Petteri Sariolan kalusto on täsmäase

Kätevästi roudattava, nopeasti koottava ja mahdollisimman tarkoituksenmukainen – siinä keskeiset määreet Petteri Sariolan akustiselle kitaralleen kokoamasta kalustosta.

Haastattelun aikaan Sariola valmistautui juuri kuukauden turneelle Aasiassa ja kotiin palattua odottaa tiivis keikkakesä, jossa ensimmäisenä on vuorossa Tampere Guitar Festival ja sen perään Linnanmäki Helsingissä. Keikkoja kertyy soolona vajaat sata kappaletta vuodessa, ja kun reissaa paljon, on oltava realismia matkassa kalustonkin osalta.
Pedaalisto ja mikseri kulkevat yhdessä matkalaukussa ja setin kokoaminen esitystä varten vie kolmisen minuuttia. Audiokaapelit on kaikki värikoodattu ja sähköä tarvitaan vain yhden töpselin verran.
– Keikkatilanteessa ollaan aikataulujen ja muiden ihmisten armoilla. Pitää tarjota mahdollisimman valmista kamaa ja
mahdollisimman helposti ymmärrettävässä paketissa, pohjustaa Petteri kalustonsa esittelyä.

Soundia ajateltaessa kaikki lähtee miehen perkussiivisesta soittotekniikasta: bassorummun vastine syntyy kämmenen ja ranteen alueen tömäyttäessä kitaran kantta kaikuaukosta hieman kyynärpään suuntaan, virvelisoundeja puolestaan on käytössä kaksi erilaista – kuivakkaampi peukalon kopautus soittimen kanteen otelaudan pään yläpuolelle, ja räsähtävämpi, hieman cajonia muistuttava soundi iskemällä sormet otelaudan päälle niin, että kielet osuvat nauhoihin.
Bassarisoundille on kriittistä saada kämmen osumaan peukalon tyvikohdasta riittävän leveästi.
– Mahdollisimman paljon kontaktipintaa, että se läsähtää, Petteri kuvaa tekniikkaansa.
Virvelisoundin valintaan taas vaikuttaa se, tarvitseeko peukulla napauttaa pelkästään bassokielet soimaan vai pitääkö kaikkien
kielten helähtää sointuun.

Bassarin ja kuivemman virvelisoundin raaka-aineet poimitaan suoraan kitaran kannen sisäpintaan kiinnitetyllä Schattenin Dualie-kontaktimikrofonilla, jonka kautta mukana on hiven akustisuuden tuntua.
Kielten sointi taas poimitaan talteen rutikuivalla Seymour Duncanin Mag Mic -magneettimikrofonilla, joka mahtuu kitaran erikoisen muotoiseen kaikuaukkoon vain nurin perin. Ja kitarahan on Andreas Cuntzin valmistama Petteri Sariolan nimikkomalli, jonka oikeastaan ainoa poikkeuksellinen rakenneratkaisu on bassarisoundin tömäyttelyn vuoksi kannen sisäpintaan lisätty vahviste:
– Bassari-iskuja lukuunottamatta tää soittotapa ei ole kovin raskasta kitaralle. Andreas rakensi tämän sen perusteella mitä on aiemmin tapahtunut. Aloin soittaa tällä tavalla 2003, ja 2009 mennessä olin lava-adrenaliineissa tömäyttänyt kannet rikki viidestä eri kitarasta. Tämä kitara on kestänyt ja toimii edelleen moitteettomasti.

 

Näin alkaa Riffin numerossa 3/2015  julkaistu haastattelu, jonka toimitti Lauri Paloposki. Artikkeli on julkaistu Riffin verkkosivustolla kokonaisuudessaan 29.12.2015 ja se löytyy tämän linkin kautta.

 

Paperille painettua Riffiä myyvät Lehtipisteet, Akateemiset kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.


15.06.2015
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy