”Luonnollinen askel” ja ”vain ajan kysymys” tavataan tokaista, kun joku tekee ennalta-arvattavan siirron.
Jota kukaan ei osannut aavistaa.
Jälkiviisaana voi mutista, että olihan Universal Audiolla kuitenkin jo hallussaan virtuaaliset efektilaitteet plug-in-applikaatioina. Sekä kitaristin äänityspuuhiin kehitetty OX (Riffi 4/2018) mallinnettuine kitaravahvistimineen, studiotiloineen, mikrofoneineen ja efekteineen. Kovin pitkää harppausta ei siis tarvinnut ottaa, jotta tuotevalikoimaan saatiin tämä soittajan pedaalilautaan sopiva kolmikko.
Keikkakelpoiseen tapaan suhteellisen painaviin ja erittäin jämerän tuntuisiin valumetallirasioihin rakennetun trion keskinäinen työnjako on selkeä: Astra keskittyy modulaatiotehosteisiin, Golden kaikuihin ja Starlight viiveisiin.
Kotelomalli on yhteinen, samoin liitäntöjen ja namikoiden määrä. Jokainen pedaali myös toimii monona tai stereona, ja osaa tarvittaessa tehdä monosta stereota. Kaikissa on vakiona kolme erilaista tehostetyyppiä, joista on vielä erikseen valittavissa enemmän ja vähemmän toisistaan poikkeavia variaatioita. Ja rekisteröimällä pedaalin saa UA:lta ladata siihen vielä yhden lisäefektin muunnelmineen.
Luettakoon yhteisiksi ominaisuuksiksi vielä mahdollisuus säätää efektin voimakkuutta suhteessa muokkaamattomaan ääneen, sekä yksi muistipaikka, johon voi tallentaa jonkin mellevän efektin vastaisen varalle. Kun preset-ohjelma löytyy oman jalkakytkimensä takaa, on soittajan ulottuvilla jokaisessa pedaalissa kaksi eri efektiohjelmaa samaan aikaan: yksi ohjelmoituna, toinen käsisäätöihin perustuvana (ns. Live Mode).
Pedaaleissa on C-tyypin USB-liitäntä ja UA:lla applikaatiot sekä tietokoneelle että mobiiliin. Apit ovat kuitenkin käyttöjärjestelmän päivityksiin ja muutaman globaaliasetuksen tekoon, eivät soundikirjaston ylläpitoon.
Käyttövirtaa nämä laitteet tarvitsevat digitaaliefektien tapaan reilumman puoleisesti. Käyttöjännite on yhdeksän volttia, mutta virtaa vaaditaan vähintään 400 milliampeeria.
Astraaliset pyörteet
Modulaatiopedaali Astran antimet pitää laskea monipolvisella kaavalla. Ensin valitaan efektityypiksi chorus, flanger tai tremolo, tai rekisteröinnin bonuksena saatava neljäs vaihtoehto: phaser. Toisen vipukytkimen taakse on sitten asetettu jokaisesta jokin muunnelma, esimerkiksi choruksen vaihtoehtona on vibrato ja flangerin sijaan voi käyttää doubleria. Ja näistäkin on jokaisesta sitten vielä kaksi eri tulkintaa per variantti. Vähättelyyn taipuvainen voisi sanoa efektien lukumääräksi kahdeksan, mutta tosiasiassa 16 on lähempänä totuutta, vaikka tietyt vaihtoehdot ovatkin hyvin likellä toisiaan.
Astran ylärivin säätimet määrittävät perustoiminnan yleisluonteen, vapaasti tulkattuna muljutuksen nopeuden, laajuuden, sekä voimallisuuden suhteessa alkuperäiseen ääneen. Alarivin Shade- ja Shape-hanikoilla puolestaan on efektikohtaisia erikoistehtäviä, jotka kannattaa luntata käyttöoppaasta. Intuitiolla saa kyllä nopeasti maukkaita tuloksia, mutta yhden sivun opaslehtinen hälventää arvaussumua.
Soundipuoli on kaikissa efektityypeissä tip top. Perussävy on selkeä ja dynaaminen, tehosteissa on voimaa ja luonnetta. Astran efektit eivät kuitenkaan hautaa soittimen ominaissoundia, vaan instrumentin oma ääni säilyy tunnistettavana paksumminkin koristeltaessa.
Efektien soveltuvuus omaan ilmaisuun on luonnollisestikin maku- ja mieltymysasia. UA:lla on ollut pokkaa tehdä näkemyksekkäitä linjavalintoja jokaisessa efektityypissä, eikä pedaali koeta toisintaa esimerkiksi kaikkia kuviteltavissa olevia chorus-efektejä. Sen sijaan on valittu ihanne ja pyritty onnistuneesti sitä kohden. Arvostan.
Kultaiset kaiut
Jousikaiku on kitaristin perinteinen valinta ja UA:n purkista sitä heltiää virtuaalisen pikkutankin mitasta aina punaisen riippusillan pituuteen saakka. Nimi Golden viitannee San Fransiscon nähtävyyden sijaan kuitenkin elektromekaanisten kaikulaitteiden kulta-aikaan, jolloin jokaisella itseään arvostavalla studiolla oli oikea fyysinen levykaiku – tai peräti kaikukammio – tehosteiden tuottamiseen. Tai sitten se Lexicon, jolla myöhempinä vuosikymmeninä korvattiin sekä platet että chamberit. Kun rekisteröityvälle käyttäjälle lankeava bonusefekti lasketaan mukaan, kaikki mainitut löytyvät Goldenista, todella sävykkäinä ja laajasti muunneltavina.
Tässäkin pedaalissa valitaan ensin jokin kolmesta päätyypistä (tai se bonuksena ladattu neljäs) ja sitten toisella kytkimellä jokin kolmesta alatyypistä. Ilahduttavaa kyllä, myös saman päälajikkeen muunnelmat todella eroavat toisistaan oleellisesti. Variantteja vertaillessa huomiota kannattaa kiinnittää kaikkiin soinnin vaiheisiin: ero muunnelmien välillä saattaa liittyä kaiun syttymishetken sävyyn tai vasta sen varsinaiseen lehahdukseen. Eroja on ensinnäkin soundin yleisessä pehmeydessä tai terävyydessä, mutta myös itse kaiunnan tiheydessä – osana bändiä kitara kaipaa kenties enemmän kanttia ja vähemmän paksuutta efektin osalta, solistisemmassa roolissa täyteläisempi kaiku voi olla juuri se parempi. Golden toimittaa kumpaa vaan, välimuotoja unohtamatta.
Ja säädöillä pääsee vieläkin pitemmälle: siinä missä perinteinen jousikaiku esimerkiksi helähtää välittömästi, saa Goldenin virtuaalitankin reagoimaan viivästettynä. Niinpä kaiku irtoaa mukavasti soitosta leijuakseen hieman perässä ja kuivan äänen artikulaatiota sotkematta. Slap back -tyyliset rytmiset läjähdykset takapotkuille syntyvät nekin vaivattomasti.
Simppelit basso- ja diskanttisäätimetkin ovat nimikointiaan monipuolisempia ja vaihtavat rooliaan efektityypin mukaan. Esimerkiksi plate-kaiussa ne eivät toimi ekvalisointina vaan määrittävät kaikuajan pituutta kyseisellä taajuusalueella. Jos haluaa jymisten vyöryvää matalaa kumua, kyllä järjestyy. Yhtälailla esiin saa pitkään sihisevää ja sähisevää efektiä.
Se on kuitenkin huomioitava, että Golden on nimenomaan soittajan eikä äänitaiteilijan tehostelaite. Kaiku tulostuu perinteiseen tapaan ennalta säädetyin parametrein – sitä ei voi jäädyttää makuuttamalla jalkakytkintä pohjassa, eikä paisuttaa tai kontrolloida ekspressiopedaalilla.
Efektityypistä riippumatta Goldenissa on Ameriikan soundi. Iso, selkeä, sävykäs, ja silti sillä tavoin läpikuultava ettei runsaskaan annostelu synnytä sotkua tai hautaa soittimen omaa soundia alleen.
Joskus tarvitaan tiivistä tilaa tai häivähdyksenomaista huntua, toisinaