Nayteikkuna

PAISTE Formula 602 – tervetuloa takaisin!

Sveitsiläisen Paisteen klassinen Formula 602 -symbaalisarja on palannut tuotantoon. Jälleen-näkeminen on yhtä kotoisan lämmin kuin kuusikymmenluvulla maailmanmaineeseen nousseen peltimalliston soundikin.

 

Formula 602 on paitsi yksi symbaalivalmistuksen virstanpylväistä myös keskeisiä symbaalisarjoja, jotka nostivat Paisteen merkkinä arvostetuimpien joukkoon. Aikojen saatossa rumpaleiden tarpeet ja maku muuttuivat, ja poikkeuksellisen puhdasta ja pehmeää sointia tuottavien Formuloiden valtakausi alkoi hiipua 1970-luvun lopulla.
Nykyinen Formula 602 -valikoima vaikuttaa ensin vähän suppealta mutta on yllättävän kattava. Suosituimpiin tuumakokoihin ja painoihin keskittymällä Paiste onnistuukin kattamaan pienellä valikoimalla useimpien rumpalien tarpeet. Splasheja, kiinanpeltejä tai muita efektisymbaaleita ei klassiseen mallistoon sisälly.

 

Litteä muttei lattea

Jännää, kuinka määrällisesti näinkin rajattuun symbaalimallistoon mahtuu peräti kaksi rumpumaailman klassikkoa. Keskipainoinen 20-tuumainen kuvuton Flatride on Paisteen aatelia ja omiaan hiljaiseen, herkuttelevaan jazz-soittoon. Kapulan tuntuma symbaalin litteällä selällä kannustaa kokeilemaan mutkikkaampia kuvioita, ja nupin puinen napsu kuultaa pehmeiden alakerrannaisten läpi. Jälkisointi on hallitun kevyt.
Flatridelle tunnusomainen herkkä sointi perustuu kuvuttoman muotoilun lisäksi hienovaraiseen sorvaukseen ja mietoon taontaan, mikä poikkeaa Formula 602:n muista pelleistä.
Kohtuuvoimalla kompatessa sointi pysyy kurissa eikä kasvata hallitsemattomia kerrannaisia. Eikä tämän tyyppistä peltiä teekään mieli rangaista – Formuloiden kanssa tatsi kevenee kuin itsestään ja kapulatkin vaihtuvat ohuempiin.
Flatriden rinnalla perus-Ride kuulostaa vähän korkeavireiseltä ja jää soinniltaan muutenkin pikkuisen yksitotisemmaksi, vaikka kieltämättä onkin perinteisenä komppipeltinä käyttö-alueeltaan yleispätevämpi kuin lituskainen kumppaninsa.

 

Ryppyjä reunassa

Formula 602 -sarjan molemmat hi-hatit ovat 14-tuumaisia ja medium-painoluokkaa. Perushaitsun ääni pedaalilla on siisti, lyhyt ja pieni. Peltien napakasta sulkeutumisesta on iloa sellaisilla keikoilla, joilla tekee mieli polkea vasurilla kunnolla mutta siitä ei saisi aiheutua turhaa meteliä. Kapulasointikin on tarkoituksellisen tumppuna kuin räätälöity hissuttelukeikoille. Reippaammassa komennossa haitsun rekisteri saattaa voimakkuus- ja sävyasteikolla loppua kesken, mutta eihän 602 rokkisarja olekaan, siihen Paisteella on muita klassikkoja.
Sound Edge Hi-Hat on Flatride-komppipellin tapaan klassikko. Sen sointiin vaikuttava erikoisuus on poimutettu alapellin reuna, jollainen kopsattiin myös rokkaavamman Paiste 2002 -malliston haitsuun. Poimureuna päästää ilman virtaamaan sulkeutuvien symbaalien läpi vapaasti, mikä nopeuttaa pedaalityöskentelyä kun ilmalukkoja ei pääse syntymään. Kapulasoittoon rypytetyn pellin kontaktikohdat lisäävät tiukkuutta ja kirkkautta. Näin Sound Edge tuottaa vaikutelman voimasta ja läpitunkevuudesta vaikkei volyymi kummemmin kasvaisikaan.
Sound Edge pelittää selvästi paremmin voimakkaampaan musaan kuin sarjan perushaitsu, joka puolestaan lunastaa paikkansa kokkarikeikoilla.

