Arturia V Collection 8 – tästäpä pussiin, ja tuokin vielä!

Oberheim OB-Xa, Sequential Circuit Prophet 5 ja Roland Jupiter 8 olivat aikanaan perusskeemaltaan hyvin toistensa kaltaisia. Vaikka niillä on soundillisesti oma leimallinen ilmeensä, voi niistä kaivaa esiin myös huomattavan samantyyppisiä sointeja, vaikkapa brasseja.

Alkuperäisessä Jumpin introssa soi OB-Xa, mutta cover-bändin kosketinsoittajat klaarasivat uskottavasti saman jutun kyllä Prophetilla tai Jupiterilla, ja jollei massia riittänyt näiden kalliimpien soitinten hankintaan, niin kyllä Juno-sarjankin Roland puski sahalaitaa riittävän tukevasti biletunnelmaan.

Tämä pätee myös Arturian mallinnoksiin. Virtuaalisessa OB-Xa:ssa on esikuvan mukaisesti eniten pärskettä ja pärinää, kun taas Prophet-mallinnos on pelkistetympi ja tylyn iskevä. Jupiter 8:n mallinnos tuottaa vastaavan hieman edellisiä kepeämmällä soundilla, joka ei kuitenkaan ole ohkoinen.

Jos pelkkää sahalaita-aallosta muovattua brassisoundia kuuntelee, niin Prophetin tiukan napakka tuuttaus on se friteeratun banaanin ja siirapin rinnalle passaava ryhdikäs maitojäätelö, jonka rinnalla OB-Xa:n sointi on kuin rantabaarissa paksuimmasta kermajäätelöstä taiteiltu annos ekstra-kermavaahdolla ja nonparelleilla koristeltuna. Jupiter puolestaan skuupataan puiston kioskilla aitovohveliin Wanhan ajan vaniljaksi nimetystä kaukalosta. Sitä nuolaistessa maku on ilmavan raikas, eikä kitalakeen jää kelmua.

Ilmiö tulee esiin myös basso- ja mattosoundeissa, sekä urkujäljitelmissä, jotka kaikki kuuluvat analogisyntikoiden keskeiseen ilmaisukieleen. Tietyt soinnit voisi kaivaa menestyksekkäästi kolmikon mistä tahansa soittimesta pienin vivahde-eroin. Vaan kun yhteiseltä tontilta lähdetään eri suuntiin, voi noita vivahde-eroja tehostamalla alleviivata juuri kullekin soittimelle ominaisia piirteitä. Ja sekin on huomioitava, että myös modulaattoreiden reititykset ovat alkuperäiseen tapaan erilaisia, joten aaltomuodon lopullista hahmoa voi työstää hyvin eri tavoin. 

Mainittakoon vielä se, että todella maukkaita ja käyttökelpoisia analogishenkisiä soittosoundeja löytyy myös pakettiin kuuluvista Casio CZ- sekä Roland Juno -tyyppisistä mallinnoksista. Supersyntikoiksi luokittelemani Yamaha CS-80 ja Oberheim Matrix 12 puolestaan ovat virtuaalisinakin painoksina niin kompleksisia äänimaisemiltaan, että muutamalla isolla soinnulla ja sopivalla soundilla maalaa kokoillan elokuvan. Jumpissa kuultu suoraviivainen sahalaitabrassi ei ole niille haaste eikä mikään, siitä vasta aletaan.

Piano vai pianissimo

Kolmen pianon ja yhden klavinetin valikoima kattaa perustarpeet hienosti. Sähköpianot Rhodesin ja Wurlitzerin tyyliin ovat inspiroivia soitettavia ja näiden mallivariaatioita erilaisine efektointeineen on yllin kyllin. Esikuvien tapaan soittodynamiikka vaikuttaa enemmän soundin mureuteen kuin volyymiin, ja soittimen omien säätöjen ohessa myös virtuaalisen ulkolaitakaluston asetuksia pääsee muokkaamaan vapaasti.

Akustinen piano on kriittinen ja vaatisi nyanssien arviointiin oikean pianistin. Tällaisen apuraitojen soittamiseen pystyvän käsissä Arturian akustinen piano ajaa asiansa ja kuulostaa musiikin sekaan miksattuna kerrassaan erinomaiselta.

Erityyppisiä vaaka- ja pystypianon klangeja on tarjolla amerikkalaisesta japanilaiseen, saksalaista perinnettä unohtamatta. Soinnit on sijoitettu mm. kuvitteellisiin studioihin ja konserttisaleihin, ja virtuaaliseen soundinmuodostukseen kuuluvaa mikitystä voi säätää lähemmäs tai kauemmas äänilähteestä.

Puhtoisten pianojen lisäksi mukana ovat pakolliset kapakkapianot epävireisyyksineen ja vasaroiden tyynyihin tungettuine nastoineen. Onpa joukossa myös heleä FM-piano, vaikka sellaisen saa kokoelman DX-7-tulkinnastakin. 

Klavinetti puolestaan on marginaalinen soitin, mutta tervetullut lisä kokoelmaan, jonka suhteen on huomioitava vielä eräs seikka. Lähes jokaisesta kokoelman muustakin soittimesta löytyy valmiita klavinetin ja sähköpianon tyyppisiä soundeja, joten niiden puutteesta ei luovuus voi tämän kokoelman kanssa jäädä kiinni.

Sama toteamus pätee myös urkusoundeihin, joita pystyy tuottamaan useimmilla pakettiin kuuluvilla soitinmalleilla. Silti mukana on kolme historiallista urkua – Farfisa, Hammond ja Vox – jokainen selkeästi omaperäisine perussointeineen, ja asiaankuuluvine lisukkeineen varustettuina. Ne soivat kirkkosalin jylhyydellä, vellovat lätkämatsin siirappisena tunnelman kohottajana, jyräävät rouhean juurevasti tai surfaavat sopivan räikeästi ujeltaen – kaikkea löytyy ja omiin korviini uskottavin vivahtein. Näitä on hyvä käyttää silloin, kun tarvitaan ehtaa asiaa eikä vain jotain urun tapaista. 

Marginaalisia ilmiöitä

Sitten matkataan kuun pimeällä puolelle. Sinne ajatuksen kantaa Synthi V:n soundi nimeltään On the Run, jonka yhtymäkohdat 70-luvun klassikkolevyyn ovat ilmeiset.

Synthin soinneista riittää muutenkin kummallista ammennettavaa. Esimerkiksi Bird Patch kuulostaa sademetsältä, jonka tipusteluun saa modulaatiopyörällä eloa ja väriä enemmän kuin virkamiehen arki sietää. Eivätkä loputkaan presetit elottomuudesta kärsi, päinvastoin – tehostemaisuuden määrä on huimaava. 

Vaikka suuri osa soundeista soittaa itse itseään erilaisten pyörteiden ja sirkutusten kautta tai pätkyttää menemään jonkin luupin voimalla, on joukossa myös täysin päteviä soolo- ja bassosoundeja ihan itse soitettaviksi. Onpa mukana myös simppeleitä ja sellaisenaan soittokelpoisia polyfonisia soundeja, varsin maukkaita sellaisia.

SEM V2 sekä ARP 2600 V3 luettakoon myös outoilun ystäville sopiviksi tapauksiksi. Kaikenlaisia rutputuksia ja öhkinöitä on roppakaupalla, mutta seassa myös täysin pistämättömiä monofonisia soittosoundeja sekä jonkin verran moniäänisiäkin raaka-aineksia perinneilmaisun tarpeisiin.

