Alunperin radiolähetyksen dynamiikan paimentamiseen suunniteltu Teletronix LA-2A valloitti 1960-luvulla äänistudiot mutkattomuudellaan ja musikaalisuudellaan. Kun alkuperäisen kompressorin valmistus lopetettiin, fyysiset replikat vastasivat jatkuvaan kysyntään ja pitivät mainetta yllä. Polku digiajan inkarnaatioille on sekä hyvin pohjustettu että huolella tasoitettu.
Saksalainen bittipaja Black Rooster Audio lienee useimmille melko tuntematon nimi. 2016 perustetun firman tuotevalikoimassa on tällä haavaa alun kolmattakymmentä eri plugia, joista ensimmäiset puoli tusinaa on analogisten esikuvalaitteiden innoittamana koodattuja dynamiikkaprosessoreita. Lisäksi palettiin kuuluu efektejä, ekvalisaattoreita sekä kitaravahvistimia.
Kokeiluun VLA-2A Mk II valikoitui valmistajan keväisen uutuustiedotteen perusteella, uteliaisuudesta ja tiedonvälityksen hengessä. Applikaatio tukee AAX-, AU- sekä VST-formaatteja, mutta uusintayrityksestä huolimatta AU-versio ei suostunut asentumaan koneelleni (MacBook Pro 2018), ja niinpä alustana kokeilussa palveli VST-formaattia tukeva Reason-ohjelma.
Mittatikkuna käytin jo aiemmin hankkimiani vastaavia plugeja, Universal Audion valmistamaa kolmen erillisen version kompressorisettiä sekä Wavesin koodaamaa yksittäistä CLA Classic -plugia.
Alkuperäistä esikuvaa valmistettiin 1960-luvulla kolmena eri versiona, jotka poikkesivat toisistaan hieman. UA ja Waves ovat huomioineet tämän laatimalla erikseen jokaiselle versiolle oman pluginsa (ja lisäksi Wavesilla on vielä niistä erikseen eri äänittäjä-ässien nimikkomalleja). Black Rooster Audio puolestaan on sisällyttänyt nämä kolme eri versiota yhteen ja samaan plugiin, jossa vaihto yhdestä tyypistä toiseen hoidetaan näppärästi Cell Select -kytkimellä.
Nimike ”cell” viittaa jäljittelyn kohteena olevan LA-2A:n ytimeen – optoelektroniseen kytkentään, joka varsinaisesti toimittaa kompression.
Tämä T4:ksi nimetty ”solu” sisältää valonlähteen ja valon kirkkauteen reagoivan vastuksen, jotka on yhdessä suljettu omaan pieneen metallikoteloonsa.
Valon kirkkaus noudattaa audiosignaalin voimakkuusvaihteluita ja vastus seuraa valaistuksen muutoksia: mitä kirkkampi on valo sitä suurempi on vaimennus.
Juju on siinä, että sen paremmin valonlähde kuin siihen reagoiva vastuskaan eivät toimi suoraviivaisesti. Äänenvoimakkuuden kasvaessa valo ei kirkastu suorassa suhteessa muutokseen, ja mikä parasta – sama pätee myös toiseen suuntaan.
Audiotason jälleen laskiessa valo himmenee ensin nopeasti, mutta sitten muutos hidastuu. Lisäksi valon hiipuminen on sitä hitaampaa mitä kauemmin se on ehtinyt ensin loistaa.
Niinpä kompressiosta palautuminen jakautuu kahteen vaiheeseen. Ensimmäisen 60 millisekunnin kuluessa kompressio puolittuu, mutta sen jälkeen vauhti hidastuu todella verkkaiseksi ja täysi palautuminen kestää yhdestä sekunnista jopa viiteentoista sekuntiin siitä riippuen miten paljon on juuri kompressoitu ja kuinka pitkään kompressointi on kestänyt. Kuten usein, tämäkin ominaisuus syntyi alunperin vahingossa, mutta se osoittautui niin korvaa miellyttäväksi, että siitä tuli haluttu piirre.
Ja korvaa miellyttää myös tapa, jolla kompressio käynnistyy, kun kompression liipaiseva kynnystaso ylittyy. T4-yksikön nimellinen reagointinopeus on 10 millisekuntia, mutta käytännössä kompressio ei ala silloin äkkijyrkästi vaan miellyttävän loivasti.
Alkuperäislaitteen eri valmistusversioiden T4-yksiköt poikkesivat hieman toisistaan, ja sen myötä myös niiden toimintanopeudet erosivat keskenään. Tämän ovat kaikki edellä minitut plugien valmistajat huomioineet mallinnoksissaan ja toiminta-ajat muuttuvat systemaattisesti aina versiosta toiseen vaihdettaessa.
Eikä siinä vielä kaikki
Eri alkuperäisversioiden perussoundi ja säröytymistaipumukset poikkeavat myös toisistaan, niihin kun vaikuttavat sekä aikanaan käytetyt tulo- että lähtömuuntajat ynnä kaikki niiden välille sijoitettu muu elektroniikka putkikytkentöineen.
Analogisten räkkilaitteiden valtakaudella kompressori saatettiinkin kytkeä signaalitiehen nimenomaan antamaan äänelle väriä, vaikka laitteella ei sitten lopulta olisi varsinaisesti edes kompressoitu.
Tätä asiaa Black Rooster Audio ja Universal Audio painottavat hieman toisistaan poikkeavalla tavalla. UA:n plugeissa eri versioiden erot perussoundissa ovat havaittavissa, kun taas Black Rooster Audion plugissa perussävy pysyy mielestäni hyvin samanlaisena ja Cell Sel -kytkin tuntuu vaikuttavan vain toiminta-aikoihin. Onko kyseessä etu vai haitta riippuu kokonaan siitä kumpi asetetaan etusijalle: mahdollisuus kompressioaikojen eri yhdistelmiin itsessään vaiko mahdollisuus perussoundin muokkaukseen samalla.
Wavesin CLA-2A värittää kyllä sekin soundia, mutta pelkästään kokeilua varten en ryhtynyt lunastamaan valmistajan muita variantteja mahdollisten niissä ilmenevien erojen kartoittamiseksi.
Universal Audio joka tapauksessa puoltaa autenttisen kokemuksen saamista, kun kompressorimallin vaihto vaikuttaa automaattisesti sekä soundiin että toimintanopeuksiin. Black Rooster Audion VLA-2A Mk II tuo neutraalimpana liikkumavaraa itse kompression muotoon ilman niin vahvaa liitosta soundin muutokseen samalla.
Se kuinka selkeästi soundin muutos ylisummaan tulee esiin riippuu myös prosessoitavasta audiosta ja kompressorin asetuksista. Täysin yksiselitteistä hyvää tai huonoa vaihtoehtoa tässä ei ole. Semminkään, kun Black Rooster Audion poikkeavat säädöt antavat mahdollisuuden ihan omanlaiseensa väritykseen, josta lisää seuraavassa kappaleessa.
Puristukset kohdilleen
Aivan ensimmäisessä Teletronixin räkkilaitteessa oli vain limitoinniksi kutsuttu kompressiotapa, myöhemmissä painoksissa etulaitaan lisättiin valintakytkin, jolla limitoinnin sijaan saattoi valita 3:1 kompression.
Tosin LA-2A:n limitointikin on lempeän pehmeätä, eikä vertaudu lainkaan nykymankeleiden jyrkkään liiskaustyyliin, joten valinta ei aina edes tunnu vaikuttavan tuon taivaallista. Kaikissa nyt kokeilluissa plugeissa on mahdollisuus valita limitoinnin ja kompressoinnin välillä.
Kompression määrää kontrolloidaan kaikissa vaihtoehdoissa Peak Reduction -säätimellä, jonka asteikko kattaa portaattomasti alueen ”ei lainkaan – suurin mahdollinen”.
Tällä pärjää jo pitkälle, mutta hienovaraista virittelyä varten voi ottaa toiseksi työkaluksi Emphasis-säätimen, jonka takana on virtuaalinen alipäästösuodin. Se vaimentaa kompressiota kontrolloivan sivuketjun signaalista alataajuuksia ja näin kompressorin toiminta saadaan perustumaan enemmän koko taajuusalueen tapahtumiin sen sijaan, että jokainen bassorummun tai bassoinstrumenttien energiapaukku komentaisi kompression käyntiin.
Universal Audio ja Waves ovat hakeneet tässäkin kohden autenttista ilmettä toteuttamalla Emphasis-säädön työkalusääteistä trimmeriä muistuttavalla ruuvin kuvalla, joka toki tottelee hiirtä siinä missä muutkin säätimien kuvakkeet.
Black Rooster Audio sen sijaan on ottanut vapauksia lukea lakia tulkitsemalla tekstiä enemmän tarkoitusperien mukaan kuin sanatarkasti, ja niinpä trimmerikuvakkeen tilalle on piirretty tyyliin sopiva, aivan tavallinen potentiometrin nuppi.
Isompi ero käytännön kannalta on se, että Black Rooster Audion säädin toimii päinvastaiseen suuntaan kuin UA:n ja Wavesin plugeissa.
Autenttista ja muuten vaan hyvää
Siinä missä UA ja Waves ovat pitäytyneet esikuvassa tiukasti aina etupaneelia koristavia naarmuja ja lommoja myöten (Waves on mallintanut myös verkkohurinaa, jonka voi kytkeä taustalle joko 50 Hz:n tai 60 Hz:n taajuudella!?), Black Rooster Audio sivuuttaa moiset detaljit: ulkoasu on retro, muttei jäljittele pikkutarkasti mitään.
Sama linja jatkuu toimintojen kohdalla ja BRA onkin nykyaikaistanut omaa plugiaan ennakkoluulottomasti muuttamalla Gain-säätimen roolin lähtövoimakkuuden kontrollista tulotason säädöksi ja lisäämällä sitten lähtöpäähän erillisen Make-up Gain -säätimen, jota ei alkuperäisessä laitteessa eikä kahden muun ohjelmistotalon tulkinnoissa ole lainkaan.
Ratkaisulla on etunsa: kahden säätimen yhdistelmää voi käyttää joko ihanteellisen signaalitason sovituksen välineenä hifi-tyyppistä puhtautta tavoiteltaessa, tai sitten voi hakea mehukasta säröä virtuaalisella yliohjauksella puskien.
Laadultaan särö miellyttää korvaa ja tuntuu sopivan kitaran sekä basson ohessa myös esimerkiksi urkujen ja pianon höysteeksi. Black Rooster Audion VLA-2A Mk II ei siis suinkaan ole mauton ja hajuton, se vain jättää enemmän ratkaisuja käyttäjälle.
Alkuperäislaitteesta ja UA:n sekä Wavesin plugeista poiketen Black Rooster Audion VLA-2A Mk II on myös varustettu side chain in -liitännällä, joten sen tuottamaa kompressiota voi ohjata jonkin toisen äänikanavan audiosignaalilla.
Esimerkiksi perinteinen kikka raivata tilaa bassorummulle notkauttamalla basson voimakkuutta alaspäin aina rummun tömähtäessä onnistuu siis sekin.
Tosin ominaisuuden hyödyntäminen vaati hetken pähkäilyä, kun side chain -signaalille ei ole piirretty laitteen takapaneeliin valmiiksi samanlaista kytkentäpistettä kuin audiotuloille ja lähdöille. Virtuaalijohdon sijaan ohjaussignaalin vieminen kompressorille vaati DAW-ohjelman (Reason) reititysten avaamisen taulukko- tai listanäkymäksi. Sielläkään ei VLA-2A Mk II:n kohdalla suoraan käytetä side chain in -termiä, mutta onpahan saman asian hoitava ylimääräinen audiotulo, johon kontrollisignaalin voi reitittää.
Tämän hoksauksen jälkeen oikea liitäntä löytyi jo sitten virtuaalilaitteen takalevyn laajennusosasta, jonka saa näkyviin sopivasti klikkaamalla.
Edellisen ohessa VLA-2A Mk II:n toinen merkittävä lisäominaisuus on mahdollisuus rinnakkaiskompression käyttöön jo plugissa itsessään, sen omaa dry/wet-balanssisäädintä käyttäen.
Yhteenvetona voisikin todeta, että Universal Audio ja Waves pyrkivät toisintamaan fyysisen vintagelaitteen digitaalimuodossa, kun taas VLA-2A Mk II on lähtöidealtaan pikemminkin vintagelaitteen tulkinta sellaisena kuin se kenties voisi olla, jos se nyt suunniteltaisiin.
Molemmat lähestymistavat ovat perusteltuja ja kaikki kolme eri valmistajaa ovat myös osanneet toteuttaa asian käytännössä toimivalla ja audiolaadultaan kelpoisella tavalla.
Kyllä kelpaa.
Black Rooster Audio VLA-2A Mk II
Kompressori plugin-efektinä
• jäljittelee Teletronix LA-2A:ta
• mono/stereo-toiminta
• rinnakkaiskompressio suoraan laitteessa itsessään
• Optional Audio In (side chain) -tulo ulkoisella signaalilla ohjaukseen
• AAX-, AU- ja VST-tuki
• hinta valmistajan nettikaupassa kirjoitushetkellä 29 € (tarjoushinta)
Lisätiedot: Black Rooster Audio
JK: Ostajan markkinat
Plugin-efektien koodaajia on nykyisin valtavasti. Joukosta erottuminen on haasteellista, eikä menestystä edesauta se seikka, että audio-sekvenssereiden mukana toimitetaan tyypillisesti melkoinen määrä perusplugeja, jotka riittävät käytännössä varsin kunnianhimoiseenkin työskentelyyn.
Asetelma näkyy myös hinnoittelussa. Kaikki tässäkin jutussa mainitut kompressoriplugit ovat kirjoitushetkellä jonkinlaisessa tarjouksessa valmistajansa sivustolla.
Sale ends today -slogan ei myöskään tarkoita sitä, että juuri nyt olisi ainutlaatuinen hankintatilaisuus – seuraava alekampanja on yleensä jo nurkan takana. Käynnissä on ympärivuotinen musta perjantai ja se kyllä kielii ohjelmistotalojen ankarasta kilpailusta. Kertalisenssin sijaan moni firma myisikin applikaationsa mieluusti kuukausittaisella vuokrasopimuksella, tai vaikka vain session ajaksi. Kerran luodun plugin ylläpito tulevia käyttöjärjestelmien versioita varten on työlästä ja vaatii jatkuvaa kassavirtaa. Markkinoiden kyllästyessä uusia asiakkaita on yhä vaikeampi löytää sen hetkisen kehitystyön maksumiehiksi, joten aiemmiltakin ohjelman itselleen lunastaneilta olisi kiva saada uutta rahaa jatkoa varten.
Asiakkaan kannalta tilanne on herkullinen. Näilläkin plugeilla on hintaa vain joitain kymppejä, joten kokeilla tohtii ilman vararikon pelkoa. Jos ostos osuu oikein, niin käyttöikää voi povata ainakin muutaman vuoden ilman päivityksiäkin, ja lisäksi yhtä ja samaa plugia voi käyttää käytännössä vaikka kuinka monessa kanavassa samaan aikaan – toisin kuin huomattavasti kalliimpia fyysisiä laitteita. Kyllä meitä nykyään hemmotellaan.
Universal Audio, se oikea
Universal Audiolla on erityinen asema LA-2A:n historiassa. Äänittäjä-keksijä-muusikko-lauluntekijä-liikemies Bill Putnamin 1958 perustama UA nimittäin osti itselleen Teletronixin ja valmisti sitten 60-luvulla juuri niitä edelleen arvostettuja analogisia räkkilaitteita, joita nyt jäljitellään bittitekniikalla.
Tuo Universal Audio ehdittiin jo kertaalleen lakkauttaa, mutta Bill vanhemman pojat James Putnam sekä Bill Putnam nuorempi perustivat samalla nimellä uuden yrityksen 90-luvun lopulla. Alkuun firma keskittyi isä-
Putnamin työn keskiössä olleiden analogilaitteiden uusiotuotantoon, mutta vuosien saatossa UA on siirtynyt yhä vahvemmin tietokoneistetun tallennuslaitteiston varustelijaksi, jonka tuotevalikoimassa on nykyisin äänikortteja sekä tietokoneen toimintaa tukevia DSP-kiihdyttimiä, plugin-efektejä, virtuaalisoittimia sekä moniraitainen äänitys- ja äänenkäsittelyohjelmisto Luna.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 4/2022. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
