Soita kitaristi. Tila luodaan Universal Audion pedaaleilla.
Kun puhutaan kuuluisien äänistudioiden kalustosta ja suurista levytuotannoista, on pakko tuoda Universal Audion ja sen perustajan Bill Putnam Seniorin nimi keskusteluun. Putnam perusti yrityksen 1958 ja hän kehitti studion äänityspöydän sellaiseen muotoon kuin se nykyäänkin tunnetaan, monikaistaisen ekvalisaation sekä laulun äänittämisen omassa kopissa. Äänitysteknikkona hän oli myös mukana tuomassa keinotekoista kaikua levytyksiin.
Ja Putnamin firmat Universal Audio, UREI ja Studio Electronics tietenkin toimittivat laitteistoja hyvin varustetuille studioille. Monet noista laitteista ovat vuosikymmenten käytön jälkeen edelleen toiminnassa.
Nykyistä Universal Audiota johtaa Bill Putnam Junior tavoitteenaan jatkaa pitkää perinnettä sekä tarvittaessa hyödyntää modernia teknologiaa hyvien soundien tuottamiseen. Sekä tuoda UA:n tuotteita muidenkin kuin studioissa työskentelevien saataville.
Niinpä firma on vuoden aikana julkistanut joukon kitarapedaaleja, ei kuitenkaan samanlaista täyttä efektien valikoimaa kuten muilla pedaalien valmistajilla. Aikaisemmin tarjolle tuli vahvistinemulaattoreita pedaalimuodossa sekä muutamia tiettyyn teemaan keskittyviä multipedaaleja.
Nyt tutkittavaksi saatiin kolme tuoretta ja kooltaan hiukan pienempää UAFX-sarjan pedaalia, joille yhteisenä nimittäjänä on tilaefektointi ja kaiku sekä jokaisessa kolme erilaista variaatiota omasta teemastaan.
Pedaalit on rakennettu tukevaan metallikoteloon, jossa liitännät ovat päädyssä. Tulo- ja lähtöliitännät ovat tiiviin tuntuiset, joskin vain muovirenkaalla tuetut. Näiden välissä olevaa 9 V virtaliitäntää ei ole tuettu, mutta on siinä isohko muovinen ympäröinti, jonka tehtävänä on estää piirilevyn reunan vääntyminen, mikäli isku osuisi liittimeen.
Säätimetkin ovat muovia ja ne pyörivät tasaisesti. Nuppien asennon näkee kahdessa vaaleammassa pedaalissa hyvin, mutta tumman Orionin harmaat säätimet erottuvat heikommin. Kaikissa pedaaleissa on keskellä minikytkin ja kuten pedaaleissa yleensäkin, sen asentoa ei kovin helposti matkan päästä näe. Poljettava käyttökytkin toimii pehmeästi ja on naksumatonta tyyppiä.
Evermore
Digitaalisia tilakaikuefektejä oli olemassa jo 70-luvun lopulla. Tuolloin ei bittejä juurikaan prosessoreissa ollut, millä oli omanlaisensa osuus äänen laatuun. Evermoren esikuva on 1978 lanseerattu Lexicon 224, ja alhaisen bittimäärän vaikutus on huomioitu säätimessä MOD, jonka avaaminen tuo kaikumaailmaan annoksen rouheisuutta – hyvällä vintagehenkisellä tavalla kuitenkin.
Minikytkimellä valitaan jokin kolmesta tilasta Room / Small hall / Large hall. Näistä jo keskimmäinen luo vaikutelman jättitilasta ja Largen kaikumaailma on jo lähes loputon luolasto.
Kitarapedaaleiden joukossa Evermoren erikoisuus on kolmelle eri taajuusalueelle jaettu Decay-säätö, jolla voi erikseen kontrolloida kaiunnan pituutta matalilla taajuuksilla, keskialueella sekä ylärekisterissä. Vaikutus on jotain aivan muuta kuin ekvalisoinnilla saavutettaisiin ja taitavissa käsissä näillä kolmella parametrilla saa muovattua sointia erittäin tehokkasti ja monipuolisesti.
Room on luultavasti tämän pedaalin enimpään käyttöön tuleva tila, ja etenkin sen kanssa sävysäätimillä voidaan muovata vaikutelmia erityyppisistä seinäpinnoista ja huoneen koosta.
Heavenly
Alkuperäiset levykaiut olivat järkälemäisiä elektromekaanisia laitteita, eikä niitä ihan kaikkiin studioihin edes mahtunut. Mutta jos sellainen oli, se tietenkin otettiin mukaan levytyksien lopulliseen miksauksiin, etenkin laulun tai orkesterin kokonaissoinnin rikastajana.
Kitaran efektinä sitä ei ole aivan yhtä paljon käytetty. Vaan kun levykaiun soinnin makuun pääsee, sen sointi on addiktiivinen ja sähkökitaran kanssa se kuulostaa raikkaalta ja erilaiselta.
Heavenlyn minikytkin antaa valittavaksi sounditulkinnan kolmesta eri aikakausia edustavasta metallisesta kaikulevystä, joista yhden esikuva on ollut maailman kuuluisimpien joukkoon kuuluvalla Record Plant -studiolla.
Kaikki kolme soundivariaatiota kuulostavat runsailta ja kuulailta ja ne ovat parhaimmillaan kitaran keskitaajuuksilla liikuttaessa. Suosikiksi nousi kokeiluissa moderneinta ja ylätaajuuksillakin selkeästi soivaa äänimaailmaa edustava levy C.
Alkuperäiset levykaiut tyypillisesti muuttivat monoäänen stereoksi, mutta Heavenlyssä on monolähtö, kuten on muissakin nyt tutkituissa pedaaleissa.
Orion
Orionin esikuvaksi mainitaan nauhakaiku Echoplex EP-3. Tuo laatikko kaukaiselta 70-luvulta on nyttemmin saanut useilta valmistajilta pedaalikokoisia jäljittelijöitä, mutta Universal Audio antaa ominaisuuksiin poikkeuksellisen paljon säätövaraa.
Perinteisen viiveajan ja feedbackin lisäksi Orionissa nimittäin on puhtaan ja efektoidun signaalin miksaus sekä äänitystason säätö, jolla voidaan jäljitellä nauhan saturoitumista ja kompressiota tulosignaalin tason kasvaessa. Mystinen Wonk puolestaan tuo mukaan erilaisia arvaamattomia epäsäännöllisyyksiä, joita aikoinaan nauhan venyminen tai kulkunopeuden epävakaus aiheuttivat.
Ja lisäksi vielä kolme eriasteisesti käytetyn nauhan simulaatiota mint/worn/old. Ero näiden välillä kuuluu selvästi, koska nauhan kuluminen haukkasi aikoinaankin ylätaajuuksia. Kuten alkuperäisissä nauhalaitteissakin, säätöjen tekeminen kaikujen soidessa voi johtaa yllättäviin härösoundeihin.
Kovin lyhyitä tai pitkiä viiveitä Orionilla ei saa aikaiseksi. Eivätkä sellaiset olleet mahdollisia aidoilla nauhakaiuillakaan.
Värillä on väliä
Pedaalin merkkivalo kertoo efektin olevan päällä, mutta samalla valon väri ilmaisee kotelon päätyyn sijoitettujen kytkinten asentoa. Jokaisessa pedaalissa on ensinnäkin bypass-kytkin, jolla valitaan, jäävätkö heijastumat ja kaiut soimaan, kun pedaali polkaistaan pois päältä.
Heavenlyn toinen kytkin valitsee hitaan ja nopean modulaation välillä – yläpaneelissa on lisäksi vielä modulaation portaaton säätö, jolla signaaliin tuodaan häilyvyyttä ja alkuperäisen metallilevyn heilumisen vaikutusta voidaan liioitellakin. Evermoressa puolestaan on kaiun käynnistymisen aikaan vaikuttava predelay, jolle ei kuitenkaan ole ajan säätöä kuten Heavenlyssä on. Orionissa on pienitehoinen etuaste – joka muuten on sen verran kiva, että sen jättää mielellään päälle. Koska olihan Echoplexissäkin etuaste.
Pedaaleiden kyljissä on USB-portti, jonka kautta niitä pitäisi pystyä päivittämään tai niihin saisi lisäominaisuuksia Universal Audion sovelluksella. Tällä hetkellä firman kotisivulla sovellusta kuitenkin esitellään vain aikaisemman pedaalisarjan käytettäväksi, joten asia jäi vielä toistaiseksi ainakin kokeilematta.
Kenelle
Sähkökitaran sointiin kaipaa tilavaikutelman lisäämistä, ja onhan kombovahvistimissa jonkinlainen kaikuefekti tyypillisesti vakio-ominaisuutena. Ne eivät aina riitä ja erityyppisiä kaikuefektilaitteita onkin useimpien pedaalivalmistajien valikoimissa.
Universal Audio on ottanut hiukan erilaisen lähestymistavan aiheeseen kehittämällä laitteita, jotka jäljittelevät studioiden prosessoinneissa tehtäviä tilaefektin lisäämisiä sointiin. Heillä on siitä pitkä kokemus ja omassa valmistuksessa laitteita (sekä tietokoneessa käytettäväiä plug in -efektejä) tuohon tarkoitukseen. Niinpä tämänkin pedaalikolmikon suunnittelussa ja valmistuksessa on voitu ottaa huomioon studiotyöskentelyn perinteet pitkältä ajalta ja modernilla teknologialla mahduttaa klassikkosoundien varsin autenttisilta kuulustavat versioinnit pieniin metallibokseihin.
Pedaalit ovat hinnaltaan jonkin verran keskitason yläpuolella. Mutta mikäli soittamisen ideologiaan kuuluu, että pientenkin kaiunpalasten ja varsinaista perustaajuutta täydentävien tilavaikutelmien on oltava hyvää tasoa, vaikkeivat ne bändisoinnista juurikaan erottuisi, tässä on varteenotettava valikoima.
Ja silloin kun kitaran sointi päästetään pääosaan, näillä pedaaleilla saadaan raikasta ja erottuvaa lisämaustetta hyvän soiton jatkoksi.
Universal Audio UAFX
Tilaefektejä
Evermore
• kolme erityyppistä 12-bittisen digitaalisen Lexicon 224 -kaiun (room/small hall/large hall) toisintoa
• kolmelle taajuuskaistalle jaettu decay-säätö
• modulaatio säätää bittisyyden vaikutuksia kaikusoundiin
• pre delay- sekä true/trails -bypass-kytkimet
• hinta noin 230 €
Heavenly
• kolme erityyppistä levykaikuefektin toisintoa
• säädettävät decay, predelay, EQ ja modulaation nopeus
• mod rate slow/fast- sekä true/trails -bypass-kytkimet
• hinta noin 230 €
Orion
• Echoplex-nauhakaiun toisinto
• kolme eriasteisesti käytetyn nauhan soundia
• äänitystason ja nauhanopeuden huojunnan säädöt
• analogisen etuasteen toisinto
• hinta noin 230 €
Lisätiedot: Msonic
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2023. Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
