Hertta vai superhertta?
Dynaamiset Sennheiserin solistiveljekset ovat ulkomuodoltaan lähes identtiset, mutta kyllähän ne rinnakkain asetettuina toisistaan erottaa. MD 435:n kapselia ympäröivä, metalliverkosta tehty suojakupu on aavistuksen pitempi, ja toki grilliä kiertävään pantaan kaiverrettu mallitunnus kertoo kummasta on kyse. Mikrofonien runko-osat ovat metallia ja molemmissa prikulleen samat. Rakenne on kauttaaltaan luotettavan vankka ja viimeistely moitteetonta.
Kummankin mukana toimitetaan telineadapteri, joiden sopivasti joustavaan haarukkaan mikrofonin saa kätevästi paikoilleen ja jälleen pois. Sekä penaalimainen, vetkoketjulla suljettava kuljetuspussi, jonka sisältä löytyy vielä tyhjiöksi imaistuun muovipussiin pakattu musta tuulisuoja.
Veljekset kyllä, mutta luonteet on omat
Vaikka kaksikon ääni on ytimeltään tunnistettavasti samaa juurta, on niissä erojakin. Parhaiten asian huomaa rinnakkain vertailemalla.
MD 435 välittää äänen hieman rotevampana versiona, vaikka hyvin selkeästi erotteleva ja hienostunut on senkin sointi. MD 445 on kuitenkin bassorekisteriltään aavistuksen kuivakkaampi ja kun samaan aikaan korostus sen preesensalueella toteutuu hieman leveämmällä kaistalla ja kenties myös himpun voimakkaampana, erottuu se rinnakkaismallista selkeästi kirkkaampana. Jos äänimateriaali sisältää kovin pistäviä s-sihahduksia, niitä saattaa olla tarvetta hieman vaimentaa eq:lla MD 445:n tapauksessa. Jos tällaista piirrettä ei laulajan tai puhujan äänessä ole, kirkkauden aistii ilmavuutena.
MD 445 tuntui olevan myös hieman alttiimpi voimakkaiden P:iden popsahduksille sekä H:iden humahduksille, mutta riesaksi asti nuo piirteet tuskin käyvät. Jos rinnalla ei olisi ollut toista mallia vertailukohtana, en asiaa olisi ehkä edes noteerannut.
Kummassakin mallissa bassorekisterin korostus lähietäisyydeltä on reipasta, mutta johdonmukaista, ja mikrofonin asentoa ja etäisyyttä kontrolloimalla hyvin hallittavissa. Proximity-efektin hyödyntäminen on muutenkin perusteltua ottaa yhdeksi työkaluksi artistin ilmaisuun ja sihen opiskeluun nämä mallit tarjoavat hyvät edellytykset. Samalla kannattaa myös kuulostella miten soinnin yleisilme reagoi etäisyyden muutoksiin, vaikutus kun ei jää pelkästään bassorekisteriin.
Testin perusteella klubissa tai festarilauteilla toimitettava rock/pop-akti assosioituu MD 435:n puoleen, konserttisalissa esiintyvälle artistille lähtisin ensinnä ehdottamaan MD 445:n kokeilua. Kummalla tahansa homma kyllä hoituu – kyse on finesseistä, joilla voi nautiskella, kun kaikki perusvaatimukset ovat joka tapauksessa jo täyttyneet. Riman yli, että heilahti.
Sennheiser MD 435 ja MD 445
Dynaamiset solistimikrofonit
MD 435
• toistoalue 40 – 20 000 Hz
• suuntakuvio: hertta
• herkkyys: 1,8 mV/Pa; -54.9 dBV/Pa
• Max. SPL (@ 1 kHz): 163 dB
• dynamiikka-alue: 146 dB(A)
• nimellisimpedanssi: 245 Ω
• mitat 47,5 mm × 181 mm
• paino 350 g
• hintaluokka alle 500 €
MD 445
• toistoalue 40 – 20,000 Hz
• suuntakuvio: superhertta
• herkkyys: 1,6 mV/Pa; -55.9 dBV/Pa
• Max. SPL (@1 kHz) : 163 dB
• dynamiikka-alue 145 dB(A)
• nimellisimpedanssi: 245 Ω
• mitat 47,5 mm × 174 mm
• paino 329 g
• hintaluokka noin 500 €
Lisätiedot: Sennheiser Nordic, Suomi
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2022. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
