Tilaääni-kirja julkaistiin jo vuonna 2006 (Riffi-julkaisut), mutta sen sisältämä tieto on edelleen hyvin ajan tasalla. Esimerkiksi ihmisen suuntakuulo ei ole kahdeksassa vuodessa muuttunut, eivätkä uudet tutkimuksetkaan ole tietoja kumonneet. Mitään järisyttävän merkittävää uutta tilaääntä koskevaa tietoa ei myöskään ole löydetty.
Julkaisuvuoden jälkeen on kuitenkin ilmestynyt muutamia teknisiä välineitä, jotka vaikuttavat myös monikanavaääneen. Päivitämme näitä asioita täällä Riffin sivuilla.
BluRay
Vuonna 2006 oli havaittavissa merkkejä uudesta levyformaatista. Blu-rayn ilmestyttyä esimerkiksi CD:n ja DVD:n yhdistävän DualDiscin kaltaiset hankkeet lopetettiin. Blu-ray-levyä oli kehitelty jo vuosituhannen alusta lähtien ja ensimmäinen Blu-ray-soitinprototyyppi esiteltiin vuonna 2003. Itse levy julkaistiin kesäkuussa 2006, ja pari vuotta myöhemmin markkinoilla oli jo noin 2500 julkaisua. Suurin osa niistä oli vanhempien DVD-elokuvien uudelleenjulkaisuja, kuten monen muunkin uuden tallenneformaatin kohdalla.
Blu-ray on DVD:n ja CD:n kokoinen optinen levy. Blu-ray-levylle mahtuu paljon enemmän tietoa kuin DVD:lle ja CD:lle. Levyä luetaan sinistä valoa lähettävällä lasersäteellä, jonka aallonpituus on lyhyempi kuin aikaisemmissa soittimissa. Kapeampi säde tarvitsee vähemmän tallennuspinta-alaa. Yksikerroksisen Blu-ray-levyn kapasiteetti on 25 gigatavua, kaksikerroksisen 50 ja nelikerroksisen jopa 128 gigatavua.
Suuren tallennuskapasiteetin ja siirtonopeuden ansiosta Blu-ray-levylle voidaan tallentaa 1920 x 1080 pikselin teräväpiirtokuvaa. Videon siirtonopeus on 54 Mbit/s. Aluksi kuvapakkaus oli jo DVD-levyllä käytetty MPEG2, mutta Blu-Rayta varten suunnitellut VC-1 ja AVC-formaatit otettiin pian käyttöön.
Blu-Raysta on useita erilaisia versioita. Normaalikoon, sekä tallennettavan ja uudelleen tallennettavan version lisäksi on olemassa kahdeksan sentin kokoinen Mini-Blu-ray. Lisäksi on BDXL-versio, jolle mahtuu dataa 128 gigatavua, ja sen uudelleen tallentavalle versiolle 100GB.
Kaikkien Blu-rayversioiden tiedostojärjestelmä perustuu aikaisempien optisten levyjen UDF:ään, joka mahdollistaa levyjen käytön sekä soittimissa, että PC ja Mac-tietokoneissa.
Ääni
Kaikki Blue-ray-soittimet toistavat Dolby Digitalia, DTS:ää ja lineaarista PCM-ääntä. Soittimissa saa olla myös Dolby Digital Plus ja DTS-HD High Resolution Audio-koodekit, sekä häviöttömät Dolby TrueHD ja DTS-HD Master Audio-koodekit.
Monikanavaäänen kannalta Blu-ray on mainio jakeluväline. Suuren tallennuskapasiteetin ja siirtonopeuden ansiosta äänenlaadusta ei tarvitse tinkiä, eikä tehdä mitään kompromisseja. Dolby Digital Plussassa, DTS-HD Master Audiossa ja PCM:ssä äänikanavia voi olla kahdeksan, ääniformaatti voi siis olla 7.1. Lähes kaikissa formaateissa voidaan käyttää 24 bitin bittisyvyyttä.
Blu-ray-levyllä ei voi käyttää 44,1 kHz:n näytetaajuutta. Sen sijaan "vierekkäisiä" varsinaisia äänibittivirtoja voi olla 32 ja vaihtoehtoisella ääniä myös 32. Esimerkiksi Harry Potter ja Feeniksin kilta -elokuvan 5.1- ääniraita oli levyllä kolmellatoista eri kielellä.
Kuvaton äänilevyversio
Blu-raysta on julkaistu myös vain ääntä sisältävä HFPA-versio, "High Fidelity Pure Audio". Se sisältää 24/96 tai 24/192 lineaarisen PCM-äänen, tai häviöttömän Dolby True HD tai DTS-HD Master Audio-äänen. Lähtökohtana on, että alkuperäisen masterin on oltava vähintään 24/96-laatuinen. Myytävänä olevien levyjen listalta löytyy kylläkin analogikauden moniraitanauhoituksia, joissa on käytetty Dolby A-kohinanvaimennusta. Laatuvaatimuksista on siis välillä saatettu tinkiä. Verrattuna esimerkiksi SACD-formaattiin HFPA Blu-rayn etuna on, että kaikki Blu-ray-soittimet toistavat myös HFPA-levyjä.
Vaikutus ääni-ilmaisuun
Ehkä joku pitää parannuksena sitä, että elokuvasta voi olla erilaisia ääniversioita. On täysin mahdollista julkaista sekä kotikuuntelumiksaus, kotiteatterimiksaus, että hifi-miksaus ja niin edelleen.
Hyvä puoli on se, että sama soitin osaa soittaa sekä Blu-ray, DVD, että CD-levyjä. Blu-rayta toistavat myös pelikoneet.