Reima Saarisen palsta

Lupauksistani huolimatta aloitan vuoden vielä taajuuksien ja kaiuttimien kimpussa. Olin jo hieman tuskastunut keksimään uusia juttuja tästä aiheesta, mutta heti kun olin luvannut jättää asian rauhaan, alkoi juttuaihioita pyöriä päässäni. Samalla huomasin ammottavan aukon artikkelisarjassani ja nyt se sitten paikataan.

Olen kirjoittanut monta juttua mittaamisesta. Monelle on jäänyt varmasti harhainen käsitys, että eikö se Saarinen kuuntele enää ollenkaan. 
Kyllä se kuuntelee, edelleen.

Viivekaiuttimen (delay speaker) tehtävänä on aina jokin seuraavista tai kaikki yhdessä: auttaa saavuttamaan tasainen äänenpaine, parantaa puheselvyyttä tai tasata etäisyydestä johtuvia taajuusvasteen muutoksia.

Kun kaksi äänilähdettä sijaitsee eri paikoissa, ovat niiden etäisyydet jakopisteeseen usein erilaiset. Jakopiste on paikka, jossa nämä äänilähteet kuuluvat samalla voimakkuudella, mutta etäisyyserosta johtuu se, että äänet eivät tulekaan jakopisteeseen samanaikaisesti. Tätä me pyrimme kompensoimaan viivästämällä aikaisemmin saapuvaa signaalia sähköisesti ääniprosessorilla. Näitä kaiuttimien välisiä saumoja riittää kaiutinjärjestelmässä tutkittavaksi ja ajastettavaksi useita.

Kun uusi kaiutinjärjestelmä viritetään, saattaa asennuskohde olla vielä kiireinen työmaa, jossa kaikki asiat eivät ole vielä saavuttaneet lopullista muotoaan. Viritys on kuitenkin tehtävä.

Lehden arkistoja penkoessa tuli vastaan tällainennkin tarina, joka alkaa sanoilla: "Kesällä tuli puuhasteltua hyvään tahtiin taas todella erilaisia keikkoja Deep Purplesta aina Lentävään Hollantilaiseen. Onneksi on jäänyt aikaa myös tärkeille asioille, kuten puiden kaatamiselle ja klapien tekemiselle."

Olen ollut mukana Suomen Kansallisoopperan äänijärjestelmän uusintahankkeessa reilun vuoden, kun mainittu talo palkkasi Santtu Sipilän ja minut suunnittelemaan operaatiota ja tulevaa kalustoa.

Helsingin kaupungin Ympäristökeskus päätti vuodelle 2013, että kello 22.00 jälkeen ympäristömelumittauksien suorittajan tulee olla akkreditoitu. Käytännössä tämä tarkoittaisi minun yhden miehen yritykselle 6 500 euron laskua.

Kesään mahtui virityksiä, suunnittelua ja todella paljon melumittauksia. Laskin eräänä heinäkuun viikonloppuna, että otin lukemia ylös yhdeksästä äänenpainemittarista – Tuska ja Kuopio Wine Fest olivat käynnissä. Lukumäärässä ovat mukana varakoneet, joten ihan yhtä montaa mittapistettä ei ollut.
 

Ostimme Ville-pojalle hyvin alkaneiden ylioppilaskirjoitusten kunniaksi itse pitkään haaveilemani Tivoli Audion Model One -monoradion. Ville on vanhan musan ystävä, joten blues- ja bluegrass-levyt saivat Tivolista hyvän toistimen. Vanha Robert Johnson kuulosti pähkinäpuisesta pikku laatikosta todella hyvälle. 1930–40-luvun äänitykset on tietenkin tarkoitettu toistettavaksi yhden kartioelementin kautta.

Kiinnostus ammattiin suoraan kuuluviin ja läheltä liippaaviin asioihin on hyvästä. Työ ja harrastus eivät meinaa aina erottua toisistaan. Onneksi on vielä muitakin harrastuksia, ettei elämä ole aivan pelkkää ääntä.

Keikkapaikkojen akustiikka ja siitä seuraava melun määrä on ollut korjattavien asioiden toivelistallani ykkösenä jo pitkään. Olen vaatinut keikkaolosuhteiden parantamista sekä puheissani että tällä palstalla säännöllisesti. Mitään ei vain tunnu tapahtuvan. Mitään kun ei ylipäänsä tehdä, jos ei ole aivan pakko. Sehän on liiketoiminnan katteesta pois. Tätä harva tuntuu ymmärtävän: kyse on liiketoiminnasta, eikä mistään muusta.

Viimeksi olimme impulssilla polariteetin perässä, ja sen tulkinta ei ollut ihan yksiselitteistä. Mutta nyt helpottaa edes vähän: ajan löytäminen impulssivasteesta on helppoa. Tulkintaa aiheuttavat vain mahdolliset heijastukset. Kun muistaa, että suora ääni saapuu aina ensimmäisenä ja osaa edes vähän laskea äänen kulkuaikaa, niin eri kaiuttimien saapumisajat löytyvät helposti.

Impulssivaste on järjestelmän vaste eli ulostulo, kun sille syötetään impulssi. Esimerkkinä voisi ajatella pianon kieltä järjestelmänä, johon vasara siihen iskiessään syöttää impulssin. Tästä impulssista kieli lähtee värähtelemään sille ominaisilla taajuuksilla, jotka vaimenevat ajan saatossa. Tuo sointi ja se, miten se vaimenee, on kyseisen kielen impulssivaste.

Kaiutinjärjestelmien kanssa työskenneltäessä aika ratkaisee. Kaiutinjärjestelmän mittaaminen on samojen rutiinien toistoa ja jokaisen pitää löytää ne omat rutiininsa tähän työhön. Valitettavasti tässäkin hommassa pätee vanha sanonta: virheiden kautta oppii. Ja jos ei tee mitään, ei käy myöskään virheitä, ehkä. Ajan kanssa painittaessa samojen kaavojen toisto auttaa ja selkeä työjärjestys on välttämättömyys. Kiire ei kuitenkaan ole lisenssi tehdä virheitä.

Aamulla sisään ja illalla ulos. Työpäivälle tuli mittaa rekan ovien avaamisesta niiden sulkemiseen 16 tuntia. Siihen vielä matka Kouvolaan ja takaisin, niin kokonaisuudessaan työpäivään kertyi 20 tuntia. Onneksi joku oli pakannut tavarat varastolla ja kuljettanut ne paikalle, se korsi olisi saattanut murtaa jo kamelinkin selän.

Tässä jutussa kaiuttimia mittaamalla pyritään saamaan esille ne ilmiöt, jotka ovat meidän kaikkien kuultavissa, mutta nyt toivottavasti ilmiöt saavat jopa jonkinlaisen selityksen.

Mittaohjelmien käyttö lisääntyy kovaa vauhtia ja nykyisin saa edullisesti jo ihan käyttökelpoisen mittajärjestelmän aikaiseksi. Mittamikrofoni, 2-kanavainen usb-mikrofonietuaste ja itse softa lähtee yhteensä reilulla parillasadalla. Tuhannella eurolla saa jo juhlavan järjestelmän. Näistä hinnoista puuttuu vielä tietokone, mutta sellainen jo aika usealla on, joten jätin sen hinnan laskuista.

Kaksikanavaisella äänimittausjärjestelmällä voidaan mitata suoraan sähköistä signaalia tai mikrofonin välityksellä kaiutinta.