Gibsonin Les Paul -valikoima on laaja kuin mikä ja tehdastekoistenkin variaatioiden välillä on parin tuhannen euron hintaeroja. Onko edullisin malli vain porttiteoriaa soveltava täky vai täysverinen Les Paul?
Riffin painetussa numerossa 1/2016 (julkaisupäivä 3. helmikuuta) käsitellään Gibsonin linjauksia vuodelle 2016 perusteellisesti kahdellakin tapaa. Ensinnäkin Gibson Custom Shopissa työskentelevä Thom Fowle kertoo miten vanhojen vuosikertojen uusiopainokset oikein syntyvät ja kuinka nykyaikaiset mittalaitteet voivat paljastaa yllättäviä ominaisuuksia vanhoista soittimista.
Jeremy Morton puolestaan avaa näkymät Gibsonin Montanan tehtaalla valmistettavien akustisten kitaroiden maailmaan.
Lisäksi saimme koesoittoon kolme erilaista vuoden 2016 mallistoon kuuluvaa Les Paul -kitaraa. Niistä Les Paul Standard T ja ES-Les Paul käsitellään printtinumeron puolella, kun taas tässä jutussa pääosassa on Les Paul Studio Faded, Gibsonin edullisin LP-malli.
Sisään portista?
Himmeällä pintakuosilla viimeistelty Les Paul Studio maksaa kaupassa osapuilleen 2000 euroa vähemmän kuin Riffi 1/2016:ssa ruodittu LP Standard. Jos kumpikin hinta on perusteltu, niin mitkä ovat perusteet?
Rungon puut ovat nimellisesti samoja – lankku ja kaula mahonkia, kansi vaahteraa. Näkyvin ero löytyy kansipuusta, joka Studio-mallissa on kuvioinniltaan vaatimatonta ja kaipaa siksi pintaansa peittävän värityksen. Mikä taas on puhdas makuasia, sillä maailman kitaroista osa loistaa korskealla maalipinnalla, osa puun juhlavalla näyttävyydellä ja osalla viehättävyys perustuu maanläheiseen olemukseen. Faded kuuluu tähän viimeiseen ryhmään.
Mahongin mahdollisia eroja on hankalampi pintakäsittelyn alta nähdä, joten vaihdetaan tarkastelukulmaa. Kitara soi akustisesti hyvin, eikä rakenne ole oireillut kahden kuukauden testijakson aikana, vaikka ajankohta osuu puuesineiden kannalta haasteellisimpaan vuodenaikaan.
Soittimen kaula kaipasi kyllä säätöä, mutta se on tavanomaista ja juuri sitä varten kaularaudassa on säätöruuvi. Eräs ero Standardiin tosin löytyy juuri tässä kohtaa: Studio-mallin kaularauta on perinteinen versio, Standardissa käytetään uudenaikaista kaksitoimista kaularautaa.
Kaulan profiili ja otelaudan muotoilu kasvattavat eroa: Studion kaula on 50-luvun lopun henkeen tuhti ja sen profiili on perinteiseen tapaan keskilinjan suhteen symmetrinen.
Myös otelaudan kaareutuvuus pysyy samana koko kaulan mitalla, eikä reunalistoistusta ole.
Faded -version rakenne on siis kauttaaltaan yksinkertaisempi kuin kalliimmassa versiossa, mutta se on johdonmukainen ja vuosikymmenten aikana toimivaksi havaittu.
Sama linja heijastuu Les Paul Studion virityskoneistoissa. Asialliset peruskoneistot ovat olemukseltaan perinteiset ja toimivat moitteettomasti, mutta kieltä ei lukita tappiin ruuvia kiristämällä vaan se pujotetaan vanhaan tapaan tapin läpi siten, että kiristyvä kieli tiukkaa itse itsensä tapin ympärille.
Kielten toisessa päässä stopparipalkki on äkkivilkaisulla samanlainen kuin hinnakkaammassa Standard-versiossa, mutta Faded-mallin palkki pysyy sijoillaan kielten vedolla, eikä siinä ole varmistuksena kannatintolppien kylkiin puristuvia pieniä kuusiokoloruuveja.
Se mitä jää näiden pisteiden välille: satula sekä talla – ja otelauta nauhoineen – ovat kaikki soittamisen kannalta asiallista ja moitteetonta.
Elektroniikassa jatkuu sama linjaus. Mikrofonit ovat tässsäkin kitarassa alkuperäisestä PAF-mallista johdettuja nykyaikaisia Burstbuckereita, ja kolmiasentoinen mikkivalitsin sekä molempien mikkien erilliset volumet ja tonet kuuluvat pakettiin. Mitään lisukkeita, kuten kelojen puolituksia ei sen sijaan ole tarjolla.
Onko korva kuulolla?
Akustisesti Les Paul Studio Faded soi kuten soitinperheen jäsenen sopiikin. Ääni on vahva ja selkeä, ei aivan niin pureva kuin hintavammassa Standardissa. Ero on kuitenkin niin pieni, että sen unohtaa hetken soitettuaan ja pelkästään kieltenvaihto saattaisi muuttaa asetelmaa.
Sähköistettynä Faded-malliin pätevät samat sanat. Sointi on täyttä asiaa, ja vaikka mitään erikoisuuksia ei ole tarjolla, tämäkin kitara puhuu Les Paulin äänellä.
Miten se sitten on?
Näiden yksilöiden perusteella Les Paul Studio on mainio vaihtoehto peruskitaraksi, jos haussa on tämän sortin umpilankku. Mallihistoriaan peilattaessa lavassa on oikean valmistajan nimi ja toteutus on hintaansa nähden asiallinen. Voisi jopa sanoa, että nykysoittajaa hemmotellaan, sillä 80-luvun alussa aitoa edullista Gibsonin LP-tyyppistä kitaraa havittelevan oli tyytyminen tasakantiseen kokomahonkiseen The Paul -malliin, jonka otelauta oli eebenpuuta ja mikrofonitkin aika lailla toisen henkiset. Nyt tarjotaan vastaavalla budjetilla kaareva kansi ja pätevämpi elektroniikka, eikä PLEK-viimeistely TekToid-satulan ja nauhojen kohdalla ainakaan vähennä soittimen arvoa.
Ei tämä mikään koukutin ole, vaan täyspainoinen vaihtoehto, siis.
Gibson Les Paul Studio Faded
Soitinperheen edullisen malli
• mahonkirunko
• vaahterakansi
• mahonkikaula ’59-profiililla
• ruusupuuotelauta
• ei reunalistoja
• perinnevirittimet
• Tektoid-satula
• PLEK-viimeistely
• Burstbucker-mikrofonit
• kolmiasentoinen valitsin mikrofoneille
• oma volume ja tone kummallekin mikrofonille
Hinta: 859 euroa
Lisätiedot: Into-Luthman
