Riffin sivuilla tutustuttiin saksalaisiin Okko-pedaaleihin ensi kertaa numeroissa 2 ja 3/2018 ja myöhemmin vielä Okkon tremoloefektiin lehdessä 4/2021. Jo silloin kävi ilmi, että Okkot ovat pedaaleja samoihin tarkoituksiin kuin lukemattomat muiden valmistajien efektilaitteet, mutta aina niissä on jokin jännittävä erikoisuus, joka erottaa ne joukosta. Katsotaanpa siis, millaisia omintakeisia ominaisuuksia Okkon tuore säröpedaali Twinsonic Mk II mahtaakaan sisältää.
Laitteen nimi viittaa suoraan lukuun kaksi, ja todellakin kotelo sisältää kaksi erikseen tai peräkkäin toimivaa särötintä. Muistutuksen vuoksi: Okkolla on vuosia sitten ollut tuotannossa Twinsonic – joka nimestään huolimatta oli kuitenkin yksikanavainen – ja sen keskeiset ominaisuudet ja elektroniikka on sisällytetty Mk II:n siniseen kanavaan, hiukan muutetulla säätöjen systeemillä.
Mk II:n punainen kanava puolestaan on uutta suunnittelua ja sillä on erilainen vahvistinpiiri kuin viereisellä sinisellä.
Valkoiseksi maalattu kotelo on tukevaa tekoa ja poljettavat kytkimet ovat riittävän kaukana toisistaan sekä säätimistä, jottei kenkä osu vahingossa väärään kohtaan.
Tulo- ja lähtöliitännät ovat kotelon päädyssä ja vaikka jakkiliitännöissä on hyvä tukirengas, virtalähteen liitäntää ei ole erityisen hyvin tuettu.
Yhden ensimmäisessä käyttöönotossa tärkeän yksityiskohdan valmistaja on kokonaan jättänyt pedaalista pois. Tulo- ja lähtöliitäntöjä ei ole nimetty koteloon eikä ohjelehtiseen. Aika helpostihan tuon pystyi päättelemään: tuloliitäntä on punaisen kanavan puolella.
Pyöritettävät säätimet ovat muovisia ja väriltään sinertäviä ja punertavia. Tasaisesti ne kääntyvät ja hyvän otteenkin niistä saa, mutta merkkiviiva on tosi pieni eikä sen asento kovin kauas näy. Muissa pedaaleissaan Okko on käyttänyt erinäköisiä säätimiä ja niiden asento kyllä erottuu hyvin käyttöetäisyyden päähän.
Molemmilla kanavilla on omat identtiset satsinsa säätimiä. Taajuuskaistojen säädöt on toteutettu siten, että keskellä oleva kolmiasentoinen minikytkin annostelee bassotaajuuksia esiasetetuilla tavoilla, Voice määrittelee keskitaajuuksien fokusointia ja Hi-Cut puolestaan rajaa ylätaajuuksia ja presenceä.
Yksi Okkon erikoisuuksia on pedaalin sisäinen jännitteen nosto 18 volttiin. Tämä tietenkin antaa tarvittaessa reilusti puhtia lähtevälle signaalille sekä tuo mahdollisuuden käyttää pedaalia suoraan pääteasteen edessä, mikäli pedaalin oma soundi halutaan vahvasti esiin.
Maltillisesta rämäkkään
Ensivaikutelma Twinsonic Mk II:sta on, että se lähtee hyvin kiltisti liikkeelle. Molemmat kanavat antavat vähäisellä gainilla kevyen tehostuksen, joka sekin pienenä puraisuna kuuluu. Pian kuitenkin alkaa tapahtua, kun gaineja avataan ja samalla kanavien väliset erot alkavat kuulua.
