Nayteikkuna

Carl Martin Buff de Luxe – kirkkaasti perille

Pitkä piuha syö sähkökitaran soundista sen kirkkaimman heleen ja loiventaa samalla atakkia. Saman tekee usein kitaran ja vahvistimen väliin ladottu pedaaliketju. Bufferin ideana on pitää kitaran signaali ryhdikkäänä koko matkan vahvistimelle asti.

 

Carl Martin on huomioinut bufferointitarpeen moninaisuuden. Buff de Luxe on kahden bufferin yhdistelmä, yhteiseen koteloon rakennettuna, kumpainenkin omin tulo- ja lähtöliittimin varustettuna. 

Ideana on kytkeä ensimmäinnen bufferi signaalipolun alkupäähän, kitaran ja efektilaitteiston väliin. Toinen bufferi kytketään sitten efektilaitteiston ja vahvistimen väliin. 

Näin turvataan kitarasignaalin selviytyminen mahdollisimman terveenä pedaaliston läpi sekä signaalin matka pedaaleilta vahvistimelle sellaisessakin tapauksessa, että ketjun viimeisen laitteen lähtösignaali ei ole ihanteellisin mahdollinen.

Toiminnallisena bonuksena Buff de Luxessa on viritysmittarille tarkoitettu lähtö sekä jalkakytkin, jota painamalla signaalipolun saa mykistettyä virityksen ajaksi. Mykistyksen merkiksi punainen led vilkuttaa, sininen puolestaan loistaa aina kun pedaali saa virtaa, jota sille syötetään erillisestä yhdeksän voltin verkkolaitteesta. 

 

Pulmat on tehty ratkottaviksi

Teknisesti Buff de Luxe toimii kuten sen on tarkoituskin. Laite ratkaisi tyypillisen epämukavuustilanteen käytännöllisesti: sen avulla sujui kitaran soittaminen tarkkaamon puolella niin, että pedaalit ovat soittajan ulottuvilla, mutta vahvistin saa möykätä mikitettynä studion puolella. 

Tähän asti olen käyttänyt tarkkaamossa jotakin etuvahvistinpedaalia tai vastaavaa, josta instrumenttitason signaali on kytketty tarkkaamon ristikytkennän kautta studion kiinteään kaapelointin, poimittu soittohuoneen puolella seinärasiasta pedaalilautaan ja siitä sitten vahvistimeen. Kaapeloinnille kertyy mittaa helposti 25 metriä, mutta menettely ajaa teknisesti asiansa. Varjopuoli on, että etuaste jättää myös oman soundinsa lopputulokseen.

Testitilanteessa kytkin kitaran suoraan ensimmäiseen bufferiin, ja siitä pedaalilaudan kautta toiseen bufferiin, josta signaali lähti tavanomaiselle reitilleen kohti soittohuonetta. No nyt pelaa – soundi on terve ja ilmeikäs, eikä piuhan pituutta tai pedaaleiden runsautta huomaa mistään.

Varmuudeksi vielä A/B-testi. Sellainen järjestyi kytkemällä koko efektipedaalisto tahallisen ylipitkillä piuhoilla loopperin yhteen silmukkaan, jonka kytkintä painamalla pystyi lennossa vaihtamaan signaalipolun bufferoimattomana loopperin läpi kulkevasta lyhyestä reitistä bufferoituun pitkään ja efektien kautta kulkevaan ketjuun. Eri kitaroilla tulokset olivat samansuuntaisia: suurimmillaan ero oli vintage-henkisillä yksikelaisilla, pienimmillään vahvoilla ja tummasoundisilla humbuckereilla. Parannus on luonteeltaan jotain muuta kuin nuhjuuntuneen soundin kirkastusta vahvistimen säädöillä. Matkalla menetettyä kirkkautta ei oikein saa takaisin, eikä pyöristynyt atakki terävöidy jälkikorjauksella. Bufferoituna molemmat asiat säilyivät soundissa perille saakka.

Ainoa pieni miinus Buff de Luxelle tulee siitä, että molemmat tuloliitynnät ovat rasian oikeassa kyljessä, samoin kuin viritysmittarin lähtö. Käytännöllisempää olisi, jos jälkimmäisen bufferin tulo olisi samalla kyljellä kuin ensimmäisen bufferin lähtö ja viritysmittarin syöttö sitten niiden kanssa samalla kyljellä. Silloin kaikki pedaalilaudan suuntaan viittaavat liitännät olisivat yhdellä kyljellä ja ulkomaailman kanssa keskustelevat liitännät – kitaratulo ja vahvistinlähtö – omalla puolellaan.

Muilta osin toteutus on kuitenkin ansiokas ja ainakin omassa toiminnassani selkeästi hyödyksi. Hinta taas on suhtautumiskysymys. En käy keikoilla, joissa kaapeloinnin pituus aiheuttaisi paineita bufferin hankintaan, mutta sen avulla puuhastelu omassa pajassa muuttui kerralla niin paljon helpommaksi, että satsaus on perusteltu. Aikaa soittamiseen on työn ohessa niukalti ja jos se kuluu huoneesta toiseen rampatessa, latistuu luomisen meininki varsin nopsaan.

Lue myös toimituksen tietolaarista löytyvä juttu "Siksi bufferi", jossa käsitellään behfferoinnin ja ns. true bypass -kytkennän  eroja ja vahvuuksia. 

Carl Martin Buff de Luxe

Kahden bufferin pedaali

• valmistettu Tanskassa
• molempien buffereiden tuloimpedanssi 1 megaohmi
• ykkösbufferin lähtöimpedanssi 600 ohmia
• kakkosbufferin lähtöimpedanssi 100 ohmia
• syöttö viritysmittarille, lähtöimpedanssi 100 ohmia
• tarvitsee verkkolaitteen (9 V / 12 mA)

Lisätiedot: NordSound

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2020. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.

 

 

03.04.2021
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy