Ja tänään aukesivat sitten myös MusikMessen ovet. Eilisestä poiketen ovilla oli tungosta jo reilusti ennen H-hetkeä ja vaikka messujen pressikortilla pääsee jonon ohitse, niin olipa tuossa epäsuomalaiseen tapaan käytettävä suorastaan röyhkeyttä ja kyynärpäitä, jotta aulan poikki pujotellen pääsi leimauttamaan kulkukorttiaan. No, kukaan ei varsinaisesti musertunut eikä saanut varpailleen, joten eiköhän tuokin voida painaa villaisella.
Kun molemmat messut lasketaan yhteen, kertyy 55 eri maasta saapuneita näytteilleasettajia 1922 kappaletta. Vaikka määrä on nelisenkymmentä firmaa pienempi kuin vuosi sitten, ei nähtävästä ja kuultavasta silti pulaa ole – edelleen on mahdollisuus todistaa ja kokeilla asioita, joihin ei kotimaassa törmää.
Tässä koostetta tämänpäiväisen kävelyreitin varrelta, MusikMessen kautta kaartaen…
Afroton – lyömäsoittimia kuin koriste-esineitä. Visuaalinen näkemys kohtaa musiikillisen päämäärän loistavassa balanssissa.
Kuka sen nyt sanoi, miltä kitaran virityslavan pitää näyttää. APC:lla on omanlaisensa ajatus.
Baton Rouge on vähän ruosteessa. Tai siltä se ainakin näyttää.
Soitinpuu on usein hyvin kaunista. Silmäniloa Bergeraultin tapaan.
Cedros myy koristeellista puuta, helmiäistä ja kaunista kiveä upotuksiin. Ja valmistaa niistä itse myös valmiita esineitä, kuten plektroja.
Klassisella puolella vaiettiin pitkään siitä, että myös korkeakulttuurisesti tuotettu ääni on melua, kun se on volyymiltään kyllin kovaa. Wilde & Spiethin osastolla oli orkesterituoliin integroitu pleksisuoja, joka taittaa niskan takana tuuttaavan torven äänestä pahimman terän.
Tosin, miten mahtaa käydä edestä tulevan äänen kanssa – peilautuuko se nyt sitten polttopisteeseen kuin kupoliantennissa ikään?
Sama W&S esitteli tämänkin uutuuden: Consept One -tuoli on suunniteltu sellaiseksi, että sen saa säädettyä kelle tahansa orkesterisoittajalle, soittajan koosta ja instrumentista riippumatta. Tuolin ovat suunnitelleet teollista muotoilua opiskelevat Felix Cordes ja Michael Müller, yhteistyössä ammattiorkestereiden kanssa.
Boutique Guitar Village pyrkii vastaamaan soitinrakentajavetoisten pienten yritysten tarpeisiin. Osanottajien lukumäärä ei näin ensimmäisenä vuonna huimaa päätä, mutta varsin hienoja ja osin erikoisiakin soittimia oli kyllä näytillä. Kuten nämä fantasiakitarat, joiden koristelussa Spalt-niminen yritys ei ole mielikuvistua säästellyt.
Tunnelbanasta toiseen. Prolight & Sound jatkoi toista näyttelypäiväänsä, eikä kisaväsymyksestä ole tietoakaan.
Yamaha Commercia Audio, check. Jari Ukkonen, check. Ne VIP-liput? Naah…
JBL EON laajeni PRO-versiolla, akkukäyttöisellä ja hauskasti uudelleen muotoillulla versiolla.
Vieraalla maaperällä vaihdetaan kotimaan kuulumisia maanmiesten kesken. Vasemmalta oikealle Marko Ylianttila, John-Axel Stråhlman, Peter Stråhlman ja äärimmäisenä oikealla Antti Murto Studiotecistä, keskellä Jarmo Roivas PAX ProAV Groupista.
KV2 Audio aloitti ihan joku aika sitten ja nyt siitäkin on jo 15 vuotta. Eikä Suomessa merkkiä edustavan Noretron Communicationsin Timo Kunnas malta pysyä vakavana edes kuvassa.
Lakeus Soundin Jyrki Keskinen ja Pekko Mustonen poikkesivat KV2:n osastolle juhlistamaan merkin 15-vuotispäiviä.
Tuoteuutisissammekin hiljattain käsitelty Geo M10 oli Nexon osaston keskeisimmällä paikalla. Ja uteliaita riitti kokeilemaan, miten nopeasti magneeteilla lukittuvan etuverkon saa irti ja diskantin aalto-ohjaimen sivulaipat poistettua suuntaavuuden leventämiseksi. Ei se kauaa vie. Oikeastaan ei juuri mitään. Esittelemässä Kari Lehtonen Electro Wavesilta.
Eilisen katsauksen kuvastossa oli Porschen muotoilema LD Systemsin kamiina & hormi -kaiutin. Siinä käytetyn 32 elementin sijasta tässä LD-uutuudessa on niukemmin komponentteja, mutta sen sijaan eräs hieno piirre – se onkin akkukäyttöinen!
Ja tämän esittelyn hoiti Kitte Kat, taitava soittaja ja erinomainen vokalisti.
Enää eivät hapsut ole nahkatakkien yksinoikeus, sopivathan ne Levys Leatherin mielestä myös kitarahihnoihin. Spirit-sarjan dekoraatiot vihjaavat muutenkin Amerikan alkuperäiskansojen perinnön suuntaan.
Malletit mulle, kiitos.
Mark Audio ui bassovahvistimen imussa ja esiteltävänä oli uusi näppärä palapelikaiutin, josta voi koota suoraa tolppaa, banaania…
…tai vaikka 360 suuntaavan kaiuttimen, jota kannattelee sub bass -kaapin kanteen upotettu salko. Yhdistelmä muuten soi aika mukavasti.
Markus Torvinen ja hänen uusin luomuksensa: nelikanavainen asennuskäyttöön suunniteltu vahvistin, joka pelaa yhtä lailla tavanomaisen kaiuttimen kuin 100 voltin linjankin syötössä, ja sisältää etupaneelista hallinnoitavan dsp-osaston, jonka asetukset voidaan myös lukita osittain tai kokonana, siitä riippuen paljonko valtaa ja sähläysmahdollisuuksia käyttäjälle halutaan jättää.
I voted Yes, sanotaan Martinin kansitaiteessa. Toivottavasti tässä kantaaottavassa repliikissä ei ole kyse hiljattain pidetyistä presidentinvaaleista.
Nuotit ja kalligrafin välineet siltä ajalta kun käkikello oli korkean teknologian tuote.
Soitinrakentaja Oliver Lang ylpeänä esittää – nauhaton basso, jonka taidokkaat leikkaukset ja kauniit linjat eivät aivan pääse oikeuksiinsa tässä kuvassa.
Langin basson kääntöpuolelta voi hiukan aavistella, kuinka tyylikkäästä teoksesta onkaan kyse.
Suomalaista puuta ja tekoa!
Pape Samory Seck antoi näytteet kotimaisen Ossi percussionin conga-setistä. Soundi on valioluokkaa ja soittimet todella upeita myös visuaalisesti. Tähän teemaan palaamme jossakin tulevassa printtinumerossa.
Power in Power Virtual Bass on melko simppeli ja aika toimivankin tuntuinen keksintö. Ylempi kokoäänialueen rantabaarikaiutin on kalustettu kahden kyljen osalta, mutta varsinainen juju on sen alla oleva tyhjä pänikkä, passiivinen bassomuhkeuttaja.
Kaiuttimen bassorefleksiaukko on nimittäin kotelon pohjassa ja kun sen alle laitetaan tyhjä torni, saadaan muhkeampi basso. Ja keikan jälkeen kaiuttimen voi sujauttaa akustisen bassoboosterin sisään kuljetusta varten.
Saksan armeijan big band on ollut messujen vakioesiintyjä jo vuosia. Nyt asialla kumminkin meiningiltään meikäläistä Kaartin komboa lähestyvä pienempi kokoonpano, joka latoi hyvällä meiningillä niin Abban kuin The Beatlesinkin ohjelmistoa.
Kasihallin puolelta löytyi lisää suomalaista edustusta: Tuuli Elo Music Finlandista on kotimaisen musiikin vientitöissä. Näillä messuilla pääosassa ovat klassisen musiikin teokset, muutoin Music Finlandin toiminnassa huomioidaan myös tallenteiden ja elävän musiikin vienti – niin klassisen kuin ns. rytmimusiikin saralla.
Uket ovat edelleen kova sana – eikä kuoseista ole pulaa!
Ja huomenna luvassa jälleen uusi kooste päivän poimintoja!
