Nayteikkuna

Yamaha CP-88– valioluokan keikkapiano

Pikkupojuna pimputtelin musiikkiliikkeessä silloista uuden uutukaista Yamahan sähkö-pianoa ja muistelen sen tuntuneen tukevalta kuin tankki. No, yhtä vankalta vaikuttaa valmistajan nykyinen huippupiano.

 

CP-88 on nimittäin huikean tukeva peli, ja laitteen konstruktio asettaa odotukset korkealle. Soittimen kotelo on metallia, ja takapanelin liittimet tuntuvat kuin paikoilleen hitsatuilta. Äänilähdöt ovat stereona sekä jakki- että XLR-liittimin, ja lisäksi on jakeilla toteutettu Audio In. Kaikki kiitoksen arvoisia, mutta pokkaus erityisesti siitä ettei miniplugeja tai RCA-liittimiä ole joukossa – niitä en soisi kenenkään käyttävän. 

Lisäksi soittimessa on liitännät kahdelle jalkakontrollerille perussustainin ja erikseen määriteltävän kytkimen lisäksi. USB ja MIDI puolestaan mahdollistavat kytkennän ulkoisiin ohjainlaitteisiin ja soundimoduuleihin.

Arvostan suuresti myös sisäistä virtalähdettä. Mikään ei ole hirvittävämpää kuin pelätä kympin arvoisen muovikikkareen katoavan tai tuhoutuvan roudauksen pyörteissä, ja toista samanlaistahan ei löydy Pyhtäältä lauantai-iltana kello 19.30… No, sitä pelkoa ei nyt ole.

Oletan, että CP-88 kestää mainiosti rankkaakin käyttöä. Painoa on 18,6 kiloa, joten kyseessä on jokseenkin massiivinen roudattava. 

Yamaha valmistaa myös lyhyemmällä 73 koskettimen soittolaudalla varustettua rinnakkaisversiota CP-73, jonka soundilliset ominaisuudet ovat yhteneväiset tässä jutussa käsiteltävän CP-88:n kanssa. 

 

Soittoa, soittoa…

CP-88 on telineellä tasapainoinen, eikä tarvitse pelätä soittimen pompahtavan fortissimoissa silmille. Vankalla metallikuorella lienee osansa siihenkin, että erinomaisen koskettimiston (NW-GH, Natural Wood, Graded Hammer) kumina on saatu tehokkaasti vaimennettua. Todetaan tähän väliin, että pienemmän rinnakkaismallin koskettimisto on sekin painotettu, mutta soittotuntuman esikuvaksi siihen on valittu perinteinen sähköpiano.

Keikkapianojen kontrollien layout on samankaltainen kaikilla vähänkään samanoloista tuotetta valmistavilla, mutta jokin CP-88:n kansilevyssä viehättää silmää. Menuja pääsee tutkimaan verraten piskuisen näytön kautta (128 × 64 pistettä), mutta jokaiselle soittoon ja esitykseen vaikuttavalle parametrille tuntuu olevan oma näppärä säätönsä – ja kerrankin lapiohanskaosaston soittajalle on hanikoiden välillä riittävästi väljyyttä. Layout on erittäin selkeä ja kytkimissä on laadukas tuntu.

 

CP-88:n äänigeneraattori on Yamahan AWM2 (Advanced Wave Memory), ja haluan erityisesti korostaa pianosoundia: se on mainio. Minkäänlaista velocity switchingiä ei ole havaittavissa, sillä mallinnus on käytännössä saumaton hiljaisimmasta äänestä kovimpaan saakka. 

Osa soundeista herättelee FM-fiiliksiä, mutta pääpaino CP-88:lla on ilmeinen: pianoa paljon, akustisena sekä sähköisenä ja siinä se, piste. Toisin kuin kilpailijansa, CP-88 ei yritä olla joka paikan poni vaan pikemminkin parin kelpo jekun heppa, kera erittäin hyvän efektiketjun.

Pianosoundeja voi luonnollisesti muokata aika tavalla ja kerrostaa erityisen Sub-layerin pianosoundin alle. Koskettimiston voi myös jakaa kahteen rinnakkaiseen osaan, joilla on omat soundinsa.

CP-88:n peruspianoa voi lisäksi efektoida usean lenkin voimin. Ensimmäisessä vaiheessa voidaan valita Compressor, Distortion, Drive tai Chorus. Seuraava lenkki sisältää Choruksen, Flangerin ja Phaserin. Sub-layerille taas on Chorus/Flanger, Rotary, Tremolo ja Distortion. Näiden lisäksi laitteen masterefekteinä on Delay + Reverb -yhdistelmä sekä Master EQ.

Puuhastelu on nopeaa ja varsin intuitiivista, mikäli kokemusta kosketinsoittimista on jo entuudestaan. Jos kyseessä on ensipiano, niin tukea saa käyttöoppaan lisäksi Yamahan sivustolta Learn-osiosta. Siellä on CP-88:lle ja sen rinnakkaismalli CP-73:lle oma, ytimekkäiden teemallisten oppituntien muotoon koottu artikkelisarjansa, jonka videoin täydennetyt jaksot esittelevät niin soundien muokkausta kuin vaikkapa sustain- ja sostenuto-pedaaleiden asetusten säätämistä.

Haluaisin korostaa mielenkiintoista seikkaa: vaikka Yamahalla on omia loistavasoundisia akustisia flyygeleitä ja pianoja, on hieno ja käytettävyyttä tehostava ele sisällyttää soundivalikoimaan myös Bösendorfer Imperial 290. 

Pidin itse erittäin paljon Yamaha-malleista (CFX, C7 erityisesti sekä S700). Soitin pariin poppibiisiin pystypianot CP-88:n SU7-mallilla, ja pienellä huonekaiulla asiakkaat hämääntyivät tyystin – erinomainen soundi!

Kotikuunteluympäristössä treenatessani huomasin hakeutuvani mieluusti CFIII-mallin ääreen, sillä sen tasaisuus ja tässä tapauksessa positiivinen ennalta-arvattavuus teki kosketuksen ja kosketusvoiman hallitsemisesta miellyttävää. 

Sähköpianosoundeissa onkin sitten otettu huomioon paitsi Yamahan oma historia, myös Rhodesit: 73 Studio sekä 74 Stage kuulostivat mainioilta, ja puurakenteinen laadukas koskettimisto teki soittokokemuksesta hyvin miellyttävän. Väittäisin, että kyseessä saattavat olla parhaat Rhodes-mallinnukset vähään aikaan. 

Luonnollisesti myös Wurlitzer tai Clavinet ovat mallinnettuina, samoin Yamahan  elektroakustinen CP-keikkaflyygeli omintakeisine sointeineen.

Sub-layerin soundit ovat perinteisiä synamattoja, mellotroneja, kellomaisia synasoundeja, urkuja sekä kirkkohuiluäänikertoja, unohtamatta kitaroita, torvisektioita, huuliharppua tai klassikkotransistoriurkuja. Sub-sektiolla on oma Attack/Release-säätönsä, ja varsinkin jousimatot hyötyvät huimasti pikku hienosäädöstä.

 

Pro on Pro

Yamahalla on pitkä historia niin akustisten kuin sähköistenkin kosketinsoitinten valmistajana, kokemusta on efektilaitteista ja äänenmuokkauksesta, eikä äänikortteihin tarvittavaa osaamistakaan tarvitse etsiä konsernin ulkopuolelta. Ei siis ihme, että jälki on vakuuttavaa fyysisestä konstruktiosta toimintojen hallintaan ja soundeihin saakka.

CP-88 antaa rahalle vastinetta, joka eurolle. Laatua keikoille ja koteihin, ja koska laite toimii myös pätevänä audiointer-facena, alkaa hinta tuntua jo melkeinpä huokealta.

 

Yamaha CP-88

Keikkapiano mallinnetuin soundein

• 88 kosketinta, akustisen pianon soittotuntuma
• (rinnakkaismallissa 73 kosketinta, sähköpianon soittotuntuma)
• maksimipolyfonia 128 ääntä
• kuusi flyygelimallinnosta
• kaksi pystypianomallinnosta
• yhdeksän sähköpianomallnnosta
• urku-, klavinetti-, ja jousi- ja syntikkasoundeja
• VCM-efektointi (Virtual Circuitry Modeling)
• päivitettävä käyttöjärjestelmä mahdollistaa uusien soundien ja toimintojen lisäyksen
• balansoidut XLR-lähdöt, balansoimattaomat jakkilähdöt (6,3 mm)
• midi- ja USB-liitännät
• Auxi In L&R -jakkitulot, 6,3 mm
• paino 18,6 kg (VP-88) / 13,1 kg (CP-73)
• hintaluokka noin 2 200 euroa

Lisätiedot: F-Musiikki

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2020. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  

 Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena. 

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.

 

16.10.2021
|
Petri Alanko
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy