Vanhaa voi toistaa sellaisenaan, tai sitten voi miettiä mikä siinä vanhassa onkaan niin hyvää ja miten sen hyvän voi maksimoida.
Plexi viittaa 1960-luvun Marshall-vahvistimiin, joiden nuppipaneelit olivat tosiaankin taustapuoleltaan kullattua pleksiä. Se ensimmäinen malli, JTM45 vuodelta 1963, oli 45-wattinen putkilaite, jossa oli kaksi kanavaa, tumma ja kirkas. Soittaja valitkoon kumpaa haluaa.
Mutta nämäpä peijakkaat halusivatkin molemmat! Se kävi helposti, sillä vahvistimen kummassakin kanavassa oli kaksi rinnakkaista tulojakkia. Näistä herkempi oli alunperin tarkoitettu hiljaista signaalia tuottaville kitaroille ja epäherkempi vastaavasti kovempaa signaalia antaville soittimille. Tämä järjestely mahdollisti samalla sen, että rinnakkaisen tulojakin kautta kanavat sai ketjutettua peräkkäin, jolloin soittajalla oli sekä tumma että kirkas kanava hyppysissään – yhtäaikaa.
Kuten kuvasta näkyy, Bluetonen Plexi 10:ssä on vain yksi jakki kitaralle. Kanavia on kuitenkin JTM:n tavoin kaksi, niiden linkitys on vain tehty jo valmiiksi vahvistimen sisällä. Kirkas ja tumma löytyvät siis molemmat, ja koska molemmille on oma gain-säätönsä, niiden miksaus sujuu portaattomasti.
Toinen aivan oleellinen asia on tietysti se, että 45 wattia tehoa on lavalle kenties hyvinkin perusteltavissa, mutta pikkustudioon, työhuoneäänityksiin tai kotikäyttöön sellainen määrä on aivan tolkuttomasti.
Bluetonen Plexi 10 on nimensä mukaisesti kymmenwattinen ja mikä mainiointa, tuonkin tehomäärän voi vielä puolittaa. Kun puolitus vaikuttaa käytännössä vain voluumiin eikä muuta äänensävyä tai säröytymistä mainittavasti, saa äänimäärän skaalattua toimintaympäristöön sopivaksi erittäin kätevästi.
Kun vaihtaa pienestä tehosta suurempaan, soittotuntumassa ei tule oikeastaan muuttaneeksi mitään.
Mutta jos on totuttanut korvansa ensin kovempaan äänitasoon, vaihto puolitetuille tehoille saattaa aiheuttaa hetkellistä voimattomuuden tunnetta, kun äänitaso yksinkertaisesti laskee. Nopeasti korva kuitenkin kalibroi itsensä uudestaan ja kaikki on taas hyvin.
Plexi 10:n kolmialueinen ekvalisaattori ja sen toimintaa täydentävä presence-säätö pelaavat kuten pitää. Säätövarat ovat laajoja ja toiminta johdonmukaista.
Kaiku ei kuulunut aikanaan JTM-vahvistimien ominaisuuksiin, eikä sellaista ole myöskään Plexi 10:ssä. Bluetonen vahvistimen voi kuitenkin tilata niin bufferoidun efektilenkin kuin keinokuormalla ja tasonsäädöllä varustetun balansoimattoman linjatason lähdönkin kera.
Kaksi kymppiä
Jykevän näköinen pikkukaappi on kaikin puolin jämerää tekoa, vaikka ei paina oikeastaan yhtään mitään. Vahvistinnupin tavoin kotelon seinät ovat kevyttäkin kevyempää keisaripuuta, etu- ja takalevy havuvaneria. Työnjälki on siistiä ja pinnat huoliteltuja.
Jos tilaa kaapin omien mieltymystensä mukaisena, voi verhoilun ja etukankaan kuosin lisäksi valita myös millaiset kaiuttimet kaappiin haluaa. Listalla on monen tunnetun valmistajan elementtejä, ja valmiin kaapin hinta muotoutuu sitten sen mukaan, millaisia erikoisominaisuuksia tilaaja haluaa.
Kuvissa näkyvä kaappi on perusmalli pystysuoralla etuseinällä, mustalla tolexilla ja harmaahkolla etukankaalla. Kummassakin kyljessä on tukeva uppokahva, ja kopan sisällä vaihtosähköä muuntaa ääneksi kaksi keskenään samanlaista kymppituumaista Celestionin G10 Greenback -elementtiä.
Tämä onkin juuri se tapa, jonka perusteet ymmärrän paremmin kuin erilaisten kaiuttimien yhdistelmät. Kahden erilaisen ja samaa signaalia ääneksi muuttavan kaiutinelementin sijoittaminen yhteiseen koteloon on melkoista arpapeliä, jossa aivan liian monen parametrin pitäisi osua yhteen, jotta kokonaisuus oikeasti toimisi.
Kaksi keskenään samanlaista elementtiä sen sijaan tuottavat samalla signaalilla saman äänenpaineen samalla taajuussisällöllä, ja lisäksi niiden tuottama ääni myös summautuu ennustettavasti.
Bluetonen 2 ×10-kaiutinkaapin varsinainen nerokkuus on kuitenkin sen takaseinässä, joka muodostuu kolmesta erillisestä vaakasuuntaisesta levystä.
Verstaalta lähtiessään kotelo on umpikaappi, mutta jos käyttäjä haluaa mielummin komboista tuttua puoliavoimen kotelon soundia, voi keskimmäisen levyn ruuvata irti. Sointi muuttuu saman tien suljetun kotelon tummasta ja kompressoituneesta jynkystä dynaamisemmaksi ja avoimemmin helähteväksi klangiksi. Alakielten sointi saa lisää kuivakkaa ja nopeasti syttyvää purevuutta, vaikka menettääkin samalla osan massiivisuudestaan.
Se kummasta tykkää, on makuasia ja riippuu tietysti käyttötilanteesta, mutta molemmat vaihtoehdot ovat siis mahdollisia, eikä vaihtokaan vie kovasti aikaa.
Avatun luukun takaa tervehtivät Celestionin Greenbackit. Jos vakioratkaisu ei puhuttele, oman kaappinsa voi tilata muillakin ämyreillä.
Kyllä kelpaa!
Plexi 10 on loistava vahvistin kaikenlaiseen omin päin soittoon ja tallennuspuuhiin. Bändiharjoituksiin tai keikalle äänivarat etenkin puhtailla soundeilla riittävät vain lisävahvistusta PA:sta ja monitoroinnista hakemalla, mutta tämä toteamushan koskee kaikkia vähäwattistia vahvistimia merkistä riippumatta.
Soundillisesti Bluetone on ilmetty esikuvansa, ja kanavien sekoitusmahdollisuuden, erillisen master volumen sekä monipuolisten sävynsäätimien ansiosta sointia voi muovailla monin tavoin.
Vahvistin ei myöskään peitä soittimen omaa ääntä, vaan eri kitarat kuulostavat sen kautta soitettuina omalta itseltään.
Kitaran omilla säädöillä ja soittotatsia muuntelemalla soiton sävyä ja säröytyvyyttä voikin hallita kiitettävästi.
Kaiutinkaappi puolestaan tuo takalevy yhtenäisenä ja suljettuna peliin sitä hiukan ahdettua ja ummehtavaa alakertaa, joka umpikaappiin assosioituu. Tässä kohden on hyvä kuitenkin muistaa, että kyse on kahdesta kymppituumaisesta eikä neljästä 12-tuumaisesta ämyristä. Ilmaa liikuttaa pienempi pinta eikä basson jykevyys voi mitenkään olla akustisesti sama kaliiperia kuin isommalla.
Mutta äänitettynä voi päästä hyvin lähelle, sillä taiten sijoitetulla lähimikillä ääntä taltioitaessa tilanne on toinen kuin metrien päästä kuulosteltaessa.
Kun takalevyn keskimmäisen kaistan irrottaa, pääsee umpikaappimarsun fiiliksistä saman tien kombopuolen tunnelmiin. Oma Marshall 1974X -komboni on jonkun watin tehokkaampi ja vain yhdellä elementillä varustettu, mutta samoilla soittovoimakkuuksilla vertaillessa soundit molemmilla kanavilla olivat pienen säädön jälkeen kuin ilmettyjä kaksosia. Bluetone tarjoaa tuosta tilanteesta sitten vain paljon enemmän muuntelumahdollisuuksia.
Aivan mahtavaa!
Bluetone Plexi 10 ja 2 ×10"
Käsintehty putkivahvistin & kaiutinkaappi
Plexi 10
• AB-luokan putkivahvistin
• teho 5 –10 W
• etuasteputket: ECC83/12AX7 (3 kpl)
• tasasuuntaus diodeilla
• pääteputket NOS EL91(4 kpl)
• katodibiasoitu pääteaste, joka ei vaadi
pääteputkien bias-säätöä vaihdon yhteydessä
• tulojakki yhdelle instrumentille
• kaksi kaiutinliitäntää (4 Ω / 8 Ω)
• bufferoitu efektilenkki, lähtötason säätö
• Säädettävä linjatason lähtö, balansoimaton,
sisäinen keinokuorma
• paino 5,8 kg
• mitat: 42,8 cm × 20,5 cm × 18,8 cm, (L × K × S)
• testiyksilön hinta 1 270 €
• lisävarusteena suojahuppu, 50 €
2 ×10"-kaiutinkaappi
• kaksi Celestion G10 Greenback -kaiutinta
• 52 cm × 58 cm × 28 cm, (L × K × S)
• paino 11,1 kg
• testiyksilön hinta 590 €
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2025.
Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukku-palvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
