Torstaina tunnelma tiivistyy. Käytävillä alkaa olla paikoin jo todellista tungosta ja etenkin Musikmessen paikalle värväämien nimisoittajien esiintymisiin kertyy väkeä jonoiksi asti. Ja kylläpä näytteilleaaettajilla on esitellä myös jotain ihan uuttakin. Tehdäänpäs jälleen yksi kierros…
Modulaariset eurorackit ovat suosittuja, mutta eihän niitä enää tarvitse laittaa räkkiin, kauas koskettimistosta: Waldorfin KB37 on kolmen oktaavin kosketinsoitin odottamassa valikoimaa moduuleja, joita siihen mahtuu mukava rivistö. Johtokytkennöillekin on kiinteänä useita paikkoja, samoin muutamat säätimet ja pyörittimet omasta takaa.
Ja jollei ole pyörittimiä omasta takaa, niin Pepperdecks valmistaa niitä erikseen. Remko Drubbel esittelee kosketusnäytölle asennettavaa irtopotikkaa.
Potikka kiinnittyy lasin pintaan imukupilla, jonka alipaineen voi vapauttaa hatussa olevalla painonapilla. Ja mikä mainiointa: jos applikaatio sen suo, kahta potikkaa voi vääntää samaan aikaan ihan kuin rautalaitteessakin. Ja sitähän ei eleohjauksella ole ollenkaan niin helppoa tehdä. Teknik!
Ja tällainen se sitten on irrallaan.
Messuilla vietetään aina merkkipäiviä, tänä vuonna suurimman lukeman taitaa lyödä mittariin Höfner, jonka tunnetuin soitin lienee viulubasso. Vaikka yleisin taitaa olla kuitenkin huuliharppu.
Yamaha on niin iso firma, että joka vuosi joku osasto täyttää tasavuosia. Nyt oli rumpujuhlan vuoro - ensimmäiset nimittäin valmistettiin jo 1967.
Kun tekee mieli rentoutua, irtautua ympäröivästä maailmasta ja kokea miellyttävä yhdistelmä hierontaa ja ambienttia musiikkia, saksalaisen brainLightin tuolit ovat juuri sopiva alusta. Kellumisen tunteen luovat istuimet ovat käytössä suuryritysten konttoreissa ja voihan sellaisen nyt ostaa kotiinkin.
Suomalaista väliin, Mika Lilja ja Jussi Lalli näyttävät mistä groove on tehty ja Loota Percussionin soundithan on todettu jo Riffinkin testissä ensiluokkaisiksi.
Mobiiliteknologia kohtaa kestävän kehityksen. Espanjalainen Amalur valmistaa putkivahvistimia älypuhelimille, tosin nämä vahvistimet todellakin ovat vain bambusta tehtyjä putkia eivätkä tarvitse sähköä toimiakseen. Koristekaiverrukset tuovat näyttävyyttä muutoin erääseen musiikkimessujen yksinkertaisimmista tuotteista.
Harppuvideoista on tullut viraali-ilmiöitä ja perinteinen soitin tuntuu – kuten kantelekin – taipuvan monenlaiseen tyylittelyyn. Nyt harppukin rokkaa ja toimii keikkakäytössäkin, kun Salvi Harps valmistaa sähköharppua Delta. Sen kielien ääniala on hiukan laajempi kuin akustisen kitaran alkaen C:stä neljä oktaavia ylöspäin. Nopeaa käyttöä varten vivut ja virittimet on sijoitettu kaikki vierekkäin.
6,5 kg painavaa Deltaa voi soittaa istuen tai seisaaltaan.
Saksalaisen Christian Stollin akustisessa bassossa on asiat vinksallaan – mutta hyvällä tavalla. Se tiedetään, että kielen paksuuden kasvaessa kielelle on annetta lisää pituutta hyvää sointia varten ja niinpä tässä IQ Bass’issa on nauhat vihkana ja tallassakin on melkoinen kompensaatio paksuimmille kielille.
Kuvassa on 5-kielinen versio, jossa runkopuina ovat vaahtera ja kuusi, kaula puolestaan on seetriä. Saatavilla 4- ja 6-kielisinäkin.
Moni rumpali aloittaa sohvatyynyillä, jotkut kattiloilla ja eräät ämpäreillä. Niihin jos saa kalvot, niin harvoinpa niitä kumminkaan käännetään ylösalaisin. Mutta se on juuri se juttu Santa Fen mielestä ja käyhän se noinkin. Soundi on päällekäypää sorttia, eikä tämä nyt ihan vielä messudemon perusteella vakuuttanut.
Tässä on pieni vekotin, josta sen keksijäkään ei osaa sanoa, miksi se toimii: hollantilainen lefreQue on kahdesta metallipalasta tehty tuuman kokoinen lätkä, joka kiinnitetään mukana tulevalla elastisella nauhalla saksofonin, klarinetin tai muidenkin puhallinsoittimien varteen lähelle suukappaletta. Tarkoituksena on estää toisiaan kumoavien taajuuksien siirtyminen puhaltimen rungossa. Thomas Voigtin demonstroidessa tuotetta tuloksena oli koko halliin kantava ääni ja kaikkien saksofonin äänien tasaisempi keskinäinen sointi. Pienistä asioista iso muutos.
Tuntuuko siltä, että pedaalilautasi sisältö kasvaa koko ajan? Messujen osastolla Pedal Mania saat ymmärrystä, sillä sinne on koottu kaikkiaan 250 erilaista efektipedaalia 12-15 kappaleen laudoiksi ja kaikkien kokeiltavaksi. On siinä säädettävää joksikin aikaa.
Amerikkalainen Positive Grid ainakin osaa pitää melua tuotteistaan – positiivisella tavalla. Heidän nuppivahvistimensa BIAS Head on messuilla halukkaiden kokeiltavissa ja tykittäjiä riittää jonoksi asti. Laite näyttää toimivan mallinnusten tai profiilien alustana ja sisältää alkajaisiksi 25 ohjelmaa, joita voi muokata, ladata tai tehdä kokonaan uusiksi alusta lähtien.
Omaan luomukseen voi valita putkien topologian alkaen 1-5 etuasteputkesta ja päätepuolelle joko erityylisen ja –asteisen putkien saturaation tai transistoroidun vasteen. Sama boksi toimii sekä kitaralle että bassolle samoin kuin suoraan äänitykseen USB-portista, josta myös uudet ohjelmat siirretään sisään.
Firman aiempien efektipedaalien jatkoksi messu-uutuutena nähtiin BIAS Delay, joka sisältää 10 erilaista viivetyyppiä. Ja kaikki säätimet menevät yhteentoista.
Mooer teki ensin pieniä pedaaleita. Nyt miniatyyrikoossa on myös vahvistimia.
Sähköisten kitaroiden keskellä on tuulahdus akustista sointia. Turkkilainen Saz Musik Aletleri esittelee perinteen jatkumoa kuten oudeja ja muita kielisoittimia sekä perkussioita. On siellä joukossa sähköversiokin muutamista.
Lämpöpuu on suomalainen keksintö, joka on levinnyt soitinrakentajien käyttöön kaikkialle maailmaan.
Tässä asialla on Ibanez; kuvassa nelikielinen basso AVCB9CE – eivät ne vieläkään ole oppineet antamaan soittimille yksinkertaisia nimiä – ja heillä käsittelyn nimi on Artwood Vintage Thermo Aged.
Ihan samanlaista hinkua laittaa kitaroihin hiukan enemmän kieliä ei messuilla tänä vuonna havaitse. Poikkeuksiakin on, kuten tämä saksalaisen Christoph Garvelsin C.GIG Guitarsin 9-kielinen. Hän tarjoaa asiakkailleen malliston peruslähtökohdan, minkä jälkeen soittimen lopullinen sisältö kootaan toivomusten mukaiseksi.
Parempaa intonaatiota ja matalien kielien tuhdimpaa sointia haetaan tässäkin antamalla pituutta paksuille kielille.
Tuttu nimi, mutta uusissa käsissä: Hiwatt muistetaan jo vuosikymmenten takaa, mutta nyt vuoden ajan sen on on omistanut kanadalainen yritys. Uusi startti lupaa kuitenkin perinteistä jytinää vahvistimista, joista osa on edelleen brittituotantoa ja kuvan pienemmät combot Kiinassa valmistettuja.
Maxwatt-valikoimaan kuuluu sekä transistoroituja että putkitoimisia laitteita useassa teholuokassa.
Nexi keksi pedaalilaudan uudestaan, mutta samalla piti keksiä pedaaleihinkin uusi juju. Sopiva kolo tukee kiinnitystä, joka perustuu kahteen pedaalin pohjalevyyn tunekutuvaan metallitappiin ja D-liittimeen. Omia pedaaleita on jo mukava valikoima, kaikki täysin analogisia ja true by-passilla. Itse pedaalilaudassa on ohjelmoitavuutta sekä viritin, joten kaikkea on ajateltu.
Ja jos nyt haluaa käyttää jotakin Nexin pedaalia osana konventionaalista settiä, niin sekin käy: ne pelaavat kyllä myös plugijohdoilla ja käyttövirtakin on standardin mukaan yhdeksän volttia.
Toiseenkin suuntaan kuulemma sujuu, sillä useampi pedaalivalmistaja on kiinnostunut lisensoimaan liitäntätavan ja loppuje kohdalla yhteensovituksesta huolehtii Nexin adapteri, jolla vakiopedaali saadaan osaksi alustaa. Suojakoppa pedaalilaudalle löytyy tietysti myös ja sekin vaikutti kekseliään käytännölliseltä.
Rebel onihan ruosteessa. Tämmöinen rumankaunis ulkopinta näyttää olevan nyt muutenkin muotia…
Ortegan Annalog uutisoitiin ihan juuri Riffin palstalla. Nyt valmistajalla oli esitellä myös samanhenkisesti koteloitu luupperi, ja kumpiakin odotellaan Suomeen vielä tämän vuoden kuluessa. Toivottavasti saadan ne myös testiin.
Wreck Guitars keventää runko ihan omalla tavallaan… Se nyt ei selvinnyt, onko tällä ratkaisulla jokin soinnillinen eritysetu.
Ja sitten ihan jotain muuta. Virtuaalitodellisuus iskee myös musiikkimessuille. Tosin se ei nyt auennut, miten tämä taistelupelaaminen liittyy musiikkiin, mutta kokeilijoita riitti ja eläytyminen oli sen verran vahvaa, että pelaajien tahattomat kiljahdukset reimastuttivat ulkopuolisia.
Tässä pelissä on sentään selkeämpi yhteys musiikkiin. Yksi anturi pelaajaan yhteen tassuun, toinen anturi toiseen, kapulat kouraan ja rummuttaman. Synkassa viuhuvat animaatiokapulat toistavat liikkeen ruudulla ja soundit ovat taattua 80-luvun sähkörumpukamaa. Mutta hauskaa tuntui olevan.
Herman Li soittaa kohta. Jonoon.
Herman Li soittaa, ei sovellu ahtaanpaikan kammoisille.
Vasta prototyyppi, mutta silti jo kiinnostava. Vox Continental palaa.
Ja prototyyppi on tämä Korg Grand Stagekin toistaiseksi, mutta ilmeisesti aika pian jo tuotannossa.
Ja tämän MusikMesse-painotteisen päivän päätteeksi toivotamme mukavaa iltaa ja palaamme paikan päältä asiaan jälleen huomenna uusin kuvin ja sanoin.