 

 

Ohutta kuin paperi

Aksenttipeltien peruskolmikko koostuu 16-, 18- ja 20-tuumaisista ohuista crash-symbaaleista, jotka soivat kukin selkeästi perussävelissään ilman että kerrannaisten paljous hämärtäisi vaikutelmaa. Aksentti syttyy pehmeästi, sointi ei ota herkkäänkään korvaan ja kestää riittävän kauan. Kolmikon kookkain tarjoaa sähinän seuraksi bodiakin.
Keikoilla, joilla vaaditaan hyvin hiljaista soittoa tarjoavat 602-sarjan isommat crashit etuja, joita ei arvaisikaan. Siistin ja selkeän sävyiset crashit ovat nimittäin päteviä komppipeltejä kupusointia myöten. 20-tuumaisen crashin ohuen kuvun matala perusvire tuntuu jopa makoisammalta kuin varsinaisen riden.
Aksenttipuolen lisukkeina 602-sarja tarjoaa mainiot paper-thin-versiot kaikista crasheista – nyt myös 20-tuumaisesta, jota ei ollut vielä testin ajankohtana saatavilla.
Paperthin-kolmikon kaksi pienintä ovat unelma-crasheja hääkeikoille ja pikku kuppiloihin, sillä sävy on aidon crashmainen kevyelläkin kopautuksella. Ilmiön varjopuolena paperthinin rakenne ei tietenkään kestä kovempaa kättä, vaan varoittelee ensin menemällä soinniltaan tukkoon, ja sitten repeää reunastaan.

 

Herkuttelijan kattaus

Paiste ansaitsee kiitokset Formula 602:n palautuksesta markkinoille, sillä sarja tarjoaa kaivattua kalustoa tilanteisiin, joissa haetaan rytmimusiikin mielenkiintoisimpien vuosi-kym-me-nien henkistä sointia. Jazzin saralla esimerkiksi Art Blakey ja Joe Morello, ja rokkareista vaikkapa Rolling Stonesin Charlie Watts ja Colosseumin Jon Hiseman tulivat aikanaan tunnetuiksi Formula 602 -peltien ympäröiminä.
Puhdassointinen ja pelkistetty symbaalisarja oli jo silloin ennen studiokattausten suosikki, sillä pellit soivat tasalaatuisesti suoraan pakasta, ja ovat äänittäjälle kaikella tavoin helppo nakki. Keikoilla Formulat pelittävät parhaiten jazzin lisäksi akustisvoittoiseen ja muuhun hienovaraisempaan musisointiin, mikään kesäfestarien vuokra-backlinen perussetti Formula 602 ei todellakaan ole. Rokimpaan retrotunnelmointiin kannattaa kokeilla Paisteen toista klassikkoa, 1960-luvun alkupuoliskolla julkaistua kovaäänisempää 2002-sarjaa.
Kuusnollakakkosten täyteläistä jälkimakua miedontaa korkeintaan se, että hintahaarukka asettuu aika korkealle. Toisaalta, mitäpä muuta voisi olettaa perinteisestä symbaalipronssista sveitsiläisellä taidolla valmistetuilta klassikkosoittimilta.

 

Paiste Formula 602

Symbaaliklassikon uusintapainos

• 14” MediumHi-Hat, Sound Edge Hi-Hat
• 16” Thin Crash, Paperthin
• 18” Thin Crash, Paperthin
• 20” Medium Ride, Medium Flatride, Thin Crash

Lisätiedot: Soitin Laine
 

Peltiä pukkaa

Riffin mennessä painoon Paiste ilmoitti laajentavansa Formula 602 -sarjaa kolmella mallilla. Uutuudet on räätälöity yhtiön uuden supermannekiinin Vinnie Colaiutan tarpeisiin, joka halusi peltilaukkuunsa Stingin kiertueelle läjän kuusnollakakkosia, mutta suurempina kokoina.
15-tuumaisen hi-hatin perusolemusta kuvaillaan pehmeäksi kuten sarjan normihaitsunkin, mutta lisätuuman mukana sävy rikastuu ja syvenee. Aksenttipeltien peruskolmikkoa täydennettiin isommasta päästä, kun aiempien jatkoksi saatiin stadionienkin lavoille tarpeeksi voimaa puskeva 22-tuumainen Thin Crash. Isoihin pelteihin mieltyneen Colaiutan toiveiden mukaan komppisymbaaleissa hypättiin nykyisistä 20-tuumaisista yhden kokoluokan yli suoraan 24-tuumaiseen. Näitä malleja ei kuitenkaan saatu mukaan tähän kokeiluun.

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2012.  Erityisen ajankohtaiseksi tämän jutun teki Paisteen tuore lisäys Formula 602 -sarjaan, joka osoittaa malliston olevan edelleen voimissaan.  Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.

 

20.03.2020
|
Tommi Saarela
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy