Fender Acoustasonic Stratocasterin resepti on sama kuin sarjan aloittaneessa, sointimallinnuksia hyödyntävässä Acoustasonic Telecaster -kitarassa (testi Riffissä 5/2019). Soittimesta pitäisi siis löytyä sekä akustinen että sähkökitara ja lisäksi niiden yhdistelmä.
Acoustasonic Stratocaster -kitarassa on Telecaster-mallin tapaan mahonkikoppa kokopuisella sitka-kuusikannella. Muutoinkin toisinnetaan Acoustasonic Telecasterin koostumusta: kaula on mahonkia ja otelauta puolestaan eebenpuuta.
Soittimen virityspäähän on leikattu laserilla Fenderin logo ja rungon muodot ovat Stratosta tutut. Koppa on kuitenkin ontto ja akustinen ääni perustuu Fenderin SIRS-teknologiaan (Stringed Instrument Resonance System). Kitarassa on syvä ääniaukko, joka laajenee ontoksi kopaksi. Ääniaukko toimii torvena projektoiden soittimen ääntä ulospäin. Näin saadaan aikaan enemmänkin akustiselle kuin sähkökitaralle ominainen, melko voimakas sointi.
Acoustasonic Stratocaster on jo akustiselta soinniltaan hieman erilainen kuin Telecaster-malli, mutta uutta ovat myös sointimallinnukset, jotka ovat tälläkin kertaa ilmeisesti juuri tätä instrumenttia varten kehitettyjä.
Acoustasonic Stratocaster on varustettu kaikkiaan kolmella mikrofonilla, joiden muodostamaa kokonaisuutta kutsutaan nimellä ”Acoustic Engine”. Se koostuu kahdesta tallan alla olevasta Fishmanin sensorista, jotka ovat käytössä mallinnusten kanssa (eli suurimmassa osassa soundeja). Acoustasonicissa on lisäksi toinenkin Fishman-mikrofoni, kopan sisällä oleva sensori, jolla saa toistettua soittimen luonnollisen akustisen soundin. Näiden ohella kitaraan on asennettu Fenderin Acoustasonic Noiseless™ -magneettimikrofoni, jolla saadaan sähkökitarakäyttöön tarkoitetut soundit. Varsinaisesta soinnista reilu puolet muodostuu kitaran kopasta ja loput tuotetaan elektroniikalla.
Straton ergonomia
Soitin kitaraa ensin jonkin aikaa pelkästään akustisesti ja pidin kuulemastani. Fosforipronssikielillä soitettuna soundi on mukavan akustismainen, ja yläkerta soi akustisen rikkaasti. Mitä tulee matalampiin taajuuksiin, niin Acoustasonic Stratocasterissa tuntui olevan hieman enemmän syvyyttä kuin Tele-versiossa, mikä tietysti johtuu kopan muodosta.
Acoustasonic Stratocaster on myös helpposoittoinen ja miellyttävä kitara. Kaulan C-profiili on tuntumaltaan mukava, ja onhan Strato muotokieli aina ollut ergonomian suhteen lähes täydellinen. Näin nytkin.
Konepellin alla uudet soundit
Acoustasonic Stratocasterissa on uudet mallinnussoundit, mutta samanlaiset säädöt kuin Tele-mallissa: viisiasentoinen soundien valintakytkin sekä Mod-säädin. Näiden avulla saadaan ilmoille yhteensä kymmenen ”sointia” (”voice”).
Soinnit on luokiteltu edelleen viiteen soundipariin (A/B). A-soundi löytyy kun Mod on säädetty täysin vastapäivään, B taas silloin kun säädin myötäpäivään auki.
Lisäksi on yksi volume-säädin.
Mallinnukset ovat tälläkin kertaa laadukkaita, ja soinnin yläkerta tuntuu luontevalta. Ja jälleen ollaan oikealla suunnalla esimerkiksi siinä mielessä, että dreadnought-soinnit kuulostavat isolta kitaralta, ja pienikoppaiset mallinnukset taas pienemmiltä.
Acoustasonic Stratocasterin erilainen koppa verrattuna Tele-malliin vaikuttaa myös siihen, että nyt 3B-vaihtoehdolla saa tarvittaessa hieman syvemmältä kuulostavia kansilyöntejä, tosin paino on tosiaan sanalla ”hieman”.
Edelleenkään en väitä, että mallinnukset pärjäisivät rinnakkain vastaaville akustisille kitaroille, mutta tätä tuskin kukaan suoranaisesti odottaakaan. Toisaalta myös kiertoherkkyys on pienempi.
Alkupään soundipareihin on aseteltu rinnakkain isokoppaisempi sekä kooltaan pienempi akustinen. Tämä on toimiva ratkaisu, sillä jos soundeja miksaa keskenään Mod-säätimellä, on ääripäissä kaksi riittävän erilaista vaihtoehtoa.
Omaan makuuni parhaita olivat ehkä vaihtoehto 4A sekä 3B, jossa mukaan sai koppasensorin ja sitä kautta sekoitettua mallinnukseen kitaran kopan omaa sointia haluamassaan suhteessa.
Magneettimikrofonin soundeissa tarjolla on puhdasta ja säröytyneempää sointia. Ne toimivat asiallisesti erityyppisten vahvistustapojen kanssa, oli kyse sitten kitaravahvistimesta, joka on se optimaalisin, mutta myös linjaan suoraan soitettuna. Toki jälkimmäiseen vaikuttaa myös tuloliitännän laatu.
Näistäkin kahdesta voi hakea lisää sävyjä sekoittamalla niitä keskenään. Hieman pettynyt olin siihen, että Stratolle tyypillisintä ”välisoundia” ei kuitenkaan ole saatu mukaan.
Samanlainen, mutta hieman erilainen
Fender American Acoustasonic Stratocaster on periaatteessa hyvin samanlainen kuin vuosi sitten testaamani Acoustasonic Telecaster eli se tarjoaa näppärästi akustisen ja sähkökitaran maailmaa, joskin uusilla mallinnuksilla.
Muodoltaan erilaisen kopan soinnissa on hieman uudenlaista vivahdetta, ja tavallaan tämä Strato-malli viehättää itseäni akustiselta soinniltaan jopa Acoustasonic Telecasteria enemmän, vaikka siitäkin tykkäsin.
Acoustasonic Stratocaster ei edelleenkään sellaisenaan korvaa sen enempää laadukasta akustista kitaraa kuin täysveristä sähkökitaraakaan, mutta tarjoaa seikkailunhaluiselle soittajalle mielenkiintoisia aineksia soundipaletteihin. Joissain tilanteissa (esimerkiksi keikoilla) se voi kyllä toimia akustisen (ja miksei sähkökitarankin) korvaajana. Tai sitten tätä voi lähestyä ihan uudenlaisena kitarana, johon kannattaa suhtautua ennakkoluulottomasti.
Fender American Acoustasonic Stratocaster
yhdistelmä akustista ja sähkökitaraa
• valmistettu Yhdysvalloissa, Kaliforniassa
• runko: mahonkia, sitkakuusikansi
• kaula: mahonkia
• otelauta: eebenpuu
• talla: eebenpuu
• kymmenen erilaista sointityyppiä viidessä eri slotissa
• viisiasentoinen valitsin
• Mod-säädin A/B-sointityyppien valintaan ja sekoittamiseen
• volume-säädin
• Fenderin kehittämä SIRS-kaikukoppa (Stringed Instrument Resonance System)
• Kolme mikrofonia: Fishman Under-Saddle Transducer; Fishman Acoustasonic Enhancer; Fender
• Acoustasonic Noiseless™ -magneettimikrofoni
• ladattava akku
• toimitetaan 1225 Deluxe Gig Bagin kanssa
• hintaluokka 2000 euroa
Acoustasonic Stratocasterin soundivaihtoehdot kaula-asemasta lähtien ovat kytkinasentojen mukaan seuraavat:
5: Core Acoustics A: Sitka Spruce/Mahogany Dreadnought; B: Sitka Spruce/Rosewood Concert with Slotted Headstock
4: Alternative Acoustics A: Sitka Spruce/Walnut Small-Body Short Scale, B: Sitka Spruce/Mahogany Americana Dreadnought
3: Percussion & Enhanced Harmonics A: Sitka Spruce/Rosewood Auditorium, B: lisää edellämainittuun kopan sisäisen sensorin
2: Acoustic & Electric Blend A: Engelmann Spruce/Rosewood Dreadnought, B: Fender Electric Clean
1: Electric A: Fender Electric Fat/Semi-Clean, B: Fender Electric Dirty
Lisätiedot: Musikantti
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 4/2020. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
