Ei joka ainoassa studiomikrofonissa tarvitse olla suuntakuvion vaihtokytkimiä sun muita vipstaakeja.
Ensisilmäyksellä vaikuttaa siltä, että Lewitt on muokannut LCT 240 -mikrofonista pro-version vain jättämällä kolmipykäläisen bassoleikkurin ja yhtä monta vaihtoehtoa tarjoavan pad-kytkimen pois. Hui hai, muitakin eroja on ja ne ovat merkittäviä.
Yhtäläistä on vankan metallirungon ja ulkomuodon lisäksi elektreettikapselin koko sekä nimellinen herttakuvio. Se piirtyy keskialueella hyvin samankaltaisesti, mutta 125 Hz:n paikkeilla ja 4 kHz:n yläpuolella mallit poikkeavat toisistaan jonkin verran. Eroja löytyy myös herkkyydessä, äänenpaineen kestossa sekä taajuusvasteessa.
Perusmalliin verrattuna Pro-versio on huomattavasti herkempi ja se antaa hiukan yli kaksinkertaisen jännitteen samalla äänenpaineella. Toisaalta sen itseiskohina on vastaavasti kolme desibeliä enemmän.
Äänenpaineen kestoksi Prolle ilmoitetaan 142 dB (SPL), kun taas normiversio hyväksyy ilman padin käyttöä neljä desibeliä kovemman mekkalan. Kumpikin lukema on jo niin suuri, etten näe erolla käytännön merkitystä.
Taajuusvasteissa lieneekin se oleellisin ero rivikäyttäjän kannalta. Molemmissa malleissa bassovaste alkaa laskea 200 Hz:n paikkeilla, mutta Prossa mennään hyvin loivalla kurssilla ja vaimentuma on 100 Hz:n kohdalla alle kaksi desibeliä ja 50 Hz:n merkillä vajaat neljä desibeliä. Perusversiossa sukelletaan tuplasti jyrkemmässä kulmassa ja 50 Hz:n kohdalla vaimentuma on jo rahtusen yli kuusi desibeliä.
Preesens-alueella ja sen yläpuolella graafeissa on myös eroja, mutta ne mahtuvat muutaman desibelin haarukkaan.
Kuulotuntumalla
Olisi ollut hauskaa kokeilla Lewittin vakio- ja Pro-versioita rinnan, mutta se ei nyt käynyt päinsä. Niinpä laitoin LCT 240 Pron verrokiksi tutun, joskin huomattavasti kalliimman hintaluokan mikrofonin, Neumann TLM 103:n.
LCT 204 Pron yleissointi on tasapainoinen, hallittu ja puhdas. Sitä on toki myös Neumannin sointi, mutta sen muhkeampi alakerta tummentaa yleissoundia ja muovaa siitä möyheämmän Lewittiin verrattuna. Ikäänkuin rinnakkain olisivat eleetön futon ja hefneristinen jenkkipeti silkkilakanoin. Molemmille on tilanteensa.
LCT 204 Pron bassorekisterin loiva vaimennus peilautuu keski- ja ylärekisteriin selkeytenä, jolla esimerkiksi kitaran bassokielillä soitetut riffit ja nopeammat näppäilykuviot artikuloituvat täsmällisesti. Rapsakka soundi oli valmista sellaisenaan, eikä mikserin bassoleikkuriin tai hyllykorjaimeen tarvitse kajota turhan humun tai mutaisuuden poistamiseksi.
Sama luontevuus pätee myös ihmisäänen kohdalla. Elämää suurempaa rekkamiesbassoa ei kenties ole otollisinta etsiä tällä mikrofonilla, mutta koko kaista toistuu miellyttävän kontrolloituna, eikä preesensalueella ilmene taipumusta piikikkyyteen tai plosiilien räiskyttelyyn.
Yläkerran onnistuneisuudesta kertoo sekin, että lyömäsoitinten atakit olivat nekin terveen ryhdikkäitä, eivätkä räimineet korville. Ja vaikka LCT 240 Pron bassorekisteri onkin luonteeltaan enempi kuivakka kuin rehevä, se välittää myös matalimpien rumpujen soundin hyvin käyttökelpoisessa muodossa. Jos jytinää tarvitaan lisää, sitä saa ekvalisoimalla.
Kun suuntakuvion rajauskin toimii moitteettoman siististi niin sivuille kuin takasuuntaankin, ei kehuja tarvitse kauheasti houkutella esiin. LCT 240 Pro on erinomainen yleismikrofoni projektistudioon tai kotipajaan. Hinta on kohtuullinen, koko näppärä ja toteutus kaikin puolin kiitettävä.
Lewitt LCT 204 Pro
Studiomikrofoni
• toimintaperiaate: elektreettikondensaattori
• suuntakuvio: hertta
• kapselin halkaisija: 17 mm
• herkkyys: 16,7 mV/Pa, -35.5 dBV/Pa
• itseiskohina: 19 dB (A)
• maksimiäänenpaine (0,5 % THD): 142 dB SPL
• dynamiikka-alue: 123 dB (A)
• Nimellinen lähtöimpedanssi: 100 Ω
• käyttö phantom-virralla, 48 V (+/- 4 V)
• paino: 310 g
• pakkaukseen kuuluu mukaan tuulisuoja ja kiinteä telineadapteri
• saatavilla sekä mustana että valkoisena
• hinta: 185 euroa
Lisätiedot: Profitron
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2017. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.
