Ogelina aikoinaan tunnettu Pop & Jazz Konservatorio sekä Metropolian musiikin koulutus muuttivat 2021 uusiin tiloihin – kokonaan uuteen rakennukseen, joka on suunniteltu varta vasten käyttäjiensä tarpeisiin.
Soiva-nimen saanut uudisrakennus Helsingin Arabiassa liittyy saumattomasti TAIKilta vapautuneeseen vanhempaan rakennukseen, jossa sijaitseva entinen black box palvelee nyt kummankin oppilaitoksen suurena konserttisalina. Sen lisäksi uudisrakennuksen puolella on kaksi 120 neliön harjoitussalia ja kolmas vastaava klassiselle musiikille optimoituna. Kun yhtyeopetukseen on varattu vielä erikseen omat tilansa kummallekin oppilaitokselle, on kaiken kokoisille oppilaskokoonpanoille oivat harjoittelumahdollisuudet, eivätkä hassummin ole asiat soitonopetuksenkaan puolella.
Yhteisten tilojen lisäksi Pop & Jazz Konservatorion käytössä on kaksi omaa kerrostaan, joihin mahtuu mainittujen yhtyesoittoon mitoitettujen tilojen ohessa muutama isompi ryhmätyötila ja reilut parikymmentä soitonopetukseen varattua luokkaa. Ylimmässä kahdessa kerroksessa on sitten Metropolialla omat vastaavat tilansa.
Nopean yleiskatsauksen annettuaan studiomestari Janne Viksten johdattaa minut kellarikerrokseen, jossa sijaitsevat viisihenkisen tekniikkatiimin työtilat sekä kaikkien pyhin: kummankin oppilaitoksen käytössä oleva kahdeksan huoneen muodostama studiokompleksi.
Musiikkiteknologian ja -tuotannon opiskelijoita on Vikstenin nopean laskelman mukaan satakunta, mutta studiotoiminnan makuun pääsevät muutkin.
– Pääasia on ammattistudioiden käyttölogiikan opettelu ja sitä vartenhan me tarvitaan hyvää musiikkia. Joten yritetään luoda sellaista synergiaa, että samalla nämä meidän muusikko-opiskelijat pääsisivät treenaaman studiossa soittamista. Esimerkiksi nyt loppuvuodesta syksyn harjoitelleet yhtyeet tulivat puoleksi päiväksi studioon ja tallensivat kolme, neljä biisiä näiden meidän teknologia- ja tuottajaopiskelijoiden kanssa, Viksten kertoo.
Peruskallion varassa
Vaikka pohjakerrokseen ei luonnonvalo paista, sijoituksella on muita etuja. Erillisille laatoille valettujen huoneiden alla on järkähtämätön peruskallio, joka sinetöi tilojen välisen äänieristyksen. Vaikka valu suoraan kalliolle sanelikin studiotilojen lattiamateriaaliksi verraten karun näköisen kivipinnan, Viksten toteaa käytännön jo osoittaneen, ettei materiaali ole äänityksen kannalta lainkaan perinteistä parkettia heikompi.
Klaus Järvisen aikoinaan pop / jazz-musiikkiopistolle hankkimat vahvistin-vanhukset on huollettu ja tuotu uuteen kotiin. Matka Oulunkylän yhteiskoululta Muotoilijan-kadulle vei 50 vuotta! ”Talon halutuimmat vahvistimet”, toteaa Viksten.
Isolla soittotilalla on kokoa 75 neliömetriä ja soundi vaikuttaa jo sisään astuttaessa erinomaiselta. Myös visuaalisesti tila on onnistunut, avara, valoisa ja raikas.
– Sellaista pienen Abbey Roadin tunnelmaa, myhäilee Janne Viksten.
Vuosien varrella on karttunut kunnioitettava valikoima alan perusmikkejä, joilla opiskelijat pääsevät harjoittelmaan ammattimaisissa puitteissa.
Koeäänityksiä tarkkaamon puolella kuunneltaessa käy selväksi, että tilan sointi on erinomaisen terve ja tilamikkien keräämä ääni ensiluokkaista.
Vieläkin enemmän Viksten kuitenkin iloitsee siitä, että Janne Riionheimon suunnittelema akustiikka onnistui myös molemmissa ryhmäopetukseen mitoitetuissa tarkkaamoissa upeasti.
– Kuuntelu pysyy koko huoneessa samana parin desibelin puitteissa. Tietysti stereokuva on sitä kapeampi mitä taaemmas mennään, mutta sävyt ja balanssit pysyvät samoina, Viksten kertoo.
Takakaiutinten liikuteltavuuden ansiosta 5.1-surround-kuuntelun asetelmaa voidaan myös muovailla opiskelijamäärän mukaan jonkin verran, vaikka takakaiutinten siirto vakiopaikoiltaan ei standardin kannalta olekaan täysin puhdasoppista. Opetustoimen arkea se kuitenkin palvelee.
Tarkkaamoista isompi on pinta-alaltaan 55 neliötä, ja se vetää opetustilanteessa parikymmentä opiskelijaa. Pienempi tarkkaamo on kooltaan 40 neliötä ja opetusryhmän koko on enimmillään 15 opiskelijaa.
Tarkkaamot ovat pitkälti yhdenmukaiset, suurin ero on on Audientin etuasteissa, jotka isossa tarkkaamossa löytyvät räkki-laitteiden muodossa ja pienessä tarkkaamossa puolestaan ASP4816-äänipöydästä, jolla voi saman tien opetella perinteisen mikserin käyttöä.
Tarkkaamoiden laitekanta on käytännössä identtinen. Molemmissa tallennus pohjaa 40-kanavaiseen ProToolsiin(HDX2), jota voi pitää alan vallitsevana standardina. Kummassakin tarkkaamossa opiskelija voi kuitenkin halutessaan käyttää hyväkseen vain studion etuasteita ja kuuntelua, ja hoitaa tallennuksen omalle tietokoneelleen, itselleen tutulla ohjelmalla. Avainsana on Apollo – Universal Audion interface, jollaiset hankittiin kumpaankin tarkkaamoon PT:n rinnalle.
– Jos opiskelija haluaa käydä äänittämässä esimerkiksi rummut omaan sessioonsa, niin nyt se onnistuu.
Tällaisessa tilanteessa studio tarjoaa opiskelijalle ammattitason tilat ja kuuntelun, kaikkine tärkeine oheisvarusteineen. Esimerkiksi mikrofonivalikoima koostuu alalla yleisistä perusmalleista sekä hieman ylellisemmistäkin mikrofoneista. Signaalitien täydentävät Audientin, Focusriten ja Neven etuasteet ja löytyypä räkeistä myös valikoituja analogiprosessoreita, joilla ottaa tuntumaa perinteisiin metodeihin.
– Täällä tehdään tosi paljon sellaisia äänityksiä, että tehdään jotain tiettyä aikakausimusaa tai jonkun tietyn yhtyeen musaa, niin me voidaan simuloida myös sitä äänitystilannettakin vähän. Ettei lukittaisi itseämme vaan johonkin yhteen työtapaan, Viksten toteaa.
Tarkkaamoissa reititykset hoidetaan luotettavuudestaan kuuluilla Ghielmettin ristikytkentärimoilla.
Kumpikin tarkkaamo on kytketty molempiin soittotiloihin, eikä joustavuus siihen lopu. Päästudion lisäksi pohjakerroksessa on neljä pientä tarkkaamoa, jotka on varustettu keskenään samanlaisin kuunteluin ja äänikortein. Nämä eräänlaiset tuotantostudiot vastaavat pitkälti sitä arkea, jossa tyypillinen tuottaja tai biisinikkari ammatissaan toimii. Tilaa niissä on sen verran, että tarkkaamossa mahtuu hyvin myös työskentelemään pienissä tiimeissä, sekä soittamaan tai laulamaan yksittäisiä raitoja.
Tuo läppäri mukanasi, kytkeydy järjestelmään ja ryhdy tekemään musiikkia – opiskelijan omatoimiseen työskentelyyn suunniteltuja pieniä miksaus- ja tuotanto-yksiköitä on neljä.
Tiloista toisiin kulkevien kaapeleiden ansiosta voi studiokerroksen eri huoneet yhdistää myös vaihteleviksi kombinaatioiksi, jos tarvetta vaikkapa akustisesti toisistaan eristettyjen eri soitinryhmien samanaikaiseen taltioimiseen ilmaantuu.
Pienempi soittotila soveltuu mainiosti vaikkapa rumpujen taltiointiin.
Tietoverkkojen aikakaudella yhteydenpito ei rajoitu vain kellarikerrokseen. Kevään kuluessa käyttöön vihitään koko talon sisällä toimiva Dante-verkko, jolloin myös muissa kerroksissa olevia tiloja voidaan liittää studion tallennusjärjestelmään.
Kuulostaa hyvältä, todella hyvältä.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2022. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
