Ostimme Ville-pojalle hyvin alkaneiden ylioppilaskirjoitusten kunniaksi itse pitkään haaveilemani Tivoli Audion Model One -monoradion. Ville on vanhan musan ystävä, joten blues- ja bluegrass-levyt saivat Tivolista hyvän toistimen. Vanha Robert Johnson kuulosti pähkinäpuisesta pikku laatikosta todella hyvälle. 1930–40-luvun äänitykset on tietenkin tarkoitettu toistettavaksi yhden kartioelementin kautta. Tämän päivän laitteiston kautta laulu kuulostaa kireän repivältä.
Tietokoneen muoviämpärit joutivat myös pois, nyt CD:t ja kaikki tietokoneesta tuleva tungetaan yhden kolmetuumaisen elementin kautta.
Ja laitteessahan on tietysti se radio. Enää puuttuu radiokanava, jota minä viitsisin kuunnella. Ville Kansanradio-miehenä kuuntelee radiota ahkerasti.
Sanan äärellä
Monoäänen juhlavuudesta huolimatta osallistuin Sibelius Akatemian järjestään surround sound -seminaarin. Kiitos ovasta tapahtumasta Karille ja Ollille. Aiheina olivat live-, äänituotanto- ja elokuva-surround. Seminaari oli hyvin koottu, ja luennoitsijat edustivat alan huippua. Tässä muutama poiminta makusteltavaksi.
Live-osioon oli raahattu staraksi Lontoosta Autographin Nick Lidster. Nick on pitkän linjan äänimies, nyttemmin suunnittelija. Iltaturinoissa Nick kertoi, että ei heitä montaa ole, alle kymmenen, jotka tekevät West End -äänisuunnitelmia.
Varsinainen uutinen oli heidän tapansa unohtaa sivuttainen lokalisointi lavalla. He laittavat viiveen avulla laulun tulemaan oikeasta syvyydestä lavaa. Mitään seurantaa biisin aikana ei harrasteta. Seuraava biisi lähtee taas aikanaan laulajan paikan mukaan viivästettynä. He eivät ole pitäneet täyden lokalisoinnin aiheuttamasta vaihehelvetistä, joka muuttaa soundia. Taas sai vähän vahvistusta omille ajatuksille korkealta taholta.
Ruotsalaisen BIS Recordsin äänipomo Thore Brinkmann oli kaikessa nihilismissään mielenkiintoinen tapaus. Klassisen ”oikeasta” tavasta äänittää joudutaan kuitenkin poikkeamaan. Hänen kalvonsa – ei siis mikään Power Point -esitys – kertoivat tylyä kieltä saleista. Kaikukenttä jyrää suoran äänen jo muutamassa metrissä. Ja jotta saadaan suoraa ääntä talteen, päämikrofonit L-C-R joudutaan tuomaan yllättävän lähelle. Mitä pidempi jälkikaiunta-aika, sitä lähemmäs joudutaan mikrofonit tuomaan. Lisäksi käytetään lähimikitystä. Ja aina vähintään kahta mikrofonia asiaan kuin asiaan.
Hyvänä esimerkkinä oli trio, jossa oli viulu, flyygeli ja sello. Kaikille stereomikitys. Viulun lähimikit ajettiin miksauksessa vasempaan ja keskelle. Flyygelin vasemmalle ja oikealle. Sellomikrofonit keskelle ja oikealle. Aina siis ainoastaan kahteen kanavaan. Ja jos haluttiin siirtää kuulokuvassa instrumentteja johonkin suuntaan, se tehtiin säätämällä yksittäisen mikrofonin tasoa, ei panoroimalla. Tietysti.
Surround-mikrofonit olivat taakse vinosti suunnatut hertat. Ne sijaitsivat yllättävän takana.
SonyBMG toi uuden DualDisc-formaatin markkπinoille. Toisella puolella on perinteinen CD ja toisella puolella samaa levyä on DVD-formaatissa mitä milloinkin oheistavaraa. Vaikkapa 5.1-miksaus kyseisestä levystä. Tai muutaman ostetun levyn jälkeen 5.1-sivutuote kyseisestä levystä. Siis päätuote tuntuu vielä pysyvän kahdessa kanavassa. Mutta toivottavasti 5.1 nousee vielä joskus oikeaksi tuotteeksi tässä formaatissa. Ehkä näin jo onkin, mutta ei ole ainakaan minun levyhyllyyni vielä päätynyt. Parasta hommassa on järkevä hinta. Ei juurikaan pelkkää CD:tä kalliimpi. Toisin kuin DVD-audio- ja SuperAudio-lätyt, jotka on aika suolasen hintaisia.
YLE ei vieläkään meinaa saada 5.1-hommaansa käyntiin. Kaistan puutteeseen on ainakin vedottu. Nyt digi-tv:ssä on varattu vielä tuntemattomalle interaktiivisuudelle reippaasti kaistaa. Pihtiputaan mummo tuskin tulevaisuudessa äänestää euroviisuissa digi-tv:n kautta. Meillä on jo semmoinen Internet laajakaistaliittymineen. Nyt sitä digi-tv:n kaistaa oikealle asialle: olemassa olevalle 5.1-äänelle ja sassiin. Olisi koko digi-tv-uudistukseen yksi ihan oikea argumentti lisää, jotta ihmiset hankkisivat boksejaan. Huhujen mukaan YLE Teema ja TV2 aloittavat ensi vuoden alussa joitain lähetyksiä 5.1-äänellä. Nythän meillä on jo kaksi 5.1-lähetystä televisiohistoriassamme vuoden 2005 lopulla!
Masteroija Svante Forsbäck on tosissaan liikenteessä. Hänen esityksessään vilahtelevat laitteet olivat kuin äänimiehen päiväunesta. Svanten jälki on ollut pitkään loistavaa, eikä kaikkea voi laittaa laitteiden piikkiin, kyllä sepällä itsellään on asian kanssa tekemistä.
TT Oksala taas soitti tekemäänsä Peer Günt -livemiksausta. Hauskaa, että saadaan sekin bändi talteen oikeassa paikassa, eli keikalla.
Peer Günt heitti sitten kyllä itse lusikan nurkkaan. Muutaman sata PG-keikkaa miksanneena juttu tuntuu harmilliselta. Varsinkin,kun homma levisi vähemmän kauniisti. Onnea vaan Erkille, Jahvulle ja Horkelle, mitä jatkossa teettekin.
Nämä Reima Saarisen mietteet on julkaistu alunperin Riffin numerossa 7/2005, tuolloin Reiskan Riffi -tunnuksen alla. Reiman tuoreimmat terveiset äänentoistoväelle löydät aina uusimmasta painetusta Riffi-lehdestä, jossa Saarinen selvittää -palsta jatkaa edelleen Reiskan Riffillä aloitettua ansiokasta sarjaa.
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.
Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio on vuosikerrasta 2011 alkaen ostettavissa Lehtiluukkupalvelusta
Lehden voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