Sininen kanava osoittautuu perinteistä vahvistimen yliohjaussoundia muodostavaksi. Paksuutta ja rutinaa siihen ilmaantuu jo gain-säädön puolivälin tienoilla, edelleenkin soiton dynamiikkaan reagoivalla tavalla, ja siitä vielä kohti ääriasentoa mennessä aikamoista risaisuuttakin. Mutta hyvällä tavalla. Gainin voi avata vaikka täysin, eikä siltikään olla korvia kiusaavalla särövyöhykkeellä.
Punainen kanava puolestaan käyttäytyy maltillisemmin. Sen säröytyminen alkaa myöhemmin, mutta muuttuu hiljalleen vaikuttavaksi elämykseksi sekin, selvästi tiiviimmällä ja kompressoidummalla tavalla kuin sininen.
Kummallakin kanavalla on oma lähtösignaalin tasoa määräävä Level-säätönsä, ja näillä saadaan ronskisti säröttävää tulosta aikaiseksi kun pedaali on kytkettynä ennen putkivahvistimen etuastetta – muistetaanpa taas tuo jännitteen nosto 18 voltiksi. Itse asiassa 30-wattisen testivahvistimen kanssa Levelien roima avaaminen sai aikaan äänivallin, jonka kanssa samassa huoneessa ei enää ollut korvilla kivaa.
Pedaalin yksi keskeinen ominaisuus on kuitenkin luoda järkevillä volyymeillä sellaisia yliohjattuja kitarasoundeja, joita aikoinaan tehtiin levyille ja lavoilla kurittamalla yliohjattuja vahvistimia äärimmilleen. Tämän homman se hoitaa mainiosti.
LisäksiTwinsonicissa on mahdollista käyttää molempia kanavia yhtä aikaa ja järjestys lienee se, että punainen on ensin ja ajaa signaalia siniseen. Tietenkin moinen tuplapaahto on tämän pedaalin rankinta soundia, jossa jo gainin puolivälin asetukset edustavat rehevää hard rockia ja säätöjä avaamalla saavutetaan aaltomuotojen huippuja jyrkästi leikkaavaa fuzzmeininkiä.
Lopuksi
Twinsonic on käsintehty pedaali, kuten kaikki muutkin Okkon valikoimaan kuuluvat. Kuten aiemminkin on todettu, pelkkä käsin tekeminen ei ole tae paremmasta soundista. Se kuitenkin on merkki asialle omistautumisesta ja kun kerran jokaiseen pedaaliin aikaa ja työtä uhrataan, on jo ennen valmistuksen aloittamista kiinnitetty huomiota pieniinkin yksityiskohtiin ja soundilliset hienoudet on hiottu kuntoon harkitulla tavalla.
Niinpä Twinsonic Mark II on oivallinen lisäys Okkon valikoimaan. Se on järkevästi toimiva ja monipuoliseksi osoittautunut säröpedaali. Monipuolisuuden hyödyntäminen kuitenkin edellyttää säätöjen yhdistelmiin perehtymistä, ja jos paljon erilaisia soundeja halutaan, on keikkasähläyksen välttämiseksi hyvä myös muistaa erilaisia asetuksia ulkoa tarpeellinen määrä.
Taajuuksien säätömahdollisuudet vaikuttavat alkuun erikoisilta, mutta pian Okkon valitsema keskitaajuuksiin keskittyminen osoittautuu järkeväksi ratkaisuksi.
Aivan paksua metallisärötystä Twinsonicilta ei kannattane odottaa, mutta mureat komppi- ja leadsoundit ja etenkin sinisen kanavan rapeat ääripään antimet ovat sen vahvuusaluetta. Lisäksi molempien kanavien yhteiskäyttö luo järjellisellä volyymillakin tuhdin ja kompressoidun äänimaailman.
Okko Twinsonic Mk II
Kaksikanavainen overdrive-tyyppinen säröpedaali
• kanavat toimivat itsenäisesti tai peräkkäin yhdessä
• käyttää virtaa ulkoisesta 9 V lähteestä,
sisäinen jännitteen nosto 18 V:ksi
• hinta: 279 €
Lisätiedot: Musacorner
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2023. Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
