Nayteikkuna

Muistetaan perusasiat

Olin pitkästä aikaa opettamassa. Itselläni oli etukäteen hieno visio viikonlopun kulusta, mutta niinhän se käsikirjoitus taas kerran muuttui. Äänen perusasioissa riittää aina mukavasti ihmeteltävää, ja ne uudet hienot asiat ehtii sitten joskus paljon myöhemmin. Ylipäänsä voisi näiden opetussessioiden pohjalta summata, että aika erilaisin pohjatiedoin väkeä tapaa: knoppitietoa löytyy monesti, mutta perusasioissa tiedot vaihtelevat rajusti.

 

§1 Signaalitaso riittäväksi

Terveellä signaalilla on monia vihollisia. Mikrofonien keräämä ja eteenpäin viestittämä signaalitaso on jotain säälittävän ja naurettavan välimaastosta. Lukuina vaikkapa kitarisat paljastava hevimörkkikarjunta voisi olla -40 desibelin tasoa ja jännitteenä tämä tekisi huimaavat 0,001 volttia. Ei kuulosta vaaralliselta. Valitettavasti se on sitä. Tosin ei kenellekään muulle kuin signaalille itselleen. Tämä signaali selviää kyllä kotistudion lyhyen matkan, mutta silti se keikkatilanteessa laitetaan ilman minkäänlaista apua käymään salimikserillä kymmenien metrien taipaleen.
Matkalla saattaa tulla vastaan muita signaaleja. Ylikuuluminen samantasoisten signaalien kesken voi olla joskus ongelma, mutta se ei taida olla päällimmäinen ongelma nyt. Haitat tulevat muualta ja kyllä 230-volttinen vaihtosähkö on aika iso painikaveri meidän retkeilevälle pikkusignaalille. Ei varmasti naapurin betonimylly muuta pyörimisnopeuttaan laulun tahdissa. Sähkön perustaajuus 50 hertsiä sen sijaan kiipeää mielellään tämän miehekkään hevikarjunnan selkään.
Jos kyseessä olisi vielä valomiesten pätkimää himmenninsähköä, niin peli olisi pelattu. Tämä triakilla silvottu sähkö muistuttaa skoopilla hainevää ja seuraukset ovat usein vähän samanlaisia.
Yksi hyvä keino signaalin sairastumista vastaan on riittävän suuri signaalitaso. Signaalitaso ylös siis jo siellä lähtöpäässä. Aktiiviset mikrofonisplitterit auttavat tässä asiassa jo jonkin verran. Mutta usein signaalin taso jätetään alkuperäiseksi. Nyt Klark Teknik esitteli uuden Square ONE -sarjan mikkisplitterin, jossa signaalin gainia säädetään viiden desibelin välein maksimivahvistuksen ollessa neljäkymmentä. Sama laatikko toimittaa mediasplitterin tehtävää yhden kytkimen painamisen jälkeen. Tämä laatikko on kyllä todella tervetullut työkalu.
Digitaalinen kaukokaapeli kauko-ohjattavilla etuasteilla on jo olemassa oleva asia. Tällaisella digitaalisella kaukokaapelilla asia olisi jo komeasti myös ratkaistu. Niiden yleistyminen vaan tuntuu ottavan aikaa yllättävän kauan. Raha taitaa olla vielä se suurin kynnys niiden yleistymiseen. Hienoja tuotteita on jo useita, ja monella valmistajalla. Ainoa häiritsevä asia on liian monen formaatin soppa. Kehitys menee ainakin tällä hetkellä useampien formaattien suuntaan ja se ei lupaa hyvää tulevaisuuden yhteensopivuuksille.

§2 Kaapelit kunniaan

Kaapelien merkitys on yllättävän suuri signaalin kuljetuksessa. Hedcomin Ari Kankaanpää on tutkinut asiaa taas kunnon insinöörin tavoin ja tulokset ovat todella hämmästyttäviä. Arizonan mittauksissa erilaisissa kaapeleihin kohdistetuissa häiriötilanteissa löytyi merkittäviä poikkeamia. Huonoimman ja parhaan ero oli lähes kolmekymmentä desibeliä. Siis kolmekymmentä desibeliä enemmän tai vähemmän ulkopuolista häiriötä. Tiuhakierteinen CAT6-kaapeli oli selvä testivoittaja. Jamakit löytyvät tulosten toisesta päästä. Nyt odotellaan vain keikkakäyttöön tarkoitettua roudauksen kestävää CAT6-kaapelia, jonne voisi tunkea ääntä ja ohjausta missä formaatissa tahansa. Ihmeellistä. Ja tässä ei vielä ole kuunneltu itse signaalia lainkaan.

§3 Perusasiat ovat ja pysyvät

Vaimo etsi tätä kirjoittaessani jotain vanhoja papereita, ja löysi hirveän pinon postikortteja, joita minä olen koko 1980-luvun hänelle lähettänyt keikkareissuilta. Ihmeellisesti se vanha analoginen paperi tuntuu säilyvän ja arvonsa säilyttävän. Oli aika hauskoja mukana. Hankamotellillakin oli käyty…

Oheinen teksti on julkaistu alunperin Reima Saarisen vakiopalstalla ”Saarinen selvittää", Riffi-lehden painetussa numerossa 7/2007.
Reiman tuoreet terveiset löydät aina uusimmasta painetusta Riffi-lehdestä.

 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan.

Aiemmin julkaistuja irtonumeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

Lehden voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta

04.05.2014
|
Reima Saarinen
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy