Niin kauan sitten kuin 2010 Timo Koskinen yhytti Dragonforcen kitaristin ja haastattelu julkaistiin Riffissä tuoreeltaan vuoden viimeisessä numerossa. Tuolloin yhtye valmisteli viidettä levyään. Keväällä 2024 julkaistiin peräti jo 14.s bändin albumi, joten olikin mitä mainioin hetki kaivaa kyseinen haastattelu esiin arkistosta.
Brittiläisen powermetalliryhmän Dragonforcen meno tuo väistämättä hymyn kuulijoiden naamaan. Osalle siksi, että he pitävät koko touhua naurettavana, osaan taas tarttuu bändin pitelemättömän energiapurkauksen fiilis ja positiivinen kohellus.
Kuuluipa kumpaan joukkoon tahansa, on pakko tunnustaa, että bändin kielisoitinosasto Herman Li ja Sam Totman kitaroissa ja Frederic Leclercq bassossa pistelee albumit ja keikkasetit vaivattoman tuntuisesti läpi tarmolla ja tempolla, joita suuri osa soittajista ei koskaan saavuta.
Kysytäänpä siis Herman Li’lta, miten homma menee. Koska mies nosti heti haastattelun alussa pöydälle Ibanezin tekemän nimikkomallinsa, pari vuotta markkinoilla olleen EGEN18’n, voitiinkin jutustelu käynnistää heti siitä.
Mikä sai sinut valitsemaan merkin ja tämän ominaisuuksien yhdistelmän?
– Olen soittanut Ibanezin kitaroilla 16–17 vuotta, Herman kertoo.
– Tärkein ensivaikutelma kitaroista tulee minulle kaulasta ja Ibanezeissa oli todella tasainen tuntuma. Soitin pitkään S-sarjalaisilla, joissa on 22 nauhaa ja omaa mallia suunnitellessa otin mallia niistä. Vaikka mallini aluksi näyttääkin samalta kuin S-sarja, siinä on paljon eroja. Varsinkin soundissa: mikit ovat DiMarzion erikoistyötä, joita ei muissa kitaroissa ole. Aiemmin minulla oli JEM’ia varten suunnitellut DiMarzion Evolutionit, mutta JEM’issä on leppä- tai lehmusrunko kun taas minulla ohut mahonkinen vaahterakannella ja siksi vaadittiin uudenlaiset mikit metallin ja raskaan rockin soittamiseen.
Koska minulla on viisi- asentoinen mikkivalitsin ja volyyminapissa vielä kelanpuolitus, saan yhteensä yhdeksän eri soundia aina pelkän tallamikin rankasta metallisoundista puhtoiseen yksikelaisen sointiin ja balladien sooloihin. Kaikki ovat käytössäkin jossain vaiheessa. Dragonforce ei soita funkia, mutta sellainenkin soundi onnistuu jos sitä muualla sattuu tarvitsemaan.
– Rungon yläsakarassa on pikku lovet – tietenkin JEM’in inspiroimana – mutta lisäksi alasakarassa takana on ylimääräiset koverrukset, koska soitan paljon ylimmillä nauhoilla ja nyt sinne pääsee helposti kurottamaan. Ja otelaudan neljä ylintä nauhaväliä on koverrettu venytyksiä varten. Koska kaulassa on 24 nauhaa, mutta halusin kaulamikin tiettyyn kohtaan mahdollisimman lämmintä sointia varten, sen ke-
hyksestä on otettu pala pois ja tuotu mikki aivan kaulan päähän kiinni.
– Kaikki vibratallat kuulostavat erilaisilta. Valitsin niistä Edge Zeron jossa takana on kaksisuuntainen jousi. Se palauttaa vireen erittäin hyvin, koska minulla jouset ovat vielä tavallista paksummat. Tuntuma on kuitenkin sama kuin klassisessa Lo-Pro Edgessa. Tähän systeemiin voi vielä jälkiasennuksena laittaa Tremsetterin, jos haluaa tallaan kelluvan asetuksen, mutta en käytä sitä itse.
– Kitarateknikkoni asentaa kaulan mahdollisimman suoraksi, koska Dragonforcessa käytän koko otelaudan pituutta ja intonaatio on näin parempi. Kielet eivät ole ihan yhtä matalalla kuin vaikkapa Vailla ja Petruccilla, sanoisin sitä keskimatalaksi. Varsinkin keikalla on paljon säpinää ja käytän vibrakampea paljon ja liian matalalla olevista kielistä tulisi särinää. Enkä pidä siitä, että yhtä kieltä venyttäessä toinen juuttuu sormien alle. Keikalla käytössä on D’Addarion kymppisetin kielet, studiossa vaihdan ysisettiin.
Mitä kuuluu signaaliketjuun Ibanezin jälkeen?
– Ensiksi Samsonin langaton lähetin. Sen jälkeen Cry Baby wah-wah ja Rocktron Prophecy II etuaste, jossa on soundien perusasetukset muistissa. Tästä Patch Mate 8 jakaa signaalin looppeihin, joissa on rinnakkain mm. Whammy-pedaali, Source Audion Hot Hand ja harmonisoija ja muitakin. Näin siksi, että en soittaessa halua käyttämättömiä pedaaleja signaaliketjuun tuomaan häiriötä, kytken ne mukaan midillä vain kun tarvitaan.
Pääteasteena on Mesa Boogien Stereo 2:Fifty, kaappeina Peaveyt.
Miten kuvailisit sitä tulosta, joka tällä yhdistelmällä saavutetaan?
– Nykyisin monet etuasteet jäljittelevät toisia, mutta pidän Prophecy II:sta, koska siitä saan monia vain sille ominaisia soundeja. On klassista säröä, metallisärmää ja erittäin puhdasta sointia, jotka kaikki toimivat minulla hyvin. Kytken jopa akustisen kitaran Rocktroniin ja voi soittaa sitä saman järjestelmän läpi.
Harmoniaa tandemina
Dragonforcen kappaleissa teillä on koko ajan Samin kanssa
käynnissä kitaroiden yhteispeli. Miten rakennatte osuudet ja harmoniat ja jaatte osat keskenänne?
– Jako tehdään sen mukaan, kumpi soittaa osan paremmin ja kumman tyyliin soolo sopii: se meistä soittaa pääosuuden ja toinen harmonian ja täydennykset. Sam on parempi kurotuksissa ja hän saa ne osuudet. Minulle taas sopivat tasaisemmat osiot ja soitan ykkösäänen niissä. Levyillä meillä on usein kolmiosainen kitaraharmonia: pääosuus ja sille harmonia terssin päässä ala- tai yläpuolella ja kolmantena oktaavituplaus joko alhaalla tai ylhäällä. Keikalla kolmas osio tehdään oktaavipedaalilla.
Pystyttekö vaihtamaan osat keskenänne ja soittamaan kumman vain kitaraharmonioista?
– Ei todellakaan, Herman Li naureskelee.
– Ehkä seaikaa ja vaivaa käyttämällä onnistuisi, mutta muisti ei riitä kuin oman osuuden hoitamiseen.
Drangonforcen keikoilla on hillitön meno päällä ja biisit ovat jo valmiiksi nopeita ja hankalia. Miten selviätte niiden soittamisesta livenä?
– Kokemus auttaa tässä tietysti. Samalla kun biisit tulevat vaikeammiksi, me tulemme paremmiksi. Kuutisen vuotta sitten meillä olikin hankalaa selvitä livenä, mutta nyt se on helpompaa. Kun homma kulkee, soittaja pääsee tiettyyn rentoon tilaan. Mutta jos lavalla kompuroi, soundi ei ole ihan kohdallaan tai tulee pikku virheitä, voi ote livetä ja rupeaa miettimään asiaa liikaa. Silloin voi tarvita lisävaivaa takaisin pääsemiseksi. Kun katsoo yleisöä ja heidän silmistään näkee, ettei kaikki olekaan mennyt hyvin, täytyy taistella tilaan, jossa kaikki on taas hyvin. Monet odottavat meidän soittavan keikalla nuotilleen samalla lailla kuin levyllä ja he muuttuvat kriitikoiksi heti jos niin ei tapahdu, mutta eihän se niin mene: tietysti soittajat muuttuvat ja tulkinnat kappaleista siinä samalla.
Jääkö keikoilla mahdollisuus jammailuun ja vaikkapa pidempien soolojen soittamiseen?
– Enpä usko, että voisimme soittaa yhtään enemmän sooloja, Herman Li’ta naurattaa.
– Onhan niitä reilusti jo nytkin. Viimeisten levyjen kappaleita on pyritty soittamaan samalla tempolla kuin studiossakin, mutta muita biisejä on soitettu nopeammin tai hitaammin.
Klinikoita ja uusi albumi
Aikaisemmille levyille olet keksinyt koko joukon erikoisia ääniefektejä ja tapoja niiden soittamiseksi, mm. pelien inspiroimana. Oletko vielä kehittänyt uusia?
– Kyllä niitä on taas tulossa. En voi paljastaa niitä nyt,koska haluan pitää ne yllätyksinä. Meillä on puolet viidennen albumin kappaleista valmiina, mutta tällä hetkellä bändissä ei ole laulajaa. Levylle on tulossa enemmän vaihtelevuutta kuin aiemmille albumeille, sekoittelemme tyylejä mutta silti Dragonforcen tavalla. Uuden laulajankin kanssa bändi tulee kuulostamaan samalta, koska meillä on ennenkin ollut tapana kirjoittaa laulumelodiat samalla kun kitarariffitkin, Sam on meillä pääasiallisin biisintekijä. Levy tulee ulos ensi vuonna ja sitten kiertueelle. Teemme videopäiväkirjan nettiin ja sieltä voi seurata soolojen ja kitaraosuuksien äänitysten valmistumista.
Nähdäänkö Dragonforce taas Suomessakin?
– Viime vuonnahan soitimme ensimmäisen pääesiintyjäkeikan siellä [Ankkarock, elokuu] ja
sitä ennen olimmme W.A.S.P.’in lämmittelijänä ’04. Lisäksi olemme käyneet Tuskassa ja Finnish Metal Ex-
possa. Kivaa oli, ehkäpä saamme taas tuvan täyteen seuraavalla kerralla.
Laulajan löytymistä odotellessa sinulla on ollut nyt aikaa kierrellä eri puolilla pitämässä klinikoita. Ja ihan varmasti joka paikassa kysytään, miten tulla yhtä nopeaksi soittajaksi kuin sinä.
– Kerron kysyjille, että mekaanisten harjoitusten lisäksi nopeuden kehittämiseen kuuluu kaikkein yksinkertaisimpien ja tutuimpien asioiden kuten pentatonisen skaalanja molliarpeggion yhdistäminen sellaisella tavalla, joka on soittajalle omaa. Näin harjoitus ei ole pelkästään toiselta kopsattu ja nopeus kehittyy jo tuttujen liikkeiden avulla. Jos isompi kuvio tuntuu alkuun hankalalta, sen saa purkaa ihan pieniksi osiksi.
Haastattelun aikana Herman täydentää sanojaan soittamalla esimerkkejä sylissään olevalla Ibanezilla. Hänelle ominaiset sormenvieritykset samalla nauhalla kieleltä toiselle sujuvat vaivattomasti ja ne ovat tulleet normaaliksi osaksi hänen tekniikkaansa.
Toimituksen huom: Dragonforce keikkailee ympäri Eurooppaa kesän 2024 kuluessa, mutta Suomeen kiertue ei ulotu. Esiintymisiä on kuitenkin niin monia, että ehkäpä pieni reissu Manner-Eurooppaan tulee hyvinkin kyseeseen yhtyeen vannoutuneemmalle fanille. Linkit lisätietoihin ovat alla:
Tietoa verkosta:
• yhtyeen kotisivut
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 7/2010. Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, musiikkiin ja sen tekemiseen uppoutuvia haastatteluita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
