Ehrlund-mikrofonit – toisin kuin muut

Poikkeuksellisen laaja toistokaista, suuri herkkyys ja erittäin alhainen kohinataso – siinä kolme tälle joukolle leimallista ja kiinnostavaa piirrettä. Jotka huomaa heti sen jälkeen, kun on ensin aikansa hämmästellyt suojaverkon takaa kuultavaa kolmikulmaista kalvoa.

Pyöreä on niin vakiintunut muoto mikrofonikalvolle, että harvemmin tulee edes ajateltua sille vaihtoehtoa. Ruotsalainen audioammattilainen ja keksijä Göran Ehrlund kumminkin päätyi kehittämään kolmikulmaiseen kalvoon perustuvan kapselin. Tällä haavaa mallistossa on jo viisi erilaista, pääasiassa studiokäyttöön tarkoitettua kondensaattorimikrofonia, jotka pohjautuvat Ehrlundin poikkeukselliseen kapseliin. Lisäksi samaa kolmikanttista muotoa hyödynnetään akustisille soittimille tarkoitetussa EAP-kontaktimikrofonissa, joka on testattu jo Riffin numerossa 6/2012.

Kalvon kolmikulmaisuutta perustellaan muodon luontaisella kyvyllä vaimentaa resonansseja tehokkaasti. Ehrlundin mukaan tämä puolestaan johtaa parempaan transienttien toistoon, kun kalvo ei jää väreilemään omiaan vaan rauhoittuu huomattavan nopeasti vastaavan kokoiseen pyöreään kalvoon verrattuna.

Ehrlund-mikrofonien elektroniikan on suunnitellut Sven Åke Eriksson ja saatetietojen mukaan mikrofonit valmistetaan kokonaan Ruotsissa. Pienessä Siljansnäsin kylässä Taalainmalla toimivan yrityksen virallinen nimi on Research Electronics AB.

Kevyttä kokoa

EHR-M ja siitä johdettu EHR-M1 eli Mini M ovat saman teeman kaksi eri variaatiota. Kookkaampi EHR-M vastaa mielikuvaa siitä tyypillisestä isosta mikistä, joka ulkoisella olemuksellaan antaa laulajalle nostetta ja hellii soundillaan kuulijaa. Kuin asian vakuudeksi kyseiseen malliin on tarjolla myös Ehrlundin oma pop-filtteri, varsin siroon metallikehykseen pingotettu kaksikerroksinen metalliverkko, joka asennetaan erillisellä kiinnikkeellä suoraan mikrofonin kantaan.

Image

Kookkaudestaan huolimatta EHR-M on verraten keveä (380 g) ja sen käyttö esimerkiksi over head -mikkinä sujuu helposti. Ehrlundilla on kuitenkin tähän tarkoitukseen myös fyysisesti pienempi, vieläkin kevyempi (185 g) ja visuaalisesti huomaamattomampi Mini-M. Sen kapseli on sama, mutta kapselia ympäröivä verkko on lähempänä kapselia ja lisäksi mikrofonin rungon alaosa muodostaa hieman erilaisen akustisen varjostimen alaviistosta saapuville äänille. Fyysisistä eroista huolimatta kummankin mallin audiotekniset tunnusluvut ovat pitkälti yhteneväiset ja samaa puuta on kyllä äänikin.

Ehrlundin mikrofoneissa ei itsessään ole minkäänlaisia kytkimiä sen paremmin bassoleikkurille kuin signaalitason vaimennuksellekaan. Valmistajan periaatteena vaikuttaa olevan, että kaikki poimitaan talteen ja jos jotain rajataan pois, niin se on sitten äänittäjän vastuulla ja siihen pitää olla työkalut erikseen.

Huomioida kannattaa, että EHR-M ja sen pienempi versio M1 ovat erittäin herkkiä kumpainenkin ja niiden signaalitasot ovat etenkin kovempia äänenpaineita taltioitaessa melkoisia. Niinpä mikrofonivahvistimen on syytä olla muutenkin kunnolla varusteltua mallia, jotta tilanne pysyy hallussa vaihtelevissa oloissa ja erilaisia äänilähteitä tallennettaessa.

Alhaalta ylös, aivan ylös

Herttakuvioisen EHR-M:n alarekisteri alkaa todella matalalta ja sitä on runsaasti. Bassopään sointi on kuitenkin erittäin hallittua ja täsmällistä, joten huttua se ei tuota vaan tuo ääneen jyhkeää ja varsin poikkeuksellista syvyyttä.

Valmistajan mukaan EHR-M toistokaista lähtee alhaalla peräti seitsemästä hertsistä. Kunnollisen pop-filtterin käyttö lähietäisyydeltä puhuttaessa tai laulettaessa onkin suositeltava varuste, jotta voimallisimmat humahdukset talttuvat jo ennen mikrofonia. Useissa tapauksissa bassoleikkurin käyttö jo etuvahvistimessa tai viimeistään miksauksessa lienee myös asianmukainen lisätoimi ettei alakaista mene tukkoon – ihan kaikkia äänilähteitä kun ei toki tarvitse bassolla ylen määrin kylvettää.

Sama kaikki-talteen-periaate jatkuu katkeamatta myös ylärekisteriin, joka teknisten suoritusarvojen mukaan ulottuu pari oktaavia normaalisti käyttöön valjastettavan audioalueen yläpuolelle, aina 87 kHz:iin saakka. Sinne asti eivät yllä etuvahvistimet eivätkä tallentimet, valmiin musiikin jakeluketjusta puhumattakaan, joten aika paljon rajautuu jo automaattisesti pois. Se mitä jää kuuluviin, on kuitenkin vaikuttavaa.

Onko toistokaistan korkea yläraja sivuseuraus kolmikulmaisen kalvon käytöstä vai määrätietoisen tuotekehityksen tulos, jää arvoitukseksi tällä erää. Valmistaja itse toteaa tavoittelevansa luonnollista ja tasaista sointia, mutta minkäänlaista mittaus-pöytäkirjaa ei testikaluston salkussa ollut eikä sellaista myöskään valmistajan sivustolta löytynyt. Tasaisuus jäi käsitteenä siten vaille visuaalista kuvaajaa johon tukeutua.

EHR-M:n yleissävy on joka tapauksessa miellyttävän selkeä ja levollinen, eikä minkäänlaista piikikkyyttä ilmennyt koeäänitysten aikana. Silti kyseessä on hyvin kirkassointinen mikrofoni, joka saa shakerit rihisemään rahinan sijasta ja nostaa esiin esimerkiksi kitaralla sormen tai plektran hipaisuäänet sekä otekäden siirtämisestä aiheutuvat vingahdukset. Tamburiinin helähdyksiin EHR-M antaa ripauksen ylimääräistä kimalletta ja onkin hieman yllättävää, että edellä luetellusta huolimatta lauluraidalta ei ponnahtanut konsonanttien kihahduksia tai sihahduksia korville vaan sävy pysyi nautittavana kauttaaltaan.

Kun heleyttä ja herkkyyttä on yllin kyllin ja tummaa alakertaakin runsaasti, saattaa aluksi hämääntyä mieltämään soinnin loudness-tyyppisesti reunoiltaan korostuvaksi. Vaikutelma hälvenee, jos rajaa aivan alimmat taajuudet ensin bassoleikkurilla pois ja hillitsee sen jälkeen kevyellä vaimennuksella päälle 10 kHz:n aluetta. Silloin esiin kuoriutuu suurinpiirtein se, miltä tyypillinen ensiluokkainen studiomikrofoni kuulostaa. Jos sitten haluaa jompaa kumpaa laitaa enemmän mukaan, niin sehän järjestyy säätimillä sopivasti pakitellen.

Ja kuten tällaisen mikrofonin laatu- ja hintaluokassa kuuluukin, suuntakuvio toteutuu mallikkaasti: vaimennus sivuille sekä taakse on hallittua ja tasaista.

Image

Luonto suosii uteliasta kokeilijaa

EHR-T perustuu EHR-M-malliin, mutta tämän version jujuna on kaksi erillistä lähtöä, joiden kautta kapselilta saadaan ulos erikseen etu- ja takapuolen signaali Y-johdolla haaroitettuna. Etupuolen signaali sellaisenaan kuulostaa melko lailla samalta kuin EHR-M itsessään, mutta kun sen sekaan miksaa kapselin takaosan signaalia, pääsee nopeasti luovan kokeilun pariin.

