SE 215 on Shuren mallisarjan edullisin kuuloke, kymmenen kertaa sen hintainen SE 846 taas kallein. Miltä kuulostaa 900 euroa?
Nappikuulokkeiden paras A-ryhmä on suunniteltu vaativiin tilanteisiin – esiintyjille korvamonitorointiin ja hienostuneemman soundin ystäville muuhun kuunteluun. Hyvän ergonomian lisäksi vaaditaan myös tehokas vaimennus ulkopuoliselle äänimaailmalle. Shuren SE-sarjassa on valinnanvaraa tähän kategoriaan: edullisimmat napit saa kaupasta alle satasen sijoituksella, hinnakkaampi pari sitten niukin naukin alle tuhannella eurolla. Ulkoinen olemus on pitkälti sama, sisuskaluissa sen sijaan on merkittävää eroa.
SE215-mallissa on yksi täyden kaistan elementti per nappi, SE846 taas toistaa ääntä kolmitieperiaatteella siten, että kummassakin kuulokkeessa on peräti neljä eri elementtiä jakamassa vastuuta.
Molempien kuulokemallien johdoissa on napin puoleisessa päässä sormivoimin taivuteltava jäykiste. Se muotoillaan niin, että johto kiertää puolittain korvan hiukan samaan tapaan kuin silmälasien sanka ja tukee nappia.
Kummassakin kuulokeparissa johdon voi irrottaa vaihtoa varten, ja SE846:n mukaan kuuluu myös varajohto sekä näppärä klipsi, jolla johdon voi ankkuroida vaikka paidan kaulukseen.
Molempiin kuuluu mukaan myös taskukokoinen kuljetuskotelo, ja kalliimpaan malliin lisäksi tukeva säilytysrasia.
Pari sanaa ergonomiasta
Korvalehden poukamaan asettuvasta kuulokeosasta ulkonee lyhyt sarvimainen torvi, joka suuntaa äänen korvakäytävään. Sarven ympärys tiivistetään korvakäytävän suuaukkoon sovitteella, joita toimitetaan SE215-kuulokkeiden mukana kuusi erilaista paria.
Valikoimassa on kahta eri materiaalia ja kumpaakin lajia on kolmea eri kokoa. Näin sen takia, että ihmisten korvat ovat erikokoisia ja -mallisia, ja kuulokkeiden suoma ulkoisten äänten vaimennus sekä bassotoisto riippuvat siitä miten tiukasti ne istuvat korvakäytävän suuaukolla.
Kuulokkeen ohi korvakäytävään luikahtava vuotoääni – olipa sitten kauttaaltaan liian väljäksi jäävän sovitteen tai kuulokkeen nitkuessa jollekin reunalle aukeavan railon kautta tulevaa – kuulostaa erittäin räikeältä ja häiritsevältä. Tämäkin on hyvä peruste riittävän tiiviyden puolesta.
Paras tulos saadaan rakenteeltaan tiiviillä, solumuovia muistuttavalla sovitteella, jota korvatulppien tavoin voi hieman puristaa kasaan ennen asennusta. Sovite pyrkii sitten palautumaan alkuperäiseen kokoonsa ja muotoonsa, pullistuen hiljalleen korvakäytävän seinämiä vasten. Vaihtoehtona ovat sateenvarjomaisesti aukeavat kumisovitteet, jotka antavat hieman enemmän myöten ja joiden paine korvakäytävän seinämiä vasten on myös vähäisempi.
SE846:n paketissa on lisäksi vielä keltaista kuulonsuojatulppaa muistuttava sovitepari, sekä tyypillistä kolmikartioista korvatulppaa muistuttavat sovitteet. Lisäksi setti käsittää sarviosan irrotustyökalun sekä sarven sisään asennettavia akustisia sovitteita, joilla taajuustoistoa voi muokata.
Itse kuulokeosa pysyy saman kokoisena ja muotoisena, ja istuvuus omaan korvaan on luonnollisestikin subjektiivinen asia. Asemointi vaatii hiukan totuttelua ja alkuun kuuloke voi tuntua aika oudolta korvalehden poukamassa. Itse totuttelin käyttämällä aluksi helpommin paikoilleen asettuvia sateenvarjomallin kumisia sovitteita, joista siirryin vasta useamman session tottumuksen myötä tiiviimmin istuvaan solukumi-sovitteeseen.
Kun kuulokkeen asennus paikoilleen alkaa sujua rutiinilla, ei puuhaan kiinnitä enää erityisempää huomiota eikä vieras esine korvalla häiritse sen enempää kuin vaikkapa silmälasit nenällä. Sopivan sovitekoon ja materiaalin lisäksi johdon taivuttaminen juuri itselle passaavaksi, korvan juurta myöten kaareutuvaksi sangaksi on oleellista onnistumiselle – liian löysälle jäävä
johdon mutka ei tue kuuloketta vaan pikemminkin nitkuttaa sitä irti korvasta liikkuessa, liian tiukka taas tuntuu ikävältä. Muutaman kerran jälkeen itselle sopiva malli kyllä löytyy ja sen jälkeen kuuloke pysyy mukavasti sijoillaan liikkuessakin.
Äänenvaimennus
Sateenvarjon lailla aukeava sovite sulkee korvakäytävän löyhemmin kuin solukuminen eikä siten tarjoa myöskään yhtä tehokasta äänieristystä ulkomaailmaan. Hyvin istuessaan sopivan kokoinen sateenvarjosovite tuntuu kuitenkin vaimentavan suurinpiirtein samalla lailla kuin kevyet perinneluurit – ulkomaailma kuuluu vaimeampana, mutta melko luonnollisen sävyisenä. Melusuojaukseen se ei riitä, mutta sopii hyvin niihin tilanteisiin joissa pitää akustisesti kuulla myös jotain ympäröivästä todellisuudesta.
Tiiviimpi solukumisovite taas toimii niin tehokkaasti, että tuntuma niillä vastaa normaaleja korvan peittäviä, kuppimallisia kuulosuojaimia. Myös ilmoitettu enimmäisvaimennus (37 dB SPL) on samaa luokkaa kuppisuojainten kanssa. Näiden kanssa käyttäjä sulkeutuu koko lailla omaan eristettyyn rauhaansa ja siitä seuraa tiettyjä asioita.
Kuulokemiksaus on ensinnäkin rakennettava niin, että kaikki oleellinen kuuluu kuulokkeiden kautta ja tilanne vastaa perinteistä studiosession kuulokemiksausta. Esimerkiksi rumpujen overheadit, joita ei yleensä viljellä kulmamonitorointia käytettäessä, saattavatkin olla aika käyttökelpoiset soiton taimaukseen. Yleisön reaktiot taas jäävät helposti etäisiksi, ellei lavalle viritä erillistä mikrofonia, jonka kautta salissa olevien ihmisten reaktiot välittyvät kuunteluun.
Etuna on perinteiselle lavakattaukselle vieras, mutta studiosessioista tuttu mahdollisuus kulmamonitorointia hienovaraisempaan balanssiin, stereokuvan käyttöön kuuntelun erottelun lisäkeinona, sekä efekteistä nauttimiseen.
Vähemmän melua
Kun lavamonitoreita ei tarvita, vähenevät melun lähteet, voluumitasoa voidaan pudottaa ja saliäänen miksauskin helpottuu. Monitorimiksaus on kuitenkin rakennettava alusta asti sellaiseksi, ettei ulkoisen äänen vaimentuminen yllytä kääntämään vahvistinta lujemmalle tai lyömään rumpua entistäkin kovempaa.
Kuulokemonitorointi suojaa kuuloa vaimentamalla ulkoista melua, mutta siihen sisältyy myös riskitekijä. Nappikuuloke sulkee korvakäytävän aukon ja kaikki sen välittämä ääni ohjautuu suoraan kohti korvan sisempiä osia. Etäisyys ei äänenpainetta korvakäytävässä vaimenna eikä pään kääntäminen auta. Tämän vuoksi voluumitaso on pidettävä maltillisena ja kuuloturvallisuuteen on suhtauduttava vakavasti.
