Oman intuition ja unelmien seuraaminen sekä ahkera työnteko voivat viedä muusikon pitkälle. Maailmalla mahdollisuuksia ja työtilaisuuksia riittää, mutta kilpailu on kovaa.
Kontrabasisti ja säveltäjä Kaisa Mäensivun, 33, rakkaus jazzia kohtaan syntyi jo lapsena. Hämeenlinnassa kasvaneen Mäensivun kotona soi jazz, ja äidin mukana hän pääsi myös konsertteihin.
– Meidän äiti on aina kuunnellut jazzia, ja sitä on tottunut kuulemaan jo pienempänä. Kävimme myös kaikilla livekeikoilla. Silloin Hämeenlinnassa oli aika paljon tarjontaa, Mäensivu kertoo.
Kotoa alkanut innostus on vienyt pitkälle. Mäensivu on valmistunut musiikin maisteriksi sekä Sibelius-Akatemian jazzosastolta että Manhattan School of Musicista.
Uraa hän on rakentanut viime vuodet New Yorkista käsin. Aktiivisia kokoonpanoja on useita ja soittamisen ohella Mäensivu toimii Helsingissä vuosittain järjestettävän Savoy Jazzfest -festivaalin taiteellisena johtajana. Viimeisimpiin saavutuksiin kuuluu myös Kaisa’s Machine -yhtyeen toinen, kesällä 2023 julkaistu albumi.
Oma juttu löytyi kontrabassosta
Mäensivu aloitti musiikkiopintonsa kotikaupunki Hämeenlinnan musiikkiopistossa. Pääaineena oli aluksi piano. Kiinnostus kontrabassoa kohtaan virisi teini-iässä.
Mäensivu mainitsee bassoinnostuksensa kulmakiveksi Levyraadissa näkemänsä musiikkivideon, jossa naismuusikko soitti kontrabassoa. Sekä koulun musiikkiluokan.
– Koulussa Kaurialan yläasteella oli kontrabasso, jota sain kokeilla, ja siellä oli vähän jotain bändiviritelmääkin. Sitten halusin bassotunneille musiikkiopistoon.
Musiikkiopistossa oli tarjolla vain klassista kontrabasso-opetusta, joten Mäensivullekin annettiin soittotunnilla jousi käteen.
– Jälkeenpäin katsottuna on ihan tosi hyvä juttu, että tuli treenattua klassistakin bassoa.
Mäensivu kertoo, että epätavalliseen soitinvalintaan suhtauduttiin kautta linjan positiivisesti.
– Kyllä siihen kannustettiin, varsinkin musiikkiopistossa – sehän ei ole mikään suosittu soitin. Ja porukat jaksoivat roudata bassoa soittotunneille. Olin ylpeä siitä, että oli joku vähän erilainen juttu.
”Vähän erilainen juttu” oli myös genrevalinta jazz, joka ei teini-ikäisten keskuudessa useimmiten ole ollut erityinen kiinnostuksen kohde. Nuorta Mäensivua kiehtoi muun muassa keikoilla nähtyjen muusikoiden ”coolius”. Mäensivu kuitenkin arvelee, että hänen kiinnostuksensa oli pitkälti sisäsyntyistä.
– Se on ollut tosi intuitiivista. Olen myöhemmin huomannut, että kaikki ne rytmit ja muut ovat olleet mulle aika luontaisia. Nautin kaikesta rytmimusasta.
Sibiksestä Nykkiin
Aiheeseen syventyminen pääsi kunnolla käyntiin Mäensivun muutettua Helsinkiin.
– Menin Sibelius-lukioon ja aloitin Pop & Jazz Konservatorion perusopetuksessa. Siellä pääsin ensimmäistä kertaa jazzopintoihin. Samoin lukiossa oli jazzbändi, jota veti muistaakseni Jussi Kannaste.
Ammattimuusikkous ei ollut Mäensivulle itsestään selvä valinta vielä lukioaikoina, vaan ajatus kypsyi lopullisesti vasta Sibelius-Akatemian opintojen alettua.
– Lukion jälkeen menin Pop & Jazz Konservatorion ammattipuolelle, eikä vielä silloinkaan ollut ihan sellaista varmuutta. Mutta toisaalta en keksinyt, mitä muutakaan oikein voisin tehdä; istua jossain toimistossa? Olen aina tiennyt enemmän, mitä ainakaan en halua, Mäensivu sanoo.
– Siinä vaiheessa, kun pääsin Sibelius-Akatemiaan, se oli jo varma juttu. Opintojen kautta alkoi tulla myös huomattavasti enemmän keikkamahdollisuuksia ja töitä, ja se vahvistui sitäkin kautta.
Sibelius-Akatemian opintojensa tiimoilta Mäensivu lähti vuonna 2014 vaihto-oppilaaksi maineikkaan Manhattan School of Musicin jazzlinjalle ja jäi sille tielle. Muuttaminen jazzin pääkaupunkiin oli Mäensivun mukaan aluksi pelottavaa mutta myös hyvällä tavalla jännittävää ja inspiroivaa.
– Monet asiat tulivat aika šokkina, esimerkiksi se muusikoiden määrä ja taso siellä. Tavallaan oli tiedossa, että New York on jazzmusan kehto ja keskipiste, mutta että mitä se on todellisuudessa ja millaista on siellä olla itse muusikkona… Siinä oli paljon tottumista – ja on edelleen.
Mäensivu kertoo, että kovatasoisten muusikoiden suuri määrä kaupungissa on sekä positiivinen että hieman negatiivinen asia. Työmahdollisuuksia on paljon, mutta kilpailu on kovaa. Hyvät verkostoitumistaidot ovat olennainen osa ammattitaitoa.
– Ilmapiiri on kilpailuhenkinen ja pinnallisesti lämminhenkinen. Kaikki haluavat olla tosi kivoja toisilleen, antaa hyvän vaikutelman ja olla sosiaalisia. Kaikki on tavallaan vähän sellaista peliä, jota ei Suomessa ole ollenkaan. Täällä ei tavallaan tarvitse luoda nimeä: kun tulee joku uusi soittaja, hänestä vähän puhutaan ja yhtäkkiä hän on keikoilla muiden kanssa. Se menee aika luontevasti.
Mäensivu sanoo, että itse musiikintekemistä tai soittamista kilpailu ei häiritse vaan päinvastoin puskee tekemisen laatua hyvällä tavalla ylöspäin.
– Lopulta se johtaa siihen, että päästään tekemään huipputasolla, se on se positiivinen puoli.
Levyllä kuuluvat suurkaupungin vaikutteet
Pääprojektinsa Kaisa’s Machinen lisäksi Mäensivulla on kaksi muuta vakituista yhtyettä, Signe ja saksofonisti Max Zengerin Globus-kvintetti, joiden lisäksi vaihtuvia kokoonpanoja sekä Suomessa että New Yorkissa. Kaisa’s Machinen nykykokoonpano on Mäensivua lukuun ottamatta täysin amerikkalainen.
Yhtyeessä soittavat kitaristi Max Light, pianisti Eden Ladin, tenorisaksofonisti Tivon Pennicott, vibrafonisti Sasha Berliner ja rumpali Joe Peri, joka on myös Mäensivun puoliso. Bändi on kesän ja syksyn mittaan keikkaillut ahkerasti heinäkuussa ilmestyneen Taking Shape -albuminsa tiimoilta.
– Jo ihan siitä asti, kun muutin Nykkiin, oli ollut mielessä, että pitää tehdä jonkinlainen äänitys tai levy oma musaa New York -soittajien kanssa. Se oli pitkä prosessi, sävellykset tulivat pitkällä aikavälillä ja kokoonpanokin muotoutui rauhassa. Osan kanssa olen soittanut siitä asti, kun muutin sinne, fonisti ja vibrafonisti ovat vähän uudempia tyyppejä.
Mäensivun pohjoismaiset juuret kuuluvat uudellakin levyllä, mutta New Yorkissa vietetyt vuodet ja amerikkalaiset muusikot tuovat oman vahvan mausteensa. Vai kuinka?
– Ihan varmasti. Ensinnäkin se, mitä kaikkea siellä kuulee laajalla skaalalla jazzmusan sisällä: kuulee paljon perinteistä straight ahead -jazzia ja kuulee contemporarya, jolla varsinkin Brooklynissä on oma skene. Kyllä se vaikuttaa, ja samalla ihan vain siellä oleminen ja se energia ja kaikki, Mäensivu sanoo.
Mäensivu säveltää pääasiassa ”omaan käyttöönsä”. Säveltäminen alkoi kiinnostaa opiskeluaikana, siihen jopa hieman painostettiin.
– Sibiksellä sävellysopintoja oli tosi vähän, mutta Manhattan Schoolissa laitettiin heti tekemään omia biisejä. Niitä myös soitettiin joka viikko – joku sävellys piti saada tehtyä ja se soitettiin bändillä. Oli tosi hyvä juttu, että vähän pakotettiin. Katosi se järjetön kynnys, että ensin valmistelet jotain hullun kauan ja sitten tuot sen bändin eteen ja sitten se on siinä arvioitavana.
Tytöt jazzsoittimia oppimaan
Kahtena viimeisenä kesänä Mäensivu on luotsannut Suomessa tytöille ja tytöksi itsensä mieltäville tarkoitettuja jazzleirejä. Tyttöjen jazzleiri, Jazz Camp for Girls, on Tanskan jazzliiton eli JazzDanmarkin kehittämä konsepti, ja leirejä on järjestetty useissa Euroopan maissa. Suomessa leirit on toteutettu pohjoismaisen rahoituksen turvin.
– Leirin ideana on rohkaista tyttöjä rytmimusasoittimiin ja komppisoittimiin, eli laulaminen on pohjalta kielletty. Mukaan saa tulla ihan mistä vain taustasta lähtien, ei tarvitse olla välttämättä edes soittokokemusta. Toki saa tulla vaikka viulun tai käyrätorven kanssa, kaikki ovat tervetulleet, mutta enemmän tutustutaan jazzsoittimiin, Mäensivu kertoo.
Leirien ikäsuositus on 8–14-vuotta. Osallistujien ikä vaikuttaa Mäensivun mukaan leirin sisältöön tai ainakin tunnelmaan voimakkaasti.
– Leirit on olleet tosi erilaisia. Tämän kesän eka leiri oli vähän pienempiä, ja he ovat villejä ja innokkaita ja heittäytyvät ja on helppo tehdä improvisaatiojuttuja ja kokeilla uusia soittimia. Vähän vanhempien kanssa on enemmän haastetta, kun on teiniangstia – varsinkin, jos ei ole soittokokemusta. Pitää lähteä ihan tyhjän päältä rohkeasti syvään päätyyn. Leirin lopuksi on aina esitys, ja aina on saatu pari omaa biisiä tehtyä ja kaikille on löytynyt itselle sopiva soitin, Mäensivu sanoo.
Leireillä saattaa itää myös tulevaisuuden kontrabasistisukupolvi.
– Nytkin oli monia, jotka haluavat bassotunneille jatkamaan.
Basson uudet mahdollisuudet ja oma jazzklubi?
Tällä hetkellä keikkailu vie suuren osa Mäensivun ajasta, lisäksi työn alla on ensi vuoden Savoy Jazzfestin ohjelman suunnittelu. Odotettavissa on ainakin ”isoja amerikkalaisia nimiä”
– Isoja nimiä on aina, koska se on iso sali. Ohjelmistossa on enemmän mainstream-jazzia ja vähän vähemmän semmoista up and coming -puolta, Mäensivu kertoo.
Tulevaisuuden varalle Mäensivulla on jo monenlaisia muitakin ideoita, ja työt jakautuvat edelleen kahden maan välille.
– Seuraavaa levyä alan ehdottomasti suunnitella, ja muitakin musiikillisia projekteja. Minua kiinnostaa tutkia, mihin bassosta voisi olla, tuoda se isompaan rooliin bändissä ja enemmän etualalle. Ja odotan, että ehdin keskittyä treenaamiseen. Nyt se on ollut enemmän ylläpitoa, kun on niin paljon muuta, Mäensivu sanoo.
– Yksi täysin epäkonkreettinen haavekin on: haluaisin perustaa jazzklubin Helsinkiin. Voi olla, että se on hyvin pitkällä tulevaisuudessa, mutta sille olisi kyllä paikkansa. Haluaisin, että siellä olisi joka päivä musaa, sekoitus Euroopassa kiertäviä Amerikan tähtiä, joilta usein jää Suomi välistä, ja sitten ehdottomasti kotimaisia, täällä on paljon hyvätasoista jazzia. Olisi myös hauskaa esitellä nousevia tähtiä. Katsotaan, kuinka realistista se on, Mäensivu sanoo ja hymyilee.
Jäämme odottamaan.
Kaisa Mäensivu kuvattiin Espoon kulttuurikeskuksessa, joka on hänelle tuttu keikkapaikka. Mäensivu on myös opiskellut samassa rakennuksessa toimivassa Espoon musiikkiopistossa.
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2023. Vastaavantyyppisiä, musiikin tekemisen eri puoliin syventyviä haastatteluita ja muita artikkeleita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