Ahtaimmillaan karsina on silloin, jos molemmat kanavat panoroidaan samaan positioon ja signaalit vain summataan jossain suhteessa. Silloin kuuluville nousee enemmän tai vähemmän tilaa ja tulos voi olla mitä vain täysin kelvottomasta vallan käypään. Mitään erityisen säväyttäviä tuloksia en verraten pienessä testistudiossa tällä tapaa kuitenkaan saavuttanut, mutta tilanne saattaa olla aivan toisenlainen, jos tallennuspaikkana on vaikkapa nätisti soiva iso kirkkosali, jonka jälkikaiku tukee esitystä luontaisesti.

Onneksi väljempään aitaukseen pääsee loikkaamaan panoroimalla signaalit reilusti erilleen, jolloin kapselin etupuolen signaali edustaa miksauksessa äänilähdettä itseään ja kapselin takaosan signaali levittää soundin sitten kapeammaksi tai leveämmäksi stereoksi. Takasignaalin käsittelyssä mikserikanavan napaisuuden kääntönappulaa kannattaa naksutella samalla, kun etsii sopivaa balanssia – löydöt voivat olla todella inspiroivia. Ja riemu vain yltyy siinä vaiheessa, kun keksii ryhtyä muokkaamaan kapselin takaosan sointia erikseen – eihän sen tilasoinnin tarvitse olla samanlainen kuin pääsignaalin, joskus kirkkaampi tai tummempi tuo juuri kaivattua lisäväriä, toisinaan taas kompressointi tekee ihmeitä. Välttämättä ei lauluraidalle se kaikkein yleisimmin käypä tehokeino, mutta vallan mainio mauste, kun käsittelyssä on jokin sellainen instrumentti, jota muutenkin efektoidaan vapaammin.

Studion ensimmäiseksi mikrofonihankinnaksi en T-mallia välttämättä suosittelisi, mutta jos salkussa on jo lajitelma päteviä mikrofoneja, niin tällaisella voi kyllä laajentaa työkalu- ja keinopalettiaan varsin pätevästi.

Kondensaattoreita kaikki tyynni

Myös EHR-D-rumpumikrofoni on kondensaattorimalli ja valmistajan mukaan kovat äänenpaineet on huomioitu. Suurimmaksi sallituksi äänenpaineeksi ilmoitetaankin 135 dB.

Image

Toisena erityispiirteenä mainitaan M-malleja voimakkaampi tausta- ja sivusuuntien vaimennus, jotta mikrofonien vuodot saataisin minimoitua. Nimellinen suuntakuvio on silti tässäkin tapauksessa hertta.

Pieni koko ja keveys (170 g) puolestaan ovat valtteja setin ahtaissa rakosissa

Soundillisesti EHR-D on ilmiselvästi samaa sukujuurta, mutta sen sointi on ilmeeltään kuivakkaampi, eikä bassokaistan syvyys vyöry yhtä auliisti esiin kuin EHR-M-malleissa. Toistokykyä kyllä riittää yhtä alas myös EHR-D:llä, mutta se pitää houkutella esiin ekvalisoimalla ja siihen EHR-D antaa kyllä oivaa materiaalia ihan koko taajuuskaistalla. Mitään ei puutu, joten mitä vain voi vaimentaa tai korostaa ja esiin saa veistettyä aina jonkin uudenlaisen soundin.

Myös suuntakuvion rajaus tuntuu toimivan erinomaisesti. Virveliin suunnattu perusvaihtoehto SM57 kuuli selkeästi enemmän hihatin säkätystä ja sähinää, mutta vuodon torppaamisen hintana Ehrlundilla oli vastavuoroisesti soundin käpristyminen hiukan enemmän kokoon. Kun kanavia avaa useamman kerrallaan, yhteissoinnista kasvaa kuitenkin avoin ja ehyt.

Instrumentit talteen

Mukana demosalkussa oli myös EHR-E, yleiskäyttöinen instrumenttimikrofoni, muiden tapaan nimellisesti herttakuvioinen kondensaattorimalli. Valtavan laajan taajuustoiston sekä alhaisen kohinan suhteen EHR-E noudattaa valmistajan yhteneväistä linjaa, ja rumpuversion tavoin sekin sietää kovia äänenpaineita. Yhteistä siihen on myös verraten pieni koko ja keveys (174 g).

Image

Keveyden nimissä valmistaja on päätynyt käyttämään erillistä, lukittavalla Nanocon-miniliittimellä mikrofoniin kytkettävää ohkaista johtoa, jonka toisessa päässä on normi-XLR. Tavallaan tämä on ihan hyvä ajatus, mutta käytännössä altis kahdelle vaivalle. Erikoisjohto ei ole matkassa tietenkään silloin, kun sitä tarvittaisiin kipeimmin ja kiireessä pikkuruinen liitin reuhdotaan ennenpitkää rikki. Molemmat varsinaisesti käyttäjän ihan omia mokia, mutta mikrofonin valmistajan syliinhän ne syyt sysätään. Siksi olikin mukava kuulla, että malliin on tekeillä muutos, ja jatkossa käytetään ilmeisesti tavanomaista mikrofonijohtoa.

Soinnillisesti EHR-E pärjää tasavertaisesti muiden testimallien kanssa. Niin akustisen kuin sähkökitarankin tallennus sujuivat, eikä käsiperkussioiden ja setin mikityksissä ollut pulmaa minkäänmoista. Tulokset olivat erinomaisia, niin läheltä kuin hieman etäämpääkin kohdetta pyydystettäessä.

Tervetuloa Ehrlund

Naapurimaan mikrofonimerkkejä on silloin tällöin näkynyt periodiluonteisesti näillä markkinoilla, mutta pysyvämpää sijaa ne eivät ole onnistuneet paaluttamaan itselleen. Ainakin Ehrlundilla olisi sellaiseen kuitenkin hyvät eväät, vaikka pieniä kehittämiskohteita silläkin toki tuotteissaan vielä on.

Alumiinista tehtyjen adaptereiden kierteet muutetaan amerikkalaismitoituksesta eurooppalaiseksi alan tapaan pienellä kavennuspalalla, joka ruuvataan ison kierteen sisään. Jostain syystä lisäpalat tarrasivat tiukemmin mikrofonitelineisiin kuin isäntäänsä ja jumittuneita osasia täytyi irrotella sitten telineistä hieman tavanomaista useammin. Lainatavaraa ei viitsi kustomoida, mutta omaan käyttöön hankittaessa pursottaisin adapterin kierteeseen saman tien jotain sopivaa pitovoidetta ja kiertäisin sitten tilkepalan paikoilleen.

Toinen huomautus pöytäkirjan marginaaliin tuli EHR-T:n Y-johdosta, jonka haaroja ei oltu merkitty mitenkään, joten signaaleiden nimet piti selvittää kuuntelemalla. Kerranhan se vain tarvitsee tehdä, koska mukavuudenhaluinen äänittäjä merkkaa ensimmäisten arpajaisten jälkeen itse kaapeliin kumpi haara nyt on kumpi. Mutta mieluusti valmistaja saisi tuollaisenkin asian huolehtia valmiiksi.

Kolmas kulmakarvoja kohottanut seikka oli M1:n poikkeaminen yleisestä linjasta: yleensä mikrofonit – kuten myös muut testatut Ehrlundit – rakennetaan siten, että valmistajan logo on sillä puolella joka käännetään äänilähdettä kohti. Mutta M1:ssä tilanne olikin päinvastoin, mikä kyllä selvisi alkuhämmennyksen jälkeen nopsasti, mutta kumminkin.

Isot asiat Ehrlundilla ovat kuitenkin kunnossa. Mikrofonien rakenne on siisti ja tyylikäs, mekaniikat pelaavat, keveys on käytännöllinen etu, ja ennenkaikkea äänimaailma on ensiluokkainen. Kun tallennettuja raitoja kuuntelee, eivät edellä mainitut marginaalimerkinnät enää riitä painamaan vaakaa yhtään minnekään. Tässä on persoonallisia ja erittäin onnistuneita mikrofoneja sekä yleis- että erikoistarkoituksiin.

Ehrlund

Kondensaattorimikrofoneja studiokäyttöön

Yhteiset piirteet
• kapselissa kolmionmuotoinen kalvo
• kondensaattoriperiaate
• toistokaista 7 Hz – 87 kHz
• itseiskohina alle 7 dB A
• toimii 48 V phantom-syötöllä, virran tarve 2,0 mA

EHR-M, EHR-M1 ja EHR-T
• maksimi äänenpaineen kesto 105 dB

EHR D ja EHR-E
• maksimi äänenpaineen kesto 135 dB

Hinnat:
• EHR-M: 1860 euroa
• EHR-M1: 1860 euroa
• EHR-T: 2975 euroa
• EHR D: 1055 euroa
• EHR-E: 1055 euroa

Lisätiedot: Nordic Audio Distribution
Suomen konttori: +358 9 424 50630