Akustinen korjaus tepsii joihinkin ongelmiin parhaiten, vaikka digitaalinen signaalinkäsittely onkin kukoistuksensa huipulla.
Klusiili (eng. plosiivi) on äänne, jota tuotettaessa suun kautta purkautuva ilmavirta ensin katkeaa ja alkaa sitten uudestaan hyvin äkisti. Mikrofonille erityisen haasteellisia klusiileita ovat k, p ja t, jotka tuottavat voimakkaita ilmavirtoja – kuin paikallisia tuulenpuuskia – joita mikrofonin kapselissa ääntä aistiva kalvo ei aina pysty tyynesti käsittelemään. Se tempautuu mukaan, jolloin syntyy säröä ja ruttua, rumaa sellaista.
Edellämainittujen lisäksi äänityksen kannalta kriittisiä äänteitä ovat h ja s, joista ensinmainittu humahtaa ja jälkimmäinen saattaa sihahtaa ellei jopa vingahda.
Se miten suuresta ongelmasta on kyse, riippuu tyystin puhujan tai laulajan äänestä sekä äänenkäytöstä – äänitysmikrofonin valintaa ja sen asemointia unohtamatta.
Myös sillä on merkitystä, minkälainen äänneyhdistelmä on kyseessä. Yksinään melko vaaraton äänne saattaa muuttua todella häiritseväksi, kun sitä edeltää tai sen perässä on jokin sopiva kaveri yllyttämässä.
Asiaa voi kokeilla laittamalla kämmenen viidestä kymmeneen sentin etäisyydelle suun eteen ja lausumalla sitten painokkaasti erityisen klusiilisellisia sanoja. Tuntoaisti paljastaa yllättäviä ilmiöitä vaikkapa seuraavilla ytimekkäillä testisignaaleilla: ”huuhkaja huhuili; pekka puhuri; paahtava helle; painostava paatos” tai vaikka yksittäisellä sanalla ”kopteri”.
Kohtalokkaita s-pitoisuuksia taas voi tutkiskella vaikka loruttelemalla näitä: ”sakset sekosi; suurenmoiset sepustukset: sikin sokin siansaksaa”. Tai esimerkiksi sillä vanhalla kunnon ”vesihiisi sihisi hississä” -hokemalla, joka tuottaa yllättävän vähän puhahduksia, mutta saa kyllä s:n suhisemaan ja vinkumaan, kun sopivasti suuhun asettuu.
Ominaista näille kaikille äänteille on, etteivät ne turmele ainoastaan itseään, vaan niihin liittyvä peräaalto jatkuu usein seuraavan äänteen ylle tärvellen senkin.
Sihisevää ässää saa hillittyä jonkin verran ekvalisoimalla, tai de-esseriksi nimetyllä työkalulla, jossa eq tai hetkellinen kompressio reagoi nimenomaan s-taajuuksien perusteella. Voimakkaita puhureita ei enää oikein korjata jälkikäsittelyssä, ne pitäisi saada torpattua jo ennen mikrofonin kalvolle pääsyä.
Mikrofonin kapselia ympäröivä metalliverkko kykenee hajottamaan klusiilien synnyttämiä tuulenpuuskia jonkin verran, mutta puhetta tai laulua lähietäisyydeltä äänitettäessä se ei aina riitä. Silloin tarvitaan erillinen pop-filtteri, ulkotuotannoista tutun tuulisuojan sisäsiisti serkku.
Isopop on tyylikäs
Elegantti lienee sopiva sana kuvaamaan ruotsalaisen Isovoxin tuotetta. Sen mikrofonitelineeseen tiukattava jämerä leuka hohtaa juhlavan pronssinvärisenä ja samaa sävyä on mustaa suodinta pitelevä metallikehä. Taipuisa joutsenkaula niiden välillä on verhottu jonkinlaiseen mattamustaan kumi- tai muovisukkaan. Kokonaisuus on hillityn tyylikäs – se ei kimmellä valossa itseään korostaen, vaan sulautuu kauniisti maisemaan.
Halkaisijaltaan suotimen kehä on yli kolme senttiä pienempi kuin K&M:n Popkillerissä, jota voi pitää varsin yleisenä ja edustavana vakioratkaisuna.
Joutsenkaulan pituudessa ei näiden tuotteiden välillä ole mainittavaa eroa. K&M:n kiinnitysleuka avautuu kuitenkin laajemmaksi ja haukkaa enimmillään 30 mm:n paksuiseen putkeen, Isovox nielaisee vastaavasti 25 mm:n putken. Kun tyypillisen mikrofonitelineen puomi on läpimitaltaan 15 mm:n luokkaa ja paksuinkin pystyputken halkaisija vain parinkymmenen verran, täyttävät molemmat tuotteet kirkkaasti käytännön vaatimukset.
Käyttökokeiden aikana ruuvasin Isopopin myös suoraan muutamankin eri mikrofonin oman telineadapterin kantaan, joihin popfiltterin leuka nappasi napakasti kiinni ja joista ulottuvuus kookkaamman mikrofonin kriittiseen paikkaan oli ihanteellinen.
Myös itse suotimissa on rakenteellista eroa. K&M perustuu kahteen ohkaiseen, sukkahousukangasta muistuttavaan nylon-kerrokseen, joiden välissä on puolen sentin luokkaa oleva ilmarako. Isovox puolestaan toimittaa oman tuotteensa mukana kaksi vaahtomuovista leikattua kiekkoa, joiden paksuus on 20 mm. Rakenteeltaan karkeampi kiekko on nimeltään Neutral, ja hienojakoisemman solukon omaava puolestaan De-Ess.
Minkäänlaisia mittaustuloksia näiden suotimien vaikutuksesta taajuusvasteeseen ei Isopopin pakkauksessa ollut. Valmistaja kuitenkin luonnehtii Neutraalia, no niin: neutraaliksi, ja toista vieläkin siloisemmaksi, sillä tiuhemman solukon on määrä suodattaa matalien humahdusten lisäksi myös karhealta kuulostavaa preesens-alueen terävyyttä.
Sijoillaan Isovoxin vaahtomuovikiekot pysyvät ihan sellaisenaan, kun ne asettaa kehän sisään. Vaihto- sekä huoltotoimet käyvät sujuvasti, suotimen saa pullautettua pois paikoiltaan hyvin helposti eikä uuden laitto tilalle vaadi minkäänlaista sormiakrobatiaa. Välipesu lauluvuoron vaihtuessa (tai miksei vaikka ottojen välissä, jos oikein yltyy pärskyttämään roolihahmon repliikeitä kotimaiselle dubatessaan) vaatii käyttöohjeen perusteella vain juoksevaa vettä, mutta itse ehkä tohtisin kokeilla mietoa pesuainetta – etenkin näinä viruspitoisina aikoina.
Tepsiikö konsti?
Laulun tallennus sekä muotivirtausten nosteeseensa kaappaamien podcastien teko ja äänikirjojen luenta ovat toimintaa, joissa klusiilit voivat verottaa onnistumisen riemua – puhumattakaan kuunnelmien äänittämisestä tai elokuvan dubbauksista, joissa eläytyminen saattaa olla toisinaan järisyttävän suurieleistä.
Olipa käyttötilanne mikä tahansa, ratkaisu alkaa asenteesta. Pop-filtteri pitää asemoida niin, että se todella katkaisee ilmanpuuskan etenemisreitin suusta mikrofonin kapselille. Kumpikin malli on tässä suhteessa helppo tapaus, ne peittävät riittävän laajan alueen, eikä asemointi ole kummankaan kohdalla aivan millimetripeliä. Mutta siinä missä K&M Popkiller on verraten kookas ja arkinen työkalu, Isovoxin Isopop tuo tunnelmaan oman elegantin visuaalisen säväyksensä. Mikrofonin eteen asetettuna se ei vaikuta erilliseltä tai ylimääräiselta tarvikkeelta vaan sulautuu osaksi sitä kokonaisuutta, jolla tuetaan myös taiteilijan tunnepuolta.
Mitä juhlavampi mikrofoni sitä tyylikkäämmin Isopop sen kumppaniksi käy.
Sirona se ei myöskään rajaa näkyvyyttä nuottitelineelle tai tarkkaamon suuntaan, joten tekstin lukeminen ja kommunikointi esimerkiksi tuottajan kanssa sujuu ainakin näiltä osin ilman näköesteitä.
Päätehtävässään sekä Isopop että mittatikuksi otettu Popkiller onnistuvat mallikelpoisesti. Kumpainenkin on helppo asetella käyttöpaikalleen ja kun etäisyydet suusta filtterille ja filtteriltä mikrofonille ovat kunnossa, rajutkin puhurit talttuvat vaarattomiksi. Tieteellisen tarkkaa mittausta vaimennuskyvystä ei kokeilun yhteydessä ollut mahdollista tehdä, mutta näppituntumalla ja koeäänitysten perusteella Isopop on kyllä selkeästi tehokkaampi kuin perinteinen sukkahouskankainen malli.
Ja mukana tulevan kahden vaihtoehtoisen suotimen valinnalla voi vielä tilannekohtaisesti optimoida soundia hyvin hienovaraisesti. Neutral ja De-Ess eivät nimittäin eroa niin radikaalisti, että sokkokuuntelussa uskaltaisin lähteä arvailemaan kumpaa on käytetty.
Mutta täsmäaseena tietyssä tilanteessa De-Ess on varmasti omiaan, sillä preesens-alueella se tuntuu rahtusen pehmentävän yleissointia tekemättä silti siitä mitenkään liian tummaa tai tumppua. Selkeys säilyy kummallakin pakettiin kuuluvalla suotimella, Neutral kun ei tunnu värittävän soundia lainkaan.
Isovox ei hintansa puolesta ole enää varsinainen heräteostos. Design-tuotteet harvoin ovat, ja sellainen se eittämättä on. Mikäli työympäristö ja kalusto ovat muuten kunnossa, se voi vielä ripauksen parantaa audiolaatua teknisellä pätevyydellään ja tuoda siinä ohessa aimo annoksen hyvää fiilistä esteettisellä olemuksellaan.
Isovox Isopop
Pop-filtteri
• kiinnitysleuka maks. 25 mm:n putkelle
• taipuisa joutsenkaula 35 cm
• suotimen halkaisija 10 cm
• mukana kaksi erityyppistä suodinta: Neutral ja De-Ess
• paino 158 grammaa
• hintaluokka 135 €
Lisätiedot: Isovox
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2022. Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
