Frankfurt 2018 – nyt on messut messuttu

Frankfurtin perinteiset musiikkimessut on nyt hiljalleen jakautunut oikeastaan kolmeen erilliseen tapahtumaan. Prolight & Sound käsittää itsessään kaksi selkeästi toisistaan erkaantuvaa kokonaisuutta: todella erinomaisesti voivan Prolight-messun ja hieman resuuntuneen Sound-puolen.

Prolightsissa lanseerattiin useita isoja uutuuksia ja messulla näyttää olevan ykköstapahtuman status valmistajien silmissä. Näytteilleasettajien lista on kattava, osastot hyvin suunniteltuja ja vaikuttavia, ja messutunnelma sitä myöten innostava.

Jos Frankfurtiin lähti puolestaan audiopuoli edellä vaikkapa katsastamaan digitaalimiksereiden markkinoita, niin tänäkin vuonna keskeiset merkit Allen & Heathista Cadacin, Digicon, Lawon ja Stagetecin kautta Yamahaan löytyivät kolmoshallin yläkerrasta. Siinä saa messukäynnillä jo varsin kattavan tuntuman tuoteryhmän nykytilaan.

 

Tiettyyn "alan standardi" -asemaan pääsemisessä on etunsa. Messuilla saattaa olla näkyvissä vaikka omaa osastoa ei olisikaan. Lawo luottaa osastollaan Geneleciin.

 

… ja niin teki myös Networked Audio.

 

Myös järeän PA-kaluston puolella valmistajat ovat edelleen verraten hyvin mukana, mutta moni iso tekijä oli nyt jättäytynyt kokonaan pois, tai muokannut osastonsa pienen neuvotteluhuoneen muotoon.

 

Pekka Paukku Profitronilta Dynacordin superpäätteen luona. Muutamaa jalustalle nostettua tuotetta enempää ei Electro-Voice / Dynacord -akseli messuilla esitellytkään vaan pääpaino oli asiakastapaamisissa suljettujen ovien takana.

 

Diversiteettiä Prolight & Soundin Sound-puolella oli kyllä edelleen vähän yllättävissäkin kohdissa. 80-luvun nuorten suosima hifi-merkki Pioneer punnertaa jo ties monettako vuotta järeän saliäänikaluston toimittajaksi, eikä se ollut suinkaan ainoa vähän kummallisia tuntemuksia herättäneistä merkeistä.

Mikrofonipuolella ja studiolaitteiden sekä ohjelmistojen osalta tämän vuoden kattaus oli hajanainen, eikä messukäynnin perusteella saa enää kattavaa kuvaa alan tilanteesta, vaikka joukossa olikin monia itsesssään sykähdyttäviä löytöjä.

 

Kolmantena tapahtuman osana on entinen mahtimessu, Musikmesse, josta kaksi edellä mainittuakin ovat aikoinaan versonneet omilleen. Kauniisti sanottuna tämän vanhan kantapuun runko on huolestuttavan kehnossa kunnossa.
Suuret valmistajat ovat jättäneet jälkeensä valtavia aukkoja hallien pohjakartoille ja pienten käsintekijöiden sekä innovatiivisten insinööniyritysten puuttuminen lähes kokonaan köyhentää antia toisella tapaa.

 

Kuin vanhasta muistista, halleja on silti käytössä yhtä lukuisasti kuin isoimpina vuosina ja se on kardinaaliluokan virhe – tämä määrä näytteilleasettajia pitäisi sijoittaa ehdottomasti tiiviimmin, jotta kävelymatkat pysyisivät kohtuullisina ja joka hallissa olisi riittävästi nähtävää. Esimerkiksi etnoperkussioita löytyi hallista kahdeksan klassisten perkkojen luota sekä hallista yhdeksän rumpuosastojen liepeiltä. Vanhaa perua oleva hallijako hajottaa tarpeettomasti saman kategorian tuotteita kauas toisistaan, ei synergiaa synny ja messutunnelmakin latistuu. Musikmessa kaipaakin rivakoita ja suuria uudistuksia tai se kuihtuu olemattomiin.

 

Silti sitä nähtävääkin tämän vuoden messuilla kyllä oli, mistä ovat osoituksena tämän jutun lisäksi kolme aiemmilta messupäiviltä koostamaamme pakettia.
  

Rummuthan on tehty taottaviksi, mutta saksalainen Metal Drum Power todellakin valmistaa rumpunsa takomalla. Teräksinen aihio kuumennetaan ahjossa ja lopullisessa käsittelyssä sorvataan ja porataan lopulliseksi tuotteeksi. Päälle tulee vielä hyvin ohut keraaminen pinnoite.
Luonnollisesti kuvassa näkyvä X:n muotoinen tomien ripustuskin on täyttä terästä. Valmistajan mukaan nämä soittimet ovat ikuisia ja perustelee vielä linjausta: koska näin voi tehdä!

 

Alpha – Princen piano, lukee osaston seinällä. Erikoinen on muoto, mutta soundi kohdillaan.

 

AMT Electronics tulee Siperian Omskista, Uralin toiselta puolelta. Heidän uusi etuastepedaalien valikoimansa on nimeltään Bricks, ja vaikka nämä vekottimet ovat todella pieniä, sisältöä on mahdutettu muhkeasti. Ja joka pedaalissa on vakuumi- tai hybridiputki - hyvin suojattuna - samoin kuin viisi pientä säädintä.
Pedaalia voi käyttää etuasteen yliohjaukseen tai efektilooppiin asetettuna suoraan pääteasteella vahvistettavaksi. Eriväriset Bricksit ovat soundillisesti eriluonteisia. Suunnitteilla on pedaalilautasysteemi, jossa usealla peräkkäisellä Bricksillä luodaan kattavan vahvistinvalikoiman äänimaailmaa jäljittelevä soundipaletti.

 

Akustisen kitaran moderneihin soittotapoihin saattaa kuulua monenlainen mukiloiminen perkussiivisten efektien aikaansaamiseksi.
Schlagwerkin Sam Jam on hellävaraisempi keino, kitaran kanteen nopeasti kiinnitettävä päristin, joka varsin vaivattomasti tuottaa kevyillä napautuksilla virvelirummun kaltaista rytmiikkaa. Mukaan tulee pieni magneetti, jonka kiinnittäminen Sam Jamin etu- tai takapintaan muokkaa rytmisoundia.

 

Nuottiteline tai orkesterinjohtajan koroke eivät ole keksintöinä uusia. Mutta aina voi tehdä jotakin paremmalla tavalla: vaikkapa enemmän säädettävyyttä, parempi ergonomia tai lisättyjä ominaisuuksia. Saksalaisella König & Meyerillä on pitkä kokemus alalla ja hekin löytävät omasta valikoimastaan uudistettavaa.

 

Rohema Percussion valmistaa ammattisoittajille suunnattujen kapuloiden yms. tuotteiden ohessa myös lasten käsiin sopivia soittimia. Valmis boksi sopii suoraan vaikka muskariryhmän käyttöön.

 

 

Kuten viime vuonna raportoimme, saksalaisen Reinhardtin iso julkistus akustisten kitaroiden valmistukseen oli lämpökäsitelty puu. Joka toki Suomessa tunnettiinkin yli 20 vuoden kokemuksella. Mutta nyt näitä käsitellystä puusta tehtyjä kitaroita on saatavana. Kuvassa esimerkkejä Baton Rougen valikoimasta.

Tämä ukulelen rämäpää on taiwanilainen Alvis Chiu, oivallinen esimerkki siitä, miten pieni nelikielinen akustinen soitin voi taitavissa käsissä olla isonkin yleisömäärän viihdyttäjä. Youtuben kautta maailmalle ponkaissut Chiu keräsi huomion Best Acousticin osastolla.

 

Australialainen Cole Clark haluaa heidän kitaroistaan näkyvän heti päältä, että niitä ei ole tehty uhanalaisista tai suojelluista puulajeista. Oman maan ja läheisen Oseanian materiaaleista löytyy hyvin soivia ja näyttävän näköisiä soitinpuita, joita ei piilotella maalauksen alle.

 

All Your Band Needs ei olekaan firman slogan vaan sen nimi, jolla yrityksen löytää helposti myös netistä. Palveluiden valikoima on hulppea ja alkaa keikkapaikalle mentäessä tarvittavista keikkabusseista trailereineen ja ulottuen aina omilla kuoseilla printattuihin rumpukalvoihin. Ja jollei halua omaan settiin asennettavaa kalvoon pysyvästi painettua viestiä, voi vuokrarumpujen somistukseen valita tarrapohjalle printatun version.
Firman tuotevalikoima kattaa myös lavarakenteet, back stage -passit ja nyttemmin myös back line -vuokrauksen. 

 

Kitarat matkalle mukaan ilman lentoyhtiöiden lisäveloituksia ylimääräisistä laukuista tai särkyvästä tavarasta. Katalonialaisen BCN Guitarsin ryhmä kertoi tuoneensa messuosaston varustuksen matkalaukuissaan.

Kitaroissa on nopeasti paikalleen sujautettava, irrotettava kaula. Nailonkielisen kitaran saa soittokuntoon samassa ajassa kuin normaalisti kuluu kielien vaihtamiseen.

 

Kitaranrakentajia ei messuilla ole montaa, mutta saksalainen Henning Doderer on uskaltautunut mukaan. Doderer valmistaa klassisia kitaroita sekä akustisia teräskielisiä, kaarevakantisia jazzsoittimia samoin kuin gypsy jazzille ominaisia Selmer-tyylisiä.

 

HX Effects on pedaalilaudan osaksi tarkoitettu supistettu versio Line 6:n isosta Helixistä - joka itsessään jo onkin kuin pedaalilauta. HX Effectsissä ei ole vahvistinmallinnuksia, sen sijaan tallella on samat efektit kuin Helixissä sekä valikoituja poimintoja M-Series- ja Stompbox Modeler-pedaaleista.

 

 

Musikmessen puolella Yamaha on ainoa iso soitinten ja oheislaitteiden valmistaja, joka oli edelleen rakentanut osastonsa takavuosien malliin. Esillä olikin kunnon poikkileikkaus tuotesortimentista ja kaikkea myös pääsi kokeilemaan. Pauli Ylhäinen (vas.), Janne Kainulainen (kesk.) sekä Veijo Laine F-Musiiikilta kävivät osastolla katsastamassa päämiehensä meininkiä 2018. 

 

Yamahan tuore vaahtera/mahonkirakenteinen basso TRBX604. Aktiivi- vai passiivielektroniikka? Tästä saa kytkimellä valituksi kumman tahansa. AlNiCo-magneeteilla varustetuista tuplakelaisista mikeistä riittää puhtia aktiivielektroniikan tarpeisiinkin.

 

Akustisessa kitarassa on jo kaikukoppa, mutta Yamahan Transacoustics-valikoima lisää sointiin kaikua, tilaefektiä ja chorusta vielä entisestään sisäisen aktuaattorin avulla. Itse Transacoustics-systeemi ei enää ole uutuus, mutta sitä sovelletaan Yamahan kitaroihin laajemmin. Messujen uutuutena nähtiin kuvan FS-TA, joka on pienikoppaisempi, näppäilyyn ja rivakkaan plektrasoittoonkin ominainen kokopuukantinen akustinen.

 

 

Yamahan Session Cake on eräänlainen muusikkohubi, johon voi liittää mikrofonin lisäksi kosketinsoittimen tai vaikka sähkökitaran, kuulokeet ja jonkun ulkoisen tallentimen taustaraitojen soittoa varten. Hubeja voi myös linkittää keskenään vaikkapa oppilasryhmän yhteiseksi pikkuverkoksi.

 

Messuilla on lokero nimeltään Guitar Boutique Village, jonne on saatu mukaan joukko kitaranrakentajia tuomaan käsintehtyjä soittimia kokeiltavaksi. Esimerkki tällaisista on kuvamme tsekkiläinen Rozawood, jonka kitarat näyttävät hienoilta, mutta samanlaisilta kuin akustiset yleensä. Tarkemmin tutkiessa pajastuu kuitenkin hienouksia. Firma on erikoistunut matalalle viritettyihin akustisiin – vasemmanpuoleisin on tehty matalaan C-viritykseen – keskellä puolestaan näkyy matalaa sointia suosiva nauhojen viuhkamainen asettelu ja sen vieressä True Temperament-nauhoin varustettu tarkkavireinen.

 

Portugalilaista kitaranrakennustaitoa APC Instrumentsin esittelemänä. Ääniaukon puuttuminen joidenkin kannesta saattoi ihmetyttää alkuun, mutta näissä aukot onkin sijoitettu soittajan itsensä kuunteluelämystä suosivasti kopan sivuun.

 

Sähkökitaroita vanhennetaan tarvittaessa tehtaalla vuosikymmenten kulutusta kokeneen tuntuisiksi, mutta Ortega tekee näin akustisillekin. Mahonkirakenteinen nailonkielinen Distressed Suites on maalattu mattavärein entisten aikojen malliin ja näyttääkin melkoisen määrän soittokilometrejä kokeneelta.

 

Steel Drum Italiasta oli vuokrannut miniosaston omalle setilleen. Soundi oli tömäkkä, mutta lohkeaako sillä jalansijaa markkinoilta jää nähtäväksi.

 

Evenescencen kitaristi Jen Majura tavattiin viime vuoden messuilla ja juttukin ilmestyi Riffissä. Silloisessa haastattelussa hän kertoi alkamassa olevasta maailmankiertueesta, joka nyt on takana, joten aikaa oli palata Musikmessen Guitar Campiin innokkaiden fanien joukkoon.

 

Kiveä, puuta… luonnon materiaaleissa löytyy värejä ja näyttävyyttä.  Antonis & Dimitris Stefanakis toimittaa Kreikasta materiaaleja ja esityötettyjä aihioita soitinrakentajille.

 

Soittimena pianohan on perusteeltaan jo vuosisatain takaa, mutta saksalainen Makoni kehittelee sen kumppaniksi tällaisia sisustuksen tyyliin ja väreihin sopivia, uudenaikaisia design-penkkejä.

 

The One Piano sitten taas edustaa ihan uusinta suuntausta: sähköinen kosketinsoitin liitetään saumattomasti opettavaiseen applikaatioon, joka kohdattaa alkeisiin uuden ajan menetelmillä. Vapise Aaron…

 

Puhallinsoittajien perinteinen tapa kehittää ansatsia ja kaikkea siihen liittyvää on vuosisataisten käytäntöjen mukaan ollut soittaa tosi paljon. Harjoitteluun on tietysti tarvittu omaan torveen puhaltaminen.
Markus Arnoldin kehittämä Buzz-R auttaa voimaannuttamisessa missä vain: kyseessä on puinen, alle kymmensenttinen ja siten vaikka taskuun mahtuva vastuspalikka, johon soittimen suukappale kiinnitetään ja aletaan puhaltaa. Vastusta saa lisääkin, jos sormella sulkee reiän palikan sivusta.
Saatavana useimmille vaskipuhaltimille erikokoisia suukappaleita varten.

 

Saksofonin suukappaleita tehdään monista materiaaleista ja monina muotovariaatioina. NewGen MP on silti uutuus alalla: materiaalina on komposiitti ja sylinteri on keskeltä ontto. Valmistaja kertoo, että heidän menetelmällään suukappaleen sisätilan muotoa ja kokoa voi muokata soittajankin toiveiden mukaisesti - ja vaikutus on verrattavissa suun, kielen ja kurkun muotojen vaikutuksiin ihmisen ääniin. Valmiita perusmallejakin tarjolla on tuttujen saksofonisoundien tuottamiseen.

 

Symbaalivalmistaja Agean toi paikalle takojan, jonka tahti veti tasaisuudessaan vertoja metronomille. Siihen oli hyvä Mika lijankin lukittua käytävän toisella puolella Loota Percussionin osastolla.

 

Sähkökitaroissa ei yleensäkään kovin paljon muovia ole, mutta Höfnerin Greenline-valikoimassa ei yhtään. Eikä ole liuottimia vaativaa lakkaustakaan. Muutoin nämä ympäristölle hivenen ystävällisemmät instrumentit noudattavat firmalle tuttuja muotoiluja: vasemmalla tuttu viulubasso ja oikealla Verythin.

 

Minkä vahvistimen soundi kiinnostaisi? Saksalainen musiikkiliike toi niitä rivistön kuunneltavaksi ja kuvassa vahvistimista noin kolmannes. Yksi kitara voitiin kytkeä jakajaan, josta signaali yhdistyi haluttuun vahvistimeen. Tässäpä sokkotestaamisen tilaisuus.

 

Vahvistinten tämän jälkeen kokeillaan pedaaleja. Seinän takana yksi vahvistin ja sen edessä muutaman kymmenen pedaalin massiivinen sortimentti. Eipä ihme, että testaajia riitti jonoksi asti.