Yksikin epähuomiossa syntynyt äkillinen piikki saattaa aiheuttaa pysyvän kuulovaurion, ja harmi kyllä ihmisellä on synnynnäinen taipumus epähuomioon. Esimerkiksi jonkin alaspainetun pad-kytkimen vapautus vahingossa voi tuottaa 20 desibelin piikin kertaheitolla. Ennen mikserikanavan
sulkemista irti nykäistävä kitarapiuha kuulostaa ikävältä jo kaiuttimissakin, mutta mutta korvanapeissa sama paukaus on aivan sietämätön kokemus.
Tämän vuoksi järjestelmä on varmistettava sellaiseksi, ettei vahinkoa pääse sattumaan. Äärimmäisen nopea ja jyrkkä limitteri ennen kuulokevahvistinta sekä maksimivahvistuksen rajoittaminen kohtuulliseksi ovat fiksun käyttäjän varotoimia. Toinen puoli kuulonsuojelua on tuttua asiaa korvatulppia käyttäneelle: kun napit ovat korvissa, niitä pidetään siihen saakka kunnes melu on kokonaan ohi. Ihanteellisessa tilanteessa nappikuuloke on johtanut kuuntelutason pudottamiseen hiljaiselle ja kuulo on kalibroitunut tälle tasolle. Siinä tilanteessa korvakäytävän äkillinen avaaminen melulle on erittäin riskaabelia.
Napit korviin ja menoksi
Totuttelu nappeihin vei muutaman session, mutta sopivan sovitteen löydyttyä asennus alkoi käydä näppärästi ja kuuntelupuoli tuntua tutulta. Jo edullisempi pari antoi saman eristyksen kuin aiemmin käyttämäni, perinteiset ammattitason kuppimalliset studiokuulokkeet. SE215:n äänenlaatu oli kuitenkin selvästi parempi eikä samanlaista kuunteluväsymystä ilmennyt kuin korvan peittävillä ja rakenteensa vuoksi aina melko raskailla kuppikuulokkeilla. Jos kyseessä on lyhyt tai katkottainen sessio, sankaluurit on kyllä helpompi panna korville ja ottaa taas pois oton jälkeen. Mutta jos on tiedossa pitempi yhtenäinen sessio tai kokonainen keikka, napit vievät kyllä voiton.
Koepareista kalliimpi yllätti vieläkin perinpohjaisemmin. Käyttömukavuus on sama kuin edullisemmalla verrokilla, mutta äänimaailma vetää vertoja kalliille studio- tai hifi-kuulokkeille. Äärimmäisestä lähietäisyydestä huolimatta ääni ei ahdista eikä siinä ole samanlaista suljetun tilan tuntua kuin voisi ennakkoon kuvitella. Jollain lailla Shure on saanut neljän elementin asetelman toimimaan niin, että sointi on samaan aikaan syvä ja miellyttävän avaralla tavalla selkeä. Mainoksen lupaus sub wooferin kaltaisesta bassotoistosta ei ole tuulesta temmattu, kyllä koelevyjen alimmat taajuudet vavahtelivat todella komeasti. Ihanteellinen kuulokekokemus.
Shure SE 215 ja SE 846
Nappikuulokkeita vaativaan käyttöön
SE215
• yksi kaiutinelementti / kuuloke
• vaihdettava johto
• kuusi paria erilaisia sovitteita
• kuljetuspussukka
• hinta 99 e
SE846
• neljä kaiutinelementtiä / kuuloke
• vaihdettava johto, varajohto kuuluu mukaan
• adapteri lentokoneen audioliitään
• kahdeksan paria erilaisia sovitteita
• akustisia lisämuokkaimia taajuusvasteen muokkaukseen + vaihtotyökalu
• kuljetuspussukka
• hinta 999 e
Lisätiedot: Noretron Audio
Ota yhteyttä sähköpostilla
Tämä käyttötestiin perustuva artikkeli on alunperin julkaistu Riffin painetussa numerossa 3/2014. Se julkaistiin uudelleen verkossa sen vuoksi, että jutussa käsitellyt SE215-kuulokkeet kuuluvat osana Shuren langattomaan PMS300-monitoripakettiin, jonka testi taas julkaistaan Riffin painetussa numerossa 2/2015.
Vastaavantyyppisiä artikkeleita julkaistaan jokaisessa Riffin numerossa.
Riffiä myyvät Lehtipisteet, Akateemiset kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa. Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
