustellen, vaikka pelkän kuivan kitarasignaalin optimointi ei puuhana ole mitenkään erityisen inspiroivaa. Vaan kun mukaan otetaan joko rautakauden ulkoisia laitteita tai tietokoneessa mylläävä virtuaalivahvistin, niin päästään ihan eri sfääreihin saman tien. 

Sähkökitaralla saman soittimen luonnetta voi parhaimmillaan muunnella erittäin monipuolisesti ja tulostaa vaikkapa tuplauksia tai stemmoja aina pikkuriikkisen eri sävyisellä soundilla. Myös akustisen kitaran soittoon löytyy runsaasti vaihtoehtoja, olipa hakusessa sitten kellomaisen kuulaasti piirtyvä selkosointi tai harjauskomppiin sopeutuva helinä. Mahdollisuus alleviivata peukalolla poimittuja bassokulkuja tai perkussiivisia iskuja todella matalalta humahtavalla alukkeella on mainio, ja vastakkaisessa ääressä alakielet voi taas kuoria ytimekkään pureviksi halutessaan. Keski- ja ylärekisterikään eivät jää koskemattomiksi, sillä mellevien melodialinjojen soittoon käyvän leveän ja paksun soundin vastapuntiksi Z-Tonella voi vääntää esiin myös häijysti leikkaavia ja kapeita sävyjä.

 

DI-boksista efektilaitteeksi

Perinteisesti DI-boksit on suunniteltu sellaisiksi, että ne värittäisivät ääntä mahdollisimman vähän. Ne eivät siis lukeudu niinkään luovien ja soundinmuokkaukseen tarkoitettujen työkalujen joukkoon vaan pikemminkin siihen laitteistoon, jonka tehtävänä on olla kuulumaton joskin tarpeellinen osa signaalipolkua. 

IK Multimedian Z-Tone vie DI-boksin perusluonnetta lähemmäs efektilaitetta, jolla pelkän välittämisen sijaan rakennetaan soundia aivan tarkoituksellisesti.

Kun instrumentti ja Z-Tone kohtaavat tietyssä leikkauspisteessä, sointi soittotuntuma ovat vanhan liiton mukaisesti hyvin värittymättömiä ja alkuperäisen oloisia, ja vastaavat tilannetta jossa kuivakkaan akustiseen tilaan sijoitettu vahvistin mikitetään läheltä. Tuosta leikkauspisteestä on sitten mahdollisuus siirtyä sivummalle, jolloin alkaakin soundin aktiivinen muotoilu – ja löytöretkeily, jonka aikana syntyy hedelmällisiä hetkiä tarkastella myös oman soittotekniikan muuntelua totutun ulkopuolelle, soundin innostamana.  

Bonuksena IK Multimedia tarjoaa laitteen ostavalle ja sen rekisteröivällä kosolti vapaasti ladattavia ohjelmistotuotteita, joista Amplitube 4 -vahvistinmallinnus on se ilmeisin kitaristia puhutteleva paketti. Tähän osuuteen on luontevinta tutustua suoraan valmistajan kotisivuilla.

 

IK Multimedia Z-Tone Di / Z-Tone DI Buffer + Boost

DI-bokseja äänenmuokkaustoiminnoin

• kitaratulo & rinnakkaislähtö
• tulotason säädin +/- 8 dB
• muokatun signaalin balansoitu lähtö
• maaton erotus kytkimellä
• muokatun signaalin balansoimaton lähtö
• Z-Tone-säätimellä vaihdettava tuloimpedanssi
• JFET- tai Pure-kytkentä (vain passiivimikrofoneille)
• Active-moodi Z-Tonen käyttämiseksi aktiivimikrofoneilla
• käyttö joko phantom-syötöllä, paristoilla tai verkkolaitteella (9 V, lisävaruste)

 

Z-Tone DI

• Pad-kytkin -20 dB pudottaa signaalivoimakkuutta
ja ohittaa Z-Tone-säädön
• hinta: n. 150 euroa

 

Z-Tone DI Buffer + Boost

• maks. 10 dB:n lisävahvistus
• portaaton säätö, jalkakytkin
• hinta: n. 200 euroa

Lisätiedot: Luthman Nordic, Suomi

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 4/2020. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  

 Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena. 

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.

 

21.08.2021
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy