Artikkelit

Kaiutinjärjestelmien kanssa työskenneltäessä aika ratkaisee. Kaiutinjärjestelmän mittaaminen on samojen rutiinien toistoa ja jokaisen pitää löytää ne omat rutiininsa tähän työhön. Valitettavasti tässäkin hommassa pätee vanha sanonta: virheiden kautta oppii. Ja jos ei tee mitään, ei käy myöskään virheitä, ehkä. Ajan kanssa painittaessa samojen kaavojen toisto auttaa ja selkeä työjärjestys on välttämättömyys. Kiire ei kuitenkaan ole lisenssi tehdä virheitä.

Viime vuonna lanseeratun BG250-bassokombon menestys on innoittanut valmistajansa laajentamaan valikoimaa neljän mallin tuoteperheeksi.

Aamulla sisään ja illalla ulos. Työpäivälle tuli mittaa rekan ovien avaamisesta niiden sulkemiseen 16 tuntia. Siihen vielä matka Kouvolaan ja takaisin, niin kokonaisuudessaan työpäivään kertyi 20 tuntia. Onneksi joku oli pakannut tavarat varastolla ja kuljettanut ne paikalle, se korsi olisi saattanut murtaa jo kamelinkin selän.

Tässä jutussa kaiuttimia mittaamalla pyritään saamaan esille ne ilmiöt, jotka ovat meidän kaikkien kuultavissa, mutta nyt toivottavasti ilmiöt saavat jopa jonkinlaisen selityksen.

Mittaohjelmien käyttö lisääntyy kovaa vauhtia ja nykyisin saa edullisesti jo ihan käyttökelpoisen mittajärjestelmän aikaiseksi. Mittamikrofoni, 2-kanavainen usb-mikrofonietuaste ja itse softa lähtee yhteensä reilulla parillasadalla. Tuhannella eurolla saa jo juhlavan järjestelmän. Näistä hinnoista puuttuu vielä tietokone, mutta sellainen jo aika usealla on, joten jätin sen hinnan laskuista.

Kaksikanavaisella äänimittausjärjestelmällä voidaan mitata suoraan sähköistä signaalia tai mikrofonin välityksellä kaiutinta.

Olen niin tuhottoman monta kertaa kertonut joko itseeni tai lähipiiriini kohdistuneista katastrofeista, että olen jo alkanut epäillä tuhoalttiuden olevan jotakin ylimaallisempaa. Pikkuisen kyselykierroksen jälkeen ynnäsin kumminkin ns. normiporukan toheltavan tismalleen samalla tavalla. Mittakaava vain on “hieman” toisenlainen – kuin vertaisi pipettiä ämpäriin.

Symmetrointi sekä impedanssien ja tasojen sovitus on Radialin erikoisalaa, ja se tuntuukin keksivän yhä uusia muotoja asialle. Stage Bug -DI-boksit ovat pieniä, tukeviin metallikuoriin koteloituja yhden toimen apuvälineitä, jotka on nimikoitu suoraan eri käyttötarkoituksiin.

Rakas päiväkirja. Jouduin nostalgian valtaan!

Kylläpä nykyään on helppoa tuo keikkailu, tuumasin tässä taannoin. On tietokoneet, pleikkarit, kännykät, digitaalinauhurit ja sitä ja tätä. Bussien ja junienkin aikataulut selviävät tavallisella kännykällä ihan tuosta vaan, sen kummemmin edes asiaa miettimättä. Ja jos lähtee omalla autolla metsän siimekseen, on olemassa kaikenlaisia kikottimia, joilla pystyy paikantamaan huoltoasemat, ravintolat, terveys- ja arvauskeskukset – ja itsensä.

Pauli Halme tarjoaa esikoislevyllään Suomen oloissa harvinaisen kypsää country-kitarointia. Pääosaa näyttelee Fender Telecaster, ja voi sanoa, että nyt ollaan parhaassa A-luokassa niin soiton kuin soundinkin suhteen. Sähkökitaran ohella Halme soittaa akustista ja pedal steel- kitaraa sekä laulaa. Hän on myös kirjoittanut kaikki kappaleet.

Impedanssi (Z) tarkoittaa vaihtovirtavastusta ja sen yksikkö on ohmi (Ω). Muusikon arkeen tämä teoreettinen käsite tunkeutuu esimerkiksi silloin, kun kaiutin kytketään vahvistimeen. Tällöin kaiuttimen impedanssi muodostaa kuorman, jota vasten vahvistin työskentelee. Sen vuoksi kaiuttimen nimellisimpedanssin eli sen muodostaman kuorman pitää olla vahvistimen kaiutinlähtöön sopiva, jotta laitteisto toimii kunnolla ja pysyy ehjänä.

Signaalireitityksiin ja bufferointiin erikoistunut Lehle kehitti Sunday Driver SW -etuvahvistimen johdannaisena Julianin, parametrisella keskialueen säädöllä varustetun treble boosterin ja bufferointivahvistimen yhdistelmän.

Kitaravahvistinmallinnuksen edelläkävijä Line6 pakkasi kahden räkkiyksikön raameihin yli 100 erilaista virtuaalipedaalia ja muuta efektiä.

Capo ei ole kitaran oheistarvikkeena ole mikään uusi idea, eikä toimivan konstruktion suunnittelemisen pitäisi olla erityinen haaste valmistajille. Mekanismin täytyisi vain puristaa kielet otelaudan nauhoja vasten riittävällä voimalla ja kyllin tasaisesti jokaisella kielellä sekä sopeutua erimuotoisten kaulojen paksuuden ja leveyden muutoksiin eri asemissa. Siinä se.

Pieni poikani on oppinut käynnistämään kannettavan DVD-soittimen, avaamaan sen kannen, ja laittamaan erään hiirilogostaan tutun suurehkon jenkkifirman animaatiolevyn sisään. Ja seuraavaa askelta odotellaankin aika kauan: isikään ei nimittäin oikein aina tiedä pitäisikö painaa MENU-painiketta vaiko SKIP FWD -namiskuukkelia – vaiko vain heittää masiina seinään ja postittaa levynsirpaleet alkulähteilleen pökäleeseen pisteltynä? Jotakin pitäisi kuitenkin tehdä, sillä soittimessa on joku mainio levy, ja me molemmat nautimme samoista leffoista.

Peter ”Ginger” Baker (s.1939) on legenda, jonka nasevan luettavaksi kirjoitetusta tarinasta ei lihaa luiden päältä puutu. Bakerin elämä tempoilee tragedioista ja katastrofeista yhä uusiin ja taas uusiin vastoinkäymisiin. Tunnettua on, että kaikista aikansa humupekoista juuri Bakerin ei missään tapauksessa olisi pitänyt edes selvitä hengissä 1960-luvulta.

Marraskuun lukijakilpailun voittajat on arvottu.

Kun Riffissä 7/2013 käsitelty Studio Capture on suunniteltu useamman soittajan sessioihin, niin tämän jutun aiheena oleva Duo Capture EX on sitten puolestaan selkeästi yksin työskentelevälle tarkoitettu audio/midi-sovitin, joko tietokoneeseen tai tablettiin liitettäväksi.

BBE:n efektipedaaleiden valikoima on laaja. Käsittelen tässä Tremor-tremolon ja MindBender chorus/vibraton, ja painetun Riffin numerossa 7/2013 Timo Koskinen puolestaan ruotii overdrive-, distortion, ja fuzz-pedaaleiden kolmikon. Pirkka Isotalo osallistuu savottaan bassolle tarkoitetun OptiComp-kompressorin testillä, sekin luettavissa paperilehden numerosta 7/2013.

Monitaitoinen Zarkus Poussa on julkaissut toisen sooloalbuminsa ”Positiivinen krapula” kuluvan syksyn lopulla. Itse en ole ensimmäistä levyä kuullut, mutta ennakko-odotukset olivat korkealla miehen monipuolisen maineen vuoksi. Mainiot ja oivaltavat soitot ja laulut taannoisessa W-tyylissä ja mm. Nenäpäivä-lähetyksessä jokunen vuosi sitten kuultu hieno biisikavalkadi – puhumattakaan kaikista bändeistä ja tuotannoista, joissa Poussa on ollut mukana – antoivat odotuttaa nerokasta ja valtavirrasta poikkeavaa, hieman pisteliästä toteutusta.