ARP-mallinnoksessa homman kruunaavat kytkentäkaapelit, joilla lohkoja voi yhdistellä taitojensa mukaan. Jos sellainen puuha innostaa, pääsee itseään etsimään vieläkin suuremmalta suolta, kun vaihtaa soittimeksi pakettiin kuuluvan ison modulaarisyntikan – sekin soundeiltaan mellevää sorttia.

Aivan oma lukunsa on kuitenkin Buchla Easel V, jonka äänimaailmaan verrattuna edelliset olivat tuiki tavallisia. Presettien joukosta löytyi kiinnostavia tehoste- ja tunnelmavärejä, sekä joitakin suoraviivaisempia soittosoundeja. Puhtaasti intuitiolla onnistuin ruuvaamaan soundeja erikoisesta kummalliseen ja toisinaan myös takaisin, mutta ilahduttavatkin löydökset olivat silkan sattuman ja onnen tuottamia – tätä vehjettä en saanut haltuun millään muotoa, tunnustan.

Maltillisempaa erikoista 

Mellotron poikkeaa kaikista muista soittimista ja hyvänä johdantona tämän elektromekaanisen samplerin toimintaan suosittelen Riffissä 1/2019 julkaistua ja nyt myös Riffin verkkosivustolla luettavissa olevaa artikkelia.

Samaan ryhmään niputan Arturian koodaamat CMI-, Emulator- ja Synclavier-toisinnot, joita kuulee kyllä isojen poikien levyillä käytetyn, mutta harvoin näkee fyysisenä laitteena. 

Jokaisesta irtoaa tietyn aikakauden rajallisen (tai sillä hetkellä rajattomalta tuntuneen) tekniikan tuottamia soundeja, joille on retrospektiivisen käytön ohessa myös uutta luovaa pelitilaa. Kolmikko on innostava äänimaisemien ja ihan perinteisten soittosoundienkin lähde.

Ohjelmoinnin kolme tasoa

Jokaisessa Arturian soitinmallissa on perustana alkuperäiselle uskolliset toiminnallisuudet ja säätimet. Lisäksi Arturia on varustanut mallinnoksensa makroiksi kutsutuilla pikasäädöillä. Niillä saa justeerattua nopeasti soundin yleisluonnetta kuten vaikkapa kirkkautta tai äkkinäisyyttä ilman, että täytyy ryhtyä selvittämään mikä lohko tai parametri kyseisessä soundissa mitäkin asiaa toimittaa. Tämä loiventaa mukavasti kynnystä tarttua ohjaimiin.

Syvällisemmän tutustumisen näköispainoksen hanikoihin voi aloittaa kuulostelemalla jonkin yksittäisen säädön vaikutusta lähtökohdaksi valittuun soundiin. Turhaan ei kannata aristella, sillä säädöille on ensinnäkin undo- ja redo-komennot, joilla voi askeltaa kumpaankin suuntaan tehty muutos kerrallaan. Lisäksi kaikki muutokset tallentuvat lokiin, josta voi helposti tarkistaa, minkä verran vaikka suotimen rajataajuutta tulikaan muutettua tuossa aiemmin. Paluu lähtöruutuun on siten mahdollista, joskin monesti aikaa viepää. 

Kolmannelle tasolle eli perussoittimen toiselle puolelle pääsee loikkaamaan naksauttamalla Advanced-painiketta, jonka takaa avautuu soittimen laajennusosia ja ominaisuuksia, joita alkuperäisissä esikuvissa ei ole. Mallinnokseen kun voi sisällyttää sellaistakin, mikä aikanaan olisi ollut teknisesti mahdotonta tai liian kallista kyseisessä hintaluokassa. 

