Mittaohjelmien käyttö lisääntyy kovaa vauhtia ja nykyisin saa edullisesti jo ihan käyttökelpoisen mittajärjestelmän aikaiseksi ja vastauksia siis metsästetään yhä laajemmalla rintamalla. Aina ei vaan malteta selvittää edes perusasioita ennen toimeen tarttumista.
Seurasin ensikertalaisen kommelluksia eräällä kansainvälisellä keskustelupalstalla. Softa oli ostettu rahalla. Rahaa vastaan kuuluu saada vastauksia. Kaveri tuli ryminällä sisään. Hän esitteli aluksi mittaus- ja viritysteoriansa. Ensimmäiset mittaukset hän suoritti läppärin mikillä ja testisignaalin tullessa jostain kumman syystä cd-levyltä kotijärjestelmästä. Ääntä näytti tulevan jostain välillä 100-4 000 hertsiä. Mittasoftan valmistaja kehotti kiltisti lukemaan läpi mittajärjestelmän hankintaa ja kytkentää koskevat sivut. Lisäksi tätä aihetta sivuttiin pikaisesti.
Seuraavaksi tämä tekniikan ihmelapsi oli käynyt kaupassa. Mittamikki ja etuaste oli ostettu. Suoraa oli tiedossa, kuulemma. Molemmat ostosten kohteet selvisivät speksien mukaan naureskellen tarvittavasta taajuusvasteesta. Sitten asiakas esitteli mittauksiaan, joissa ei ollut alle viidensadan hertsin ketään. Mutta ne olivat kuulemma kuultavissa. Seuraavassa postissa ne olivat hävinneet kuuluvistakin.
Edelleen signaalilähteenä oli cd-soitin. Joku ihmetteli tätä ja sai vastaukseksi, että häntä kiinnostaa myös tämän soittimen taajuusvaste. Jaahas, mitenköhän sen sitten kykenee aikanaan erottamaan tästä kaiutinvasteesta? Ja nyt tarvitsisi saada sellainenkin ensin aikaiseksi…
Seuraavaksi tämä propellihattu suostui luopumaan cd:n käyttämisestä signaalilähteenä. Mutta hän valitsi ulostuloksi signaalilleen läppärin kuulokeulostulon. Hänellä oli siis jo etuaste, jossa oli symmetriset lähdöt ja jonka kanssa softa juttelee jouhevasti. Varsinkin kun mittauksen kohde eli mittamikrofonin kaappaama signaali samaisella etuasteella vahvistettuna oli se mikä kiinnosti. Tai ainakin toivon niin.
Kaveri ilmestyi tonteille otsikolla ”Bingo!” Ja kaikki oli kunnossa, ainakin hänen mielestään. Pari risaa johtoa oli selitys tuohon edellä esitettyyn sekoiluun. Nyt siis monen päivän tumpeloinnin jälkeen hän oli saanut aikaiseksi grafiikan, jonka ääni saattoi olla jopa jostain kaiuttimesta peräisin. Nyt omasta mielestään valmis mittamies tulee tonteille ja esittelee kahta toisistaan todella runsaasti poikkeavaa mittausta ja pyytää muilta foorumilaisilta kommenttia. Mutta mistä? Kaiutinkaapelista! Hän löysi helposti voittajan näiden kahden mittauksen kohteena olleen kaapelin väliltä. Säröarvotkin oli tietysti esitetty. Eroa näiden kahden ”kaapelin” välillä on taajuusvasteessa esimerkiksi 40 hertsillä vaivaiset 25 desibeliä. Tämä kujanjuoksu spedeltämme otti aikaa pari viikkoa. Itse en ihan vielä lähtisi noilla näytöillä laboratoriota perustamaan. En tiedä, toimiko toisena kaiutinkaapelina vanha isoisältä peritty kuusamolainen siima vai olisiko kenties näiden mittausten pohjalla täydellinen osaamattomuus ja ymmärtämättömyys. Järjen ja korvien käyttöä ei ole mielestäni kiellettyä, näin mittausten aikakaudellakaan.
Kysy, kun tarvitset tietoa
Tällä esimerkilläni en todellakaan halua kieltää ketään kysymästä. Kysyminen kannattaa aina. Mutta pelkästään kyselemällä ei suoriuduta. Jossain vaiheessa pitää olla jo vastauksia. Kannattaisiko ennen kysymistä kuitenkin hankkia edes jonkinlaiset pohjatiedot esimerkiksi lukemalla ohjelmistojen ja laitteiden manuaalit? Ja ennen koko tätä prosessia edes alkeelliset tiedot äänen käyttäytymisestä eivät olisi varmaankaan pahitteeksi.
Jos haluat mittauksen, jossa kahta tai useampaa asiaa verrataan keskenään tulee erityistä huomiota kiinnittää olosuhteiden vaihtelujen minimoimiseen. Vaikkapa kahta kaiutinta vertailtaessa niiden tulisi sijaita mahdollisimman samalla etäisyydellä huoneen pinnoista. Mikrofonin tulee sijaita tietysti mitattaviin kaiuttimiin nähden samalla etäisyydellä ja korkeudella. Ja mitä tahansa ollaan metsästämässä, suoritetaan mittaus samassa kulmassa kaiuttimen keskiakselilta. Tätä huolellisuuden painottamista ei varmaankaan löydy manuaalista. Minusta se on itsestään selvää. Tietysti keikkahommissa jonkinlaiset toleranssit sallitaan, mutta huolellisuus palkitaan aina.
P.S.
Kyseisellä foorumilla on vallinnut täysi radiohiljaisuus nyt jo pari päivää. Veikkaan hiljaisuuden jatkuvan vielä pitkään.
Vaikuttiko juttu kiinnostavalta? Samaa aihepiiriä käsitteleviä, laajempia artikkeleita löydät painetusta Riffi-lehdestä.
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta
