Valovuosi-yhtyeen reggae-poljentoisesti popahtava Aurinkokuningatar oli yksi vuoden 2015 ehdottomista kesähiteistä. Projektiin ulkopuolelta tullut tuottaja Sami Arola kertoo, että kappaleesta tehtiin studiossa jopa 50 eri versiota.
Kun Valovuoden Aurinkokuningatar julkaistiin kesän 2015 kynnyksellä, tekijät itsekin hämmästyivät, kuinka nopeasti biisi sai tuulta alleen ja lähti jylläämään matkaansa kesähitiksi.
– Tiedettiin, että biisi on hyvä, mutta olihan se yllätys, että se lähti niin nopeasti lentoon. Meillä oli kunnon kyttäysraati, kun seurattiin soittolukuja koko ajan, biisin tuottaja Sami Arola muistelee alkukesän hetkiä.
Aurinkokuningattaren taustatarina ulottuu Valovuoden Joonas ”Kuuppa” Naskalin sooloprojektiin. Jossain vaiheessa kuvioihin mukaan tulivat Outi Keskitalo ja Sami ”Samson” Tamminen, ja heistä muodostui kolmen vokalisti-muusikon kokoonpano. Aurinkokuningattaren sävellys syntyi sessioissa Tammisen mökillä Sappeella alkuvuodesta.
Arola ja Naskali ovat tuttuja opiskeluajoilta Virroilta Pirkanmaan ammattikorkeakoulun äänituotanto-opintojen parista. Arolalla on taustaa peli- ja elokuvamusiikkipuolelta samoin kuin Naskalilla, joka on myös pyöritellyt omia bändi- ja sooloprojektejaan ja joka on Valovuoden omien sanojen mukaan ”kalju reggaelaulaja ja poppituottaja”. Keskitalon taustat ovat pop/rock-osastolla ja nykyisin myös konemusiikissa. Tamminen puolestaan on räppäri, jonka oma soolomateriaali on melodista räppiä.
Keväällä porukka vietti ”kaunista krapulaista sunnuntaita”, kun mieleen juolahti, että pitäisikö lähteä studioon ja tehdä biisi valmiiksi.
– Kun Joonas soitti demoa kitaralla, totesin heti että tämä on hyvä biisi, joka vain on pakko tehdä. Ja olihan siinä kieltämättä kesähittimeininkiä. Siinä on positiivinen viba, kyseessähän on voimabiisi naisille, Arola sanoo.
Vähän yli 200 raitaa
Studiossa työnjako lähti sutjakkaasti käyntiin. Arola teki taustoja ja Naskali sekä Tamminen sovituspuolta, esimerkiksi kitaranakutteluriffien parissa.
– Aika paljon oli myös sitä, että mä pyörittelin taustoja ja muut teki vokaalisovituksia, Arola kertoo.
Biisin ensimmäinen versio syntyi päivässä. Sitten alkoikin pyörittely, joka kesti puolitoista kuukautta. Versioita kappaleesta tehtiin miltei viisikymmentä.
– Versio kymmenen oli ehkä jo melko lailla sama kuin versio viisikymmentä. Mutta biisissä on vähän yli 200 raitaa ja paljon elementtejä, joten kokeiltiin paljon eri komboja ja sitä mihin kohtaan tulee mitäkin.
Tekijät kokeilivat muuttaa kappaleen rakennetta ja improvisoida erilaisia juttuja c-osaan. He myös testasivat erilaisia pysähdyksiä – joita lopullisessakin biisissä kuullaan, koukuttavasti juuri luonnollisissa kohdissa. Rummut tehtiin Logicilla kahteen tai kolmeen kertaan, ja ulkopuolelta löytyi myös tuttu soittaja soittamaan torvia, kuten trumpettia ja flyygelitorvea.
– Torvista puolet on soitettuja ja puolet on koneella tehtyjä. Biisiin soitettiin oikea bassokin, mutta jossain vaiheessa otettiin konebassot takaisin.
Biisin kitarat ovat kaikki soitettuja, mutta pitkälti editoituja ja luupattuja.
Yhteistyö sujui melko saumattomasti, ja Arolan mukaan oli lopulta suhteellisen helppo miettiä, mitä sovituksellisia, sanoituksellisia ja soundillisia valintoja tehtiin. Pieniä näkemyseroja tietenkin oli.
Yksi vitsinaihe tekijäjoukon kesken on ollut kertosäkeen riimeissä oleva metsäkauris-sana, josta Arola ei syttynyt ihan täysillä. Mutta kun biisi kesällä soi joka puolella, oli helppo naureskella, että kyllä se Naskalin sanavalinta taisi sittenkin olla ihan oikea.
– Näin jälkikäteen mietittynä niin onhan se metsäkauris juuri sellainen elementti lyriikoissa, joka jää ihmisille sieltä mieleen, Arola toteaa.
Kipitys Aapon juttusille
Kun kappale lopulta valmistui, se sai julkaisijakseen Sony Musicin labelin Sound of Finlandin, jonka A&R Aapo Hellman oli myös Valovuosi-köörin tuttuja Virroilta.
– Aapo oli sanonut, että kun teillä on biisejä niin laittakaa tulemaan. Tämän kanssa oli helppo kipittää Aapon juttusille.
Biisi lähti liikkeelle Sound of Finlandin kautta, ja aika nopeasti julkaisunsa jälkeen kappale nousi Spotifyn viraalilistan ykköseksi ja pian myös iTunesin myyntilistan ykköseksi. Samalla se pääsi myös esimerkiksi Voicen ja Radio Novan soittorotaatioon.
– Tietyt radiokanavat soitti kappaletta tosi hyvin. Lentoonlähtöön auttoi tietenkin myös, kun Sony oli taustalla julkaisijana. Biisi päätyi sitä kautta isoille Spotifyn soittolistoille kuten Filtr Finlandin kuuminta nyt -listalle ja Spotifyn banneripromootioon, josta se nousi tietenkin sitten hyvin Spotifyssakin. Meillä oli myös tosi hyvä oma promotiimi takana.
Jo kesän mittaan biisi kipusi Spotify-kuuntelussa hyvän matkaa, ja se rikkoi ensin miljoonan ja myöhemmin kultalevyyn oikeuttavan kahden miljoonan kuuntelun luvut. Syksyllä biisi rikkoi jo kolmen miljoonan soiton rajapyykin, ja Musiikki & Media -tapahtumassa lokakuussa Valovuosi-kolmikko sekä Arola saivat käsiinsä kultalevyt.
Radioissa biisi on Radio Monitor -palvelun mukaan soinut yli 2200 kertaa, jos kaikki YLE:n alueellisetkin kanavat lasketaan mukaan.
Tekniikassa ei eksotiikkaa
Arola työskentelee itse pääasiassa Logicin ympärillä. Hänellä on oma työpisteensä Tampereen Lielahdessa Astral Studion tiloissa. Siellä myös Aurinkokuningatarta pitkälle pyöriteltiin, hyvin simppelin järjestelmän avustuksella.
– Tein aluksi taustat ja rumpuosat Logicille, mutta käytännössä bouncasin projektin Cubaseen ja rakentelin sen päälle, Arola kertoo.
Biisin sävellyksessä Arola käytti esimerkiksi Spectrasonicsin ja Native Instrumentsin plugareita. Miksauksessa hyödynnettiin Wavesin plugineita. Vokaalit nauhoitettiin Haun MBM 608 -mikrofonilla, jossa on Neumannin kapseli. Etuasteena toimi Finnvoxin Tapio Rantasen rakentama SSL-klooni.
– Mitään eksoottista itselläni ei ollut käytössä. Ainoa eksoottinen taisi olla Thermionicin Phoenix-masterointikompressori.
Tuotantovaiheessa biisiä kuunneltiin paljon erilaisissa olosuhteissa, kuten autossa ja kotikaiuttimilla.
– Kun biisin julkaisun jälkeen upgreidasin omia pääkaiuttimiani (Eve Audion SC305:iin) ja kuuntelin sitä uudella kuuntelulla, huomasin että biisistä löytyi vielä jotain pieniä juttuja, joita olisi voinut hioa, esimerkiksi yläbassojen tasoa. Pienillä kaiuttimilla bassot häviää liikaa, mitä olisi voinut parantaa paremmalla referenssikuuntelulla ja miksauksella. Eli ne karsean kuuloiset Auratone-henkiset referenssikajarit jenkkistudiokuvissa eivät siis ole ihan pelkkää rekvisiittaa. Niille on paikkansa, Arola vitsailee.
Istuu hyvin livebändille
Kesällä Valovuosi julkaisi myös toisen biisinsä, Lämpö jatkuu, ja vastikään ulos tuli Positiivinen ongelma, jossa mukana on myös Pauli Hanhiniemi. Hieman maalailevammin, joskin mukavan rytmisesti potkiva Lämpö jatkuu on soinut radioissa kohtuullisesti ja sitä on kuunneltu Spotifyssa, mutta se on silti tilastoja katsomalla jäänyt kauas Aurinkokuningattaren suosiosta.
– Se ei ole hirveän radioystävällinen biisi. Positiivisesta ongelmasta on vielä vaikea sanoa, mutta toki toivotaan, että Hanhiniemi lisää kiinnostusta, Arola sanoo.
Näissä biiseissä Arolan rooli on ollut Aurinkokuningatarta pienempi. Lämpö jatkuu -biisissä Arola teki pientä sovitussäätöä bridge-osioon ja masteroi kappaleen. Positiivisessa ongelmassa Arola rakenteli bändin kanssa c-osan uudestaan ja teki kappaleelle lopullisen miksauksen ja masteroinnin.
Valovuosi on ehtinyt jo aloittaa keikkataipaleensakin. Bändi on esiintynyt joitakin kertoja esimerkiksi Tampereella ja Helsingissä, ja kävi vastikään soittamassa pari vetoa Oulussakin. Vastaanotto on ollut hyvä.
Valovuosi on tehnyt sekä dj-pohjaisia keikkoja että keikkoja täydellä bändikokoonpanolla, jossa on ollut mukana myös torvisektio. Biisit ovat istuneet tutuista soittajista koostuneelle liveyhtyeelle kivuttomasti.
– Biiseissä on paljon elementtejä, mutta sovitus on mietitty tarkkaan, joten ne elementit bändille löytyy tosi hyvin. Taustanauhalta tulee jotain juttuja kuten syntikkaa, urkua ja koneperkussioita.
Turhan lähellä projektia
Valovuodella on tällä hetkellä työn alla täyspitkä levy, mutta Arolan roolista on neuvottelut vielä auki.
– Varmasti jeesailen ainakin pikkujutuissa, mutta tässä alkaa olla itse vähän turhan lähellä projektia, että pystyisi studiossa aina sanomaan mitään, Arola sanoo.
– Tuottajan pitää kuitenkin olla sellainen, että ei ole liian diipisti sisällössä kiinni. Eri näkemyksiä on aina, mutta kyseessä on kuitenkin toisten projekti. Jos on tiivis porukka, siitä tulee helposti tietty paine ja kiristelyä, kun yksi hokee toisille että ”ton vois tehdä vielä paremmin”. Kun on puolitoista kuukautta tiiviisti yhdessä studiolla, niin kyllä siinä jengillä viehätys häviää.
•••
Tämä haastattelu on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2015. Vastaavia, musiikin tekemiseen uppoutuvia ja sen liepeille kiertyviä haastatteluita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