Esimerkiksi Jun-6:ssa on perusmuodossaan yksi LFO ja yksi verhokäyrägeneraattori aivan kuten analogilaitteessakin aikanaan. Advanced-näkymässä virtuaalisoittimeen avautuu kuitenkin mahdollisuus käyttää toistakin LFO:ta ja verhokäyrää, jolloin esimerkiksi vahvistimen ja suotimen ohjaamiseen aukeaa aivan uusia ulottuvuuksia. Lisäksi Advanced-lohko on varustettu delay- ja reverb-efekteillä. Niiden säädöt on supistettu perustasolle, mutta ne kuulostavat oikein hyvältä kumpainenkin ja ne tuovat mainion lisän soittimen ilmaisuvoimaan.

Pikasäädöillä kuosiin

Edellämainitut makrot ovat kätevä oikotie soundin pääpiirteiden nopeaan muokkailuun, mutta ne ovat myös edistyneelle käyttäjälle oiva työkalu. Pikasäätöjen taustamuuttujat ovat nimittäin käyttäjän itsensä määriteltäviksi. Esimerkiksi Rhodes-mallinnoksessa makrotason Brightness vaikuttaa samanaikaisesti virtuaalisen esivahvistimen basso- ja diskanttisäätöihin, joille voi myös itse antaa raja-arvot. Vaikka siten, että Brightness-säädön minimasetuksessa bassoteho on vaimennuttu minimiinsä ja diskanttiteho vahvistettu maksimiinsa. Säätöä käännettäessä nämä saa sitten liukumaan ristiin kunnes toisessa ääressä tilanne on päinvastainen kuin alussa. 

Rhodes-soitinmallinnoksen Timbre puolestaan vaikuttaa kirkkauteen toista kautta – sillä valitaan vasaroiden tyynyjen pehmeys tai kovuus, jolloin atakki soi kulmikkaammin tai untuvaisemmin. 

Syntikoissa Timbre saattaa olla kytkettynä suotimen resonanssisäätöön, mutta sen voi reitittää itse uudestaan tai siihen voi yhdistää myös vaikkapa suotimen raja-taajuuden. Molemmille parametreille voi antaa rajat, joiden ulkopuolelle ne eivät pikasäädöllä mene ja näin on jälleen nopeasti hyppysissä makro, jolla soundin luonne muuttuu olennaisesti yhtä nuppia kääntämällä. Tumma, mutta voimakkaasti resonoiva soundi voi Timbreä säädettäessä kirkastua, mutta asettua samalla miedommin resonoivaksi tai yhtä lailla päinvastoin – miten ohjelmoija asian hyväksi näkee.

Koska eri parametreille voi asettaa täysin itsenäiset raja-arvot, ne muuttuvat makrosäätöä käännettäessä samaan aikaan, mutta eivät välttämättä samaa määrää.

Syntikkasoundin Time-pikasäätimen takaa saattaa puolestaan paljastua saman idean laajempi muoto, jossa soittimen verhokäyrien useita parametrejä on määritelty muuttumaan tietyissä puitteissa makrosäätöä käännettäessä. Näin saman soinnin saa istumaan erilaisiin musiikillisiin tilanteisiin ja soittotapoihin kätevästi. 

Analog Lab löytää neulan heinäsuovasta

Kokeilujakson aikana Arturia päivitti pakettia ahkerasti ja hyvä niin. Nämä soittimet on ilmeisesti alunperin koodattu ihan erillisinä projekteina, ja kääritty yhteiseen pakettiin vasta myöhemmin. Niinpä niissä on toisistaan poikkeavia käytäntöjä esimerkiksi sen suhteen, miten tietyt perusasiat kuten soundien listaukset, tallennukset jne. esitetään. Päivitysten myötä eroavaisuuksia hiottiin pois ja käyttö muuttui askel askeleelta vieläkin sujuvammaksi. 

Soitinmallien preset-soundeja on ollut ohjelmoimassa todella iso joukko väkeä, ja käytänteet vaihtelevat sekä saman soittimen preseteissä että soitinten välillä. Yhteistä sopimusta esimerkiksi oktaavialasta, pich bendin laajuudesta tai normitetusta sointivoimakkuudesta ei tunnu olevan. Niinpä sopivan soundin seulominen johonkin tiettyyn kappaleeseen ei välttämättä suju parhaiten pudottelemalla kokelaita valmiille sekvensseriraidalle vuoronperään, vaan ainakin esikarsinta käy sutjakammin koskettimistolla soittaen ja eri soundeja kuulostellen.

