Osapuilleen viisi viimeistä vuotta ovat olleet Frankfurtin Musikmesselle ja Prolight & Soundille melkoista myllerrystä. Tälle vuodelle hallit jaettiin jälleen uusiksi ja muutos oli tunnelmalle eduksi.
Pro Audion ja studiotekniikan keskittäminen sopivan tiiviiksi kokonaisuudeksi halliin kahdeksan oli hyvä ratkaisu varmasti sekä kävijöiden että näytteilleasettajien kannalta. Kaikki keskeiset digimikserit löytyivät jälleen naapuriosastoilta, mutta nyt samassa hallissa oliva PA-valmistajien lisäksi myös äänityspuolen toimijat. Erinomainen juttu myös messujen tärkeän oheisfunktion – sosiaalisen verkostoitumisen – kannalta.
Siitäpä puheen ollen: Petri Kaltala F-Prolta, klubi-isäntä Antti Uhlenius nopeasti Suomen keikkamestojen ehdottomaan kärkikastiin kavunneelta Krapin pajalta, ja Juha Jäppinen Kuopion Viking Pro Oy:stä yhyttivät toisensa Allen & Heathin osastolla.
Eikä montaakaan askelta edellisestä: Perttu Siren Studioteciltä ilakoi Cranborne Audion osastolla Thomas Elliottin kanssa – Camden 500 -mikkietunen on saanut kaksikanavaisen räkkimallin sisarekseen – kuulokevahvistimella ryyditettynä! Eivätkä suoraan CAT6, tai CAT7-kaapeliin kytkettävät audiopurkit riemua ainakaan lannista. Luvassa loistava tulevaisuus.
Vuosipäiviäkin juhlittiin jälleen monella osastolla. Nexolla tuli täyteen pyöreät 40 vuotta.
Beyman kaiutinelementtejä puolestaan on valmistettu jo 50 vuotta…
…ja Koenig & Meyerin on tehnyt telineitä 70 vuotta!
Jari Ukkonen kotimaan konttorilta isännöi jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan suomalaisvieraita Yamaha Commercial Audion osastolla.
Jorma "Tipi" Tikka Audicolta nojailemassa L'Acousticsin uudistetun Arcs-sarjan kookkaampaan pinoon. Varsinainen pihvi oli yhä vahvemmin esiin marssitettavassa L-SA-järjestelmässä, jossa sofistikoitu prosessori tuottaa hajautetun kaiutinjärjestelmän kautta kolmulotteisen ja tarvitaessa vaikka esiintyjän positiota reaaliajassa seuraavan äänikentän.
Amerikkalaiset tunnetusti osaavat presentaation, mutta L'Acousticilla Pohjois-Amerikan kiertuetekniikasta vastuun kantava Scott Sugden voisi kyllä vaihtaa ammattia ja tienata itselleen sievoisat summat stand up -lavoilla – siinä määrin oivaltavaa ja rutikuivaa huumoria hän pudotteli pitkin esitystään, että politiikan kontekstiin siirrettynä vastaavalla mentäisiin pitkälle.
Onko 3D audion uusi normaali? Tero Hölttä ja Reima Saarinen Msonicilta johdattelivat vieraita tutustumaan D&B Audiotechnicin näkemykseen immersiivisiaudiosta. Soundscape-järjestelmä paaluttaa L-SAN ohessa pohjaa kohti tulevaisuuden kolmiuloitteisia äänitoteutuksia.
Soundscapeen on mahdollista tutustua myös Msonicin demotilassa Vantaalla, jossa järjestetään Avid-kurssien ohessa myös Soundscape-koulutusta.
Tuotteet syynissä: Timo Kunnas Noretron Communicationsilta ja Harri Kuittinen Hämeenlinnan kaupunginteatterilta tutustumassa KV2 Audion uuteen passiivikaiutinsarjaan kuuluvaan EDS Cubeen, joka sopii niin front filliksi kuin kattokaiuttimeksi, miksei myös orkesterimonttuun. Pikkusuppanen alarekisterin tueksi kuuluu palettiin ja soundihan oli vallan mainio!
Kohtaamisia käytävillä: Pekka Paukku Proftronilta ja Tapio Ilomäki Akukonilta vaihtoivat kuulumisia kasihallissa, Dynacordin ja EV Audion yhteisständin edustalla.
Pro audion puolella messujen mielenkiintoisimpiin tulokkaisiin kuuluu Austrian Audio, jolla itsellään on ikää vasta reippaat kaksi vuotta. Monipuolista kokemusta mikrofoneista firman työntekijäillä on silti yhteenlaskettuna yli 350 vuoden verran, he kun ovat pistäneet pystyyn oman firmansa vaalimaan alasajetun perinteikkään itävaltalaisen mikrofonitehtaan perintöä – ei vanhaa kopioimalla vaan uutta luomalla. Kapselit valmistetaan itävallassa, piirikytkentälevyt kootaan Itävallassa, koteloinnin metallityöt tehdään Itävallassa – Made in Austria, again on enemmän kuin perusteltu slogan.
Austrian Audion kippari, Martin Seidl, oli syystäkin ylpeä: ensimmäiset ja erittäin mielenkiintoiset mikrofonimallit langattomine kauko-ohjausmahdollisuuksineen olivat jo testattavissa osastolla, eikä kuuntelussakaan tarvinnut turvautua ulkopuolisiin kuulokkeiden osalta: oman luurimalliston viittä vaille viimeistellyt prototyypit oli pantu nekin heti tulikokeeseen. Tästä kuulemme taatusti lisää!
Samalla kun jotkut vanhat tutut hallit ovat sulkeneet ovensa, uusia avataan. Wau-arkkitehtuuria edustava halli 12 valtavan messualueen lounaiskulmassa on kenties hieman syrjässä Prolight & Soundin muusta sykkeestä, mutta hyvin perustein, sillä korkeutta uudenkarheassa hallissa on valo- ja showtekniikan esittelyyn vaadittava määrä. Ja mikä parasta, saman korkean katon alta löytyvät kätevästi kaikki valo- ja visupuolen isot ja pienemmätkin pelaajat.
Jos ammattiäänen sektori tuppaakin vähän karkailemaan muille messuille, valopuolella Prolight & Sound tykittää yhä Euroopan ykkösenä. Sillä sektorilla kärkipäähän kuuluu ilman muuta saksalaisen ADJ:n sekä laadultaan että määrältään hengästyttävä tarjonta, kuten 32 HEX IP -paneeli, Vizi Wash Z19, Focus Spot 4Z sekä mullistavat IP65-sertifioidut Hydro-heittimet.
Robe juhlii Frankfurtissa 25-vuotista taivaltaan yhtenä valotekniikan avainpelureista. Kosteutta tihkuvaksi viidakoksi sisustettu osasto kylpee Roben komeissa valoissa, joista mainittakoon ADJ:n Hydran tavoin sääsuojaltaan IP65-luokiteltu iPointe, joka tarjoaa edeltäjänsä MegaPointen toiminnot, mutta sateisen ulkoilman kestävässä paketissa. Moving head -tyyppisen iPointen valonlähteeksi Osram on kehittänyt kristallinkirkkaan purkauslampun, jonka voimin tämä valosuunnittelijan jokapaikanhöylä venyy 1,8 asteen veitsenterävästä kiilasta 42 astetta leveäksi pesuriksi – ja siinä välissä vielä spotiksi, sekä efektivaloksi kattavalla gobopaletillaan.
Jaa, nytkö ei ledikään oo enää mittään: Xtylos on ClayPakyn ensimmäinen liikkuva beam-efektiheitin, jonka valonlähteenä toimii vimpan päälle räätälöity tarkka ja kirkas laser. Ja taloudellistakin käytön pitäisi olla, kun lampulle lupaillaan peliaikaa tuommoiset 10 000 tuntia!
Musikmessen paluu kolmoshallin kahteen kerrokseen selkiytti sekin asemakaavaa ja alakerran jako valtavilla Molton-seinillä tehokas tapa osastoida eri soitinryhmät lähelle toisiaan ja silti lähestulkoon toisiaan häiritsemättömiksi alueiksi, joilla pääsi oikeasti uppoutumaan aiheeseen, löytyipä mielenkiinnon kohde sitten etnolyömistä tahi vaskipuhaltimista.
Tämä on kelpo lähtöasetelma messujen uudelle organisaattoriryhmälle – tämän konseptin pohjalta tapahtumaa voi varmasti kehittää hyvään suuntaan.
Matkalla messualueen keskellä sijatsevalta Torhausin sisäänkäynniltä kohti kolmoshallia on laaja aula, joka oli sekin otettu näyttelykäyttöön.
Saksalaisen No. 1 Vintage Guitarsin järjestämä katsaus Gibson Les Paulin historiaan sisälsi malleja melkein kaikilta ensimmäisiltä vuosilta.
Tämä vuoden 1952 Goldtop ei ole kaikkein paras eikä halutuin Les Paul, mutta tällaisesta trapetsiperäisestä ja kahdella P-90 -mikillä varustetusta koko pitkä historia alkoi. Alareunassa näkyy hyvin kultamaalatuille Les Pauleille ominainen vihertyminen.
Nämä vuoden 1958 Les Paulit näyttävät jo sellaisilta, jotka ovat edelleen valmistuksessa. Vasemmalla Standard kahdella humbucker-mikillä ja ja oikealla Doublecut P-90-parilla.
Tämä taas ei ole se Stratocaster, jolla Bob Dylan kohahdutti Newportissa 1965, mutta Dylanille kuulunut Stratocaster kuitenkin. Vuoden '62 soittimen alkuperäinen väri ei ollut kuvassa näkyvä kultahileen kiilto. Dylan tilasi uuden viimeistelyn 1991 ja sittemmin myi soittimen eteenpäin.
Osana messujen vintagenäyttelyä kitara oli myynnissäkin, joskin hinnasta keskustellaan vasta sitten kun todellinen ostohalu on osoitettu.
Ukulelestä tuli muotisoitin vuosia sitten, eikä trendi vieläkään ole hiipunut. Musiikkimessujen ukuleletarjonnasta poimittakoon Around Musicin valikoimaa, johon kuuluu useat koot erilaisilla kuoseilla, mukaan lukien kumikielillä varustetut bassoukulelet kuvan alhaalla oikealla. Aivan oikeanpuolimmaiset ovat kolmikielisiä Loog'eja, joiden miniversiot ovat jopa kolmivuotiaille lapsille soveltuvia.
Eivätkä nuokaan soittimet seinäkoristeiksi päivän mittaan jääneet, vaikka aamutuimaan saatiinkin napattua kuva ilman eteen tungeksivia messuvieraita.
Kun valtavirran symbaalimerkit alkavat olla kadonneet Musikmessen rumpuosastolta, pienemmät mutta korkeatasoiset turkkilaiset peltipajat erottuvat selvemmin. Satojen vuosien perinnöstä onkin mitä ammentaa, ja esimerkiksi Bosphoruksen osaston täkyjä on Syncopation-sarjan lippulaiva, 28-tuumainen (!) ride, jonka pinnassa käsityönä tehty taontajälki näkyy. Ja kuuluu.
Yksi messujen vanhimmista toimijoista oli tänä vuonna kunnioitettavat 300 vuotta täyttävä Breitkopf & Härtel. Se on vanhin musiikkikustantamo maailmassa.
Jokainen, joka on soittanut jonkin verran klassista musiikkia, on lukenut Breitkopf & Härtelin julkaisemia nuotteja. Rockin ja popin saralle kustantaja ei ole laajentanut, sen sijaan klassisen ja modernin klassisen julkaisutoiminta on tällä perinteellä hyvin hallussa.
Kurzweil PC4, tarkenteella Performance Controller & Production Station, on näiden messujen uutuus, jonka 256 äänen polyfonia ja valtaviksi luonnehditut synteesisoundistot houkuttivat koukeilijoita uppoutumaan pitemmäksikin toviksi.
Lentävien lautasten hyökkäys? Pallogrillien ennenaikainen esiinmarssi takapihalle liiterin uumenista? Ei, vaan kokoelma sormipannusoittimia, joista näyttää tulleen tämän vuoden hitti Musikmessen perkkaosastolla. Afrotonin korkealuokkaisen PanAmor-malliston soittimien läpimitta huitelee 60 senttimetrissä, ja ääni on kantava. Sävelasteikkoja on joka makuun, kelttiläisestä D-mollista alkaen. Ja mandala-kuvioidulla huippumallilla saa varmaankin shakrat ja fengshuit enemmän kuin kohdalleen, tosin hintaa sillä kaunokaisella onkin jo neljättä tonnia.
Eräässä mielessä tämä näyttötaulusta napattu ruutu kuvaa Musikmessen ilmettä 2019 – jos takavuosina yleisömagneetit ja aktiviteetit oli koottu hallien sisään, niin nyt tapahtuma levittäytyi koko Frankfurtin alueelle erilaisin muodoin. Paikallista väkeä ja lähialueilta saapuvia tämä houkuttanee kyllä, mutta kansainvälistä kiinnostusta messut herättävät kyllä nimenomaan sillä, mittä halleissa tapahtuu. Siinä uudelle messujen työryhmälle haastetta.
Jos hankinnassa on kelttiläinen harppu tai bodhran, sen valmistaja ei ehkä olekaan Irlannista tai Skotlannista. Pakistanilainen Halifax & Co. nimittäin tuottaa näitä usean kokoisina.
Toki valikoimaan kuuluvat valmistajan kotimaan perinnesoittimetkin kuten sitarit, tablat, dholakit, mridangit ja puuhuilut.
Musiikkimessujen harvalukuisesta suomalaisten osastojen joukosta havaittiin Sallasta kotoisin oleva Partones. Heidän erikoisalaansa ovat kestävän kehityksen periaatteita noudattavat komposiitit, suunnattuna soitinrakentajille eebenpuun ja norsunluun korvikkeiksi.
Nämä materiaalit ovat työstettävissä ja liimattavissa samalla tavoin kuin luonnon esikuvansa, joista toisen saatavuus on käymässä vaikeammaksi ja toisen kauppa on kokonaan kielletty. Mutta mikä tärkeintä, näillä komposiiteilla on hyvät soinnilliset ominaisuudet ja hyvä tuntuma käsissä.
Eipä siis ihme, että Partonesin kaksikko Kristiina Aatsinki ja Armin Seebass oli jo messujen toiseen päivään mennessä pysäyttänyt osastolleen ison joukon materiaalista kiinnostuneita, joilta on tilauksia odotettavissa laajamittaisemman tuotannon käynnistyessä.
Kuriositeetit ja kummajaiset oivat aina kuuluneet MusikMessen antiin. Niin nytkin.
Ranskalainen KeyTam on tamburiini, joka on toistaiseksi olemassa prototyyppinä – ja jatkossa ehkä kaikkien ostettavissa olevana monenlaisia perkussiosoundeja tarjoavana soittimena. Tulevaisuus riippuu siitä, saavatko kehittäjät toivomansa summan kasaan Kickstarterissa. Aikaa rahoituksen keruulle on tätä kirjoitettaessa vielä muutamia viikkoja.
Suunnittelijat ovat ainakin miettineet huolella, mitä kaikkia ominaisuuksia perinteiseen tamburiiniin voisi lisätä. KeyTam’issa on varsi, jonka vivulla voi säätää kalvon kireyttä. Kalvon virvelimatto taas on säädettävissä toisella vivulla. Ja vielä kehyksen taakse sijoitetuista pienistä kilistimistä saadaan yksi efekti lisää.
Saksalainen Allton valmistaa musiikillisia tuotteita rentoutumiseen, kuten lepotuoleja, joiden rakenteisiin piilotetut kielet tuottavat harmonisia äänimaailmoja.
Kuvassa on kielisatsin sisäänsä kätkevä putkilo, jota kevyesti heiluttamalla käynnistetään lempeiden sointujen soiminen usean minuutin ajaksi.
Tämän luomuksen tekijänä on espanjalainen Martper Guitars. He valmistavat retrofuturistisia kitaroita, usein steampunktyyliin varustettuna mittareilla, metalliheloilla ja liikkuvilla hammaspyöräkoneistoilla.
Kuvan kitaran inspiraation lähde on tietenkin elokuvassa Paluu Tulevaisuuteen nähty DeLorean ja se onkin varustettu täysin toimivalla flux capacitorilla. Kitaraa on siis soitettava 88 mailia tunnissa, jolloin aikamatkustus käynnistyy.
Show vaatii rekvisiittaa ja toisinaan se on väännettävä kuparilengasta ihan sanamukaisesti. Se mikä kiinnittää huomion, toimii.
Jos joku sinisiläminen Suomessa kuvitteli, että #metoo on globaali ilmiö, erehtyi:
Tupakointi vain ulkotiloissa ei sekään ole kaikille ihan niin selvää kuin voisi luulla. Kehitys vie aikaa, mutta suunta vaikuttaisi sentään oikealta…
Tässäpä ensimmäinen koosteemme messuilta. Toista settiä jo kasataan ja se julkaistaan ilttapäivällä 5. huhtikuuta, kun messujen ovia aletaan vähitellen jo viritellä sulkeutumaan ja jonkunlaista loppulausuntoa on aika ryhtyä kirjoittamaan. Pysyhän kanavalla…
