Toob Metro – vieläkin kevyempi vaihtoehto

|
Image

Metro-sarjan kolme mallia ovat kitaralle suunniteltu GP, bassolle ja kitaralle soveltuva BG sekä yleisäänentoistoon tarkoitettu FR eli Full Range. Kokeiltavana nyt GP sekä BG.

 

Metro-sarjan kaiutinelementit ovat halkaisijaltaan kuusituumaisia ja tämäkin mitta mallaa näppärästi viemäriputkien standardiin. Ulkoisesti Metro-kolmikko onkin suoraa jatkoa 12-tuumaisilla kaiuttimilla varusteltuun mallistoon. Metro-sarjassa kaikkien versioiden takaosa on kuitenkin suljettu refleksiaukoin puhkotulla levyllä, eikä isompien 12J- ja 12B-mallien tapaista, puolittain avointa koteloa minisarjaan kuulu.

Image

Jensen-elementillä varustellun Metro GP:n takalevyssä on neljä refleksiaukkoa, hitusen pitempään putkeen rakennetussa ja Sica-kaiuttimella kalustetussa BG-mallissa aukkoja on puolestaan yksi.

Painoa Metroilla on neljän kilon kantturoilla ja mitoiltaan pönttö mahtuu normikokoiseen olkalaukkuun.

 

Mittakaava erehdyttää

Hämmästyttävä määrä isoja kitaravalleja on äänitetty kookkaan kaappipinon sijasta hyvin pienillä komboilla, joissa on tyypillisesti 10-tuumainen tai pienempi kaiutin. Sellainen on helppo hallittava, eikä äänityshetken äänenpaineilla ole välttämättä mitään suoraa korrelaatiota valmiissa miksauksessa kuultavan kitarasoundin massiivisuuteen. 

Heti ensisoinnuilla Metro GP loksahtaa tähän kategoriaan kuin automaattisesti. Särösoundi soi selkeänä, hyvällä tavalla nokkavan nasaalina, eikä ylimääräistä humua tai huntua ole sumentamassa artikulaatiota. Tovin päästä paljastuu kokonaan toinen ulottuvuus, kun yksikelaisilla soitellun särösoundin vaihtaa puhtaaseen: nyt irtoaa kuivakan napakkaa alakielten pauketta ja näkkileipäistä komppisoundia telen takapotkupyyhkäisyille. Kaulamikillä lenseämmin äänenpainoin, tallamikillä kapean leikkaavasti. Jos tämä ei löydä tietään läpi miksauksesta, niin sitten ei mikään. 

Solistisempi soitto kuulostaa omaan makuun liiankin kapoisalta, mutta asia muuttuu ihan toiseksi, kun soitin vaihtuu humbucker-kitaraan. Sen kanssa tulostuva puhdas, kiinteä ja tylpällä tavalla esiin puskeva soundi on kuin luotu blues/jazz-vaikutteiden ilmentämiseen. Mikä mainiointa, soinnin paksuuntuminen mikkityypin myötä ei silti tuki alakertaa, joka säilyy sopivan napakkana näinkin. GP:n keskialuevoittoinen soundi istuu mainiosti sellaisiin tilanteisiin, joissa alakerran jykevyys tulee varsinaisista bassosoittimista ja kitaralle lohkeaa oma lentopinta hieman ylemmälle alueelle.

 

Sama koko, eri soundi

Kaiutinelementin koko on vain yksi osatekijä soundissa, sen huomaa selkeästi kun kytkee vahvistimen perään vuorostaan Metro BG:n, jossa elementti on eri, koteloputki hitusen pitempi ja refleksimatematiikkakin omanlaisensa. 

BG:n sointi on laakista syvempi ja GP-malliin verrattuna yleissävy on mellevämpi. Keskialue tuntuu jopa aavistuksen montulle koverretulta, kun soinnissa on bassoa reilusti enemmän. 

Kitaran ohessa BG:n kerrotaan sopivan myös bassolle, vaikka kaiuttimen fyysinen koko asettaakin aina tietyt rajat matalien äänten voimakkuudelle. Rantasaunan vaihtoehdoksi BG:tä ei ole tarkoitettukaan, mutta pikkukaiuttimeksi siinä on iso ääni, joka toimii mainiosti kotisoitossa ja keikallakin kevyttä vahvistusta tarvittaessa. Soundin suhteen toistokyky ulottuu kyllin alas ja esimerkiksi kitaran oktaaveri- ja syntikkatyyppisissä soundeissa on tarvittavaa voimaa ja tanakkuutta alasäveliä myöten.

BG ei ole myöskään aivan niin kriittinen kitaravalinnan suhteen, runsaampi bassorekisteri loiventaa eroa yksikelaisen ja humbucker-maailman välillä. Molemmilla soitintyypeillä toimii, olipa kyse säröstä tai puhtaasta soundista.

 

Putkisoundia uudessa merkityksessä

Valintasuosituksia tässä ei kannata antaa, kaiuttimet ovat keskenään niin erilaisia. Keikalle lähdettäessä asia pitäisi ratkaista oman kitaran ja soittotyylin mukaisesti. Äänitystoimintaa ajatellen taas olisi mainiota, jos studiolla olisi saatavilla kumpainenkin, jolloin tilanteesta riippuen voisi pelkkää kaappia vaihtamalla saada esiin toisenlaisen soundimaailman. Erinomaisia pelejä, molemmat.

Pieneksi kaiuttimeksi Metro GP on varsin äänekäs, joskin sen keskialuevoittoinen sointi tekee siitä jossain määrin läpituuttaavan ja ahdetun oloisen. BG soi ilmavammin ja samalla sen alakerrassa on myös yksinsoittelua inspiroivaa tukevuutta.

Metro-sarja osoittaa konkreettisesti sen, että kaiuttimella on todella merkitystä kitarasoundin muovaajana, eikä vain valmiin soundin tulostimena. Ilahduttavasti nämä kaksi kaappia ovat myös keskenään hyvin erilaisia ja asettavat mahdollista ostopäätöstä miettivän aitoon valintatilanteeseen. Tällaista persoonallisuutta soisi tapaavansa useamminkin laiterintamalla.  

Markku Pietisen kehittämä Toob esiteltiin lukijoille Riffissä 4/2017 ja sekä Pietisen haastattelu että ensimmäisten mallien testijuttu ovat nykyisin luettavissa myös Riffin verkkosivustolta.

 

 

Toob Metro GP & BG

Putkeen koteloidut instrumenttikaiuttimet

 

Metro GP

• 6" kartiokaiutin, Jensen 6V6

• toistoalue 110 Hz – 6 kHz

• nimellisimpedanssi 8 ohmia

• nimellinen tehonkesto 20 W

 

Metro BG

• 6" kartiokaiutin, SICA 6L 1.5 SL 

• toistoalue 90 Hz – 4 kHz

• nimellisimpedanssi 8 ohmia

• nimellinen tehonkesto 130 W

• hinnat alkaen 250 euroa

Lisätiedot: Toob

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2020. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.