Jos on hajulla pakettiin kuuluvien soitinmallien ominaisluonteista, voi sopivaa soundia etsiä suoraan siihen todennäköisesti pystyvästä soittimesta. Jos taas ei oikein tiedä, mistä etsiä, Arturia auttaa oikeaan suuntaan Analog Labilla. Se on apuohjelma, jonka kautta tietyn tyyppistä soundia voi hakea kerralla kaikista pakettiin kuuluvista soittimista.

Soittamisen riemua

Se miten lähelle tai kuinka kauas virtuaalisoittimet jäävät fyysisestä esikuvastaan, on mielestäni käytännön kannalta toissijainen kysymys. Mallinnetut ovat hankittavissa kohtuulliseen hintaan ja ne soivat itsessään paremmin kuin pätevästi.

Mikä oleellisinta, tällainen kokoelma ruokkii musiikin tekoprosessia välittömästi käytössä olevilla inspiroivilla soundeilla, mutta antaa samalla mahdollisuuden pitkäjänteiseen ja palkitsevaan ajankuluun oman äänikirjaston ohjelmoinnin parissa.

Realimaailmasta virtuaaliseen

Analogikaudella sekä komponenttien että kytkentöjen erot soitinten välillä olivat selkeitä. Oskillaattorit kuulostivat erilaisilta, suotimet vieläkin erilaisemmilta. Aaltomuotojen kirjo ja muokkausmahdollisuudet olivat rajallisia, modulaattoreiden vaikutustapa sekä niiden vaikutuskohteet vaihtelivat soittimittain. Merkeillä oli oma soundinsa Arpista Moogista ja Oberheimista Rolandiin.

Virtuaalimaailmassa moni asia on toisin. Laskennallisesti voidaan tuottaa äänen alkuaineeksi mikä hyvänsä aaltomuoto ja suotimen toiminta voidaan virittää aivan millaiseksi tahansa. Virtuaalimaailmassa ei ole raha- eikä tilakysymys lisätä soittimeen vielä yksi LFO tai verhokäyrä, tai paketoida mukaan tukku virtuaalisia efektilaitteita, jotka saman valmistajan toinen tiimi oli jo tullut aiemmin luoneeksi äänittäjille tai kitaristeille.

Vain DSP on rajana ominaisuuksille ja se raja on todella kaukana. Siksi on mukava huomata, että Arturia on malttanut pysyä alkuperäisissä raameissa – tunnettujen soitinten virtuaalivastineisiin ei ole ympätty uusia kekseliäitä ominaisuuksia vain siksi, että se sattuu olemaan mahdollista. Keskiössä ovat perussoittimet sellaisina kuin ne aikanaan opittiin tuntemaan ja jos niihin on tarjolla lisäominaisuuksia, ne on selkeästi erotettu omaksi kokonaisuudekseen, jota voi hyödyntää tai jättää käyttämättä.

Arturia V Collection 8

28 virtuaalisoittimen paketti

Pakettiin kuuluvat: Arturia Analog Lab V • ARP2600 V • Buchla Easel V • B-3 V • Farfisa V • Clavinet V • CMI V • CS-80 V • CZ V • DX7 V • Emulator II V • Jun-6 V • Jup-8 V • Matrix-12 V • Mellotron V • Mini V • Modular V • OB-Xa V • Piano V • Prophet V • SEM V • Solina V • Stage 73 V • Synclavier V • Synthi V • Vocoder V • Vox Continental V • Wurli V

Hintaluokka 500 euroa

Lisätiedot: EM Nordic

•••