Nayteikkuna

PRS MT15 – putkinuppi Mark Tremontin tapaan

Tyly ja äänekäs ovat kaksi kuvaavaa sanaa, jos pitää lyhyesti kertoa millainen vahvistin MT15 oikein on. Kolmanneksi voi todeta, että samalla se on erittäin moni-ilmeinen, sillä puhtaan ja särökanavan yhdessä kattama soundiavaruus on todella laaja.


MT15 ei kuulu niihin vähäwattisiin, joiden on määrä suoda kitarasankarille päätevahvistimen rouheasta niiamisesta koituva hupi makuuhuonesoiton voimakkuuksilla. Kyseessä nimittäin on täysverinen keikkavahvistin, vaikka mallitunnuksen ilmaisema teholukema, 15 wattia, saattaakin vaikuttaa niukalta. Aivan puhdastakin ääntä irtoaa kuitenkin sen verran, ettei kitaristi jää sen kanssa rumpalin armoille, eikä säröpuolelle siirryttäessä tule lisävolyymiä liioin kaivanneeksi.

Tehot voi pudottaa seitsemään wattiin takalaidan kytkimellä, eikä vaihdos vaikuta merkittävästi soundin olemukseen, kunhan vain skaalaa äänimäärät klubikeikalta treenikämpän mittakaavaan.

 

Kaksi itsenäistä kanavaa

MT15:sta molemmat kanavat sisältävät oman kolmialueisen ekvalisaattorinsa, jonka lisäksi yleisäänen sävyä voi muokata tylpemmäksi tai terävämmäksi pääteasteen sointiin vaikuttavalla presence-säädöllä.

 

 

Puhtaalla puolella keskialueen säätimeen on integroitu booster-kytkin, jolla etuasteen kokonaisvahvistusta saa nostettua roiman annoksen. Vahvistimen mukana toimitetaan kanavanvaihtopedaali, mutta boosterin saa päälle ja pois ainoastaan puhtaan kanavan middle-säätimen kytkimellä. Jalkakytkimen puutos on tässä kohtaa hitusen harmillista, sillä vahvistimen oma boosteri itsessään on erinomainen ja se olisi mainio keino nostaa puhdas sointi komppivoluumista soolosoittoon sopivaksi.

Näinkin booster puoltaa silti paikkaansa ja sillä saa puhtaan kanavan varsin kulmikkaan ja röyhkeästi päälle käyvän soinnin mukavasti pyöristymään ja rouhistumaan, etenkin jos samalla kääntää trebleä pienemmälle liian terävyyden taltuttamiseksi.

Kanavan perusluonne on sellaisenaan varsin hyökkäävä. Siinä ei ole sellaista atakkia pehmentävää hiekkaisuutta, joka liittyy Marshallin puhtaaseen, eikä myöskään lempeää helinää jonka miellän Fenderin puhtaaseen kuuluvaksi. Tuollaisten määreiden sijaan MT15 reagoi soittoon äärimmäisen napakasti. Ääni syttyy välittömästi ja se reagoi erinomaisesti myös soittodynamiikkaan. Hiljaiset äänet soivat hiljaa, mutta ryhdikkäästi ja sävyjään menettämättä. Lujat äänet rävähtävät esiin juuri niin kulmikkaina ja äkäisinä kuin kitarasta lähtee. Tällä vahvistimella ei jää epäselväksi mitä kuuluu ja kuka käskee.

Soundi pysyy myös käytännöllisesti katsoen putipuhtaana koko voluumiskaalalla etenkin perinteisillä yksikelaisilla soitettaessa. Juurimusiikissa ja softimman rokin parissa viljelty särön reunamailla leikittely vaatiikin joko ulkoisen pedaalin apua tai melkoista soittovoimakkuutta. Itsessään MT15 tuottaa ehtaa jyrkemmän ilmaisun soundia.

 

Ei sijaa jossittelulle

Särökanavan toteutus on yhtä tinkimätön ja arvatenkin Tremontin toiveiden mukainen. Äkkijyrkkä gain-säädin vaatii totuttelua, syvälle umpisäröön syöksytään nimittäin todella nopeasti. Tällä kanavalla juurevan reunasärön maistelu vaatii aivan päinvastaista konstia kuin puhtaalla kanavalla soitettaessa, ja avuksi kannattaakin ottaa kitaran oma volume-säätö, jolla vahvistimelle syötettävää signaalia saa hillittyä sopivan vaalean paahtoasteen löytämiseksi.

Gain-säädintä avattaessa alkaa sitkasta ja pitkään soivaa soolosoundia löytyä jo reilusti ennen viisarin kääntymistä lounasajan paikkeille, ja sen jälkeen sointi tuntuu pysyvän perusolemukseltaan samana, vaikka sustainissa ja soundin reagoimisessa plektran syrjällä vingautteluun onkin sävyeroja.

Erottelevuus on suhteellista, kvintit soivat selkeinä todella rankoillakin säröillä, samoin kolmisoinnut barre-otteella kuulostavat nekin tiukoilta paketeilta, mutta nelisointujen kohdalla sävelet puuroutuvat verraten varhaisessa vaiheessa. Kun soundi on kumminkin yleisilmeeltään näin johdonmukainen, kyse on tietoisesta linjavalinnasta, ei puutteesta tai viasta.

Ääntä irtoaa myös säröpuolelta niin mittavasti, että master volumea oppii nopeasti arvostamaan.

 

Ulkoisten efektien varaan

MT15 ei tarjoa kaikua tai muitakaan efektejä, vaan niiden suhteen homma rakennetaan ulkolaitakaluston varaan. Ennen etuastetta sijoitettavien pedaaleiden lisäksi tarve etu- ja pääteasteen väliin kytkettävien efektien käyttöön on huomioitu sarjaankytketyn efektilenkin muodossa. Liitännät ovat vahvistimen takalaidassa, josta löytyvät myös kaiutinlähdöt joko yhden 8- tai 16-ohmisen kaapin tai kahden 16-ohmisen kaapin käyttöön.

 

 

Efektien suhteen MT15 tuntuu olevan kaikkiruokainen ja sen soinnissa nousee esiin sama piirre, jonka huomaa kitarasta toiseen vaihtaessaan: etenkin puhtaalla kanavalla tai särökanavan miedommilla asetuksilla operoitaessa soittimen ja efektilaitteen oma sävy säilyy hienosti loppuun saakka, vahvistin ei muhjaa mitään eikä pakota kaikkea samaan muottiin. Äärimmilleen ahdettu turbosärö on sitten oma lukunsa.

 

Visuaalisuus kruunaa kokonaisuuden 

Tehokkaiden ledien myötä myös vahvistinten visuaalisuus on saanut uuden ulottuvuuden.

Rei’itetyn metallikopan sisällä himmeinä hehkuvien putkien juurelle PRS on sijoittanut kaksi eriväristä patteristoa valovoimaisia ledejä. Puhtaalla kanavalla oltaessa sähkönsininen loiste siivittää soittotunnelmaa, ja särökanavalle mentäessä koko MT15 näyttää ilkeän punaiselta kekäleeltä pirun ahjossa. Siinä missä ensimmäinen pohjustaa viileän tyylikästä ilmaisua, psyykkaa jälkimmäinen ihan huomaamatta soittajaa etsimään sisäistä petoaan. Ihminen on altis ulkoisille ärsykkeille.

Metallinen sankakahva istuu vahvistimen tyyliin, mutta kuljetuksen kannalta kiinteästi rakenteesta esiin työntyvänä se ei ole kaikkein käytännöllisin ratkaisu. Toisaalta soiton aikana kahva estää parkkeeraamasta ylimääräistä roinaa vahvistimen päälle, joten tuuletusaukot eivät peity ja lämpö pääsee poistumaan kopasta esteettä.

Kummankin kanavan erilliset sävynsäädöt antavat hyvät keinot viimeistellä puhdas soundi ja säröpuoli itsenäisesti. Ekvalisaattori on tehokas, mutta mustaa se ei muuta valkoiseksi. Basso on säätimen asennosta riippumatta aina luonteeltaan napakan iskevä, ei muhkea tai syvän tumma vaan kertakaikkisen tiukka.

Yläkerta puolestaan on selkeän pureva, ei varsinaisesti lämmin, mellevä tai paksun kermainen. Puhtaalla kanavalla booster tosin avartaa kuvaa tuomalla soundiin kulmia pyöristävää rouheutta, joka samalla paksuntaa sointia.

Kokonaisuutena kyseessä on johdonmukainen vahvistin, jolla saa hard rockiin ja metalliin suuntautuneeseen soittoon heittämällä oikean sorttisen soundin.


PRS MT15

Täysputkivahvistin

Puhtaassa kanavassa:
• volume, bass, middle, treble ja boost
Särökanavassa:
• gain, master volume, bass, middle ja treble

• nimellisteho 15 W / 7 W
• etuasteessa 6 kpl JJ EC83 s
• pääteasteessa 2 kpl 6L6
• pääteasteen presence-säätö
• sarjaan kytketty efektilenkki
• hintaluokka 550 euroa

Lisätiedot: EM Nordic

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2019. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.

 

28.03.2020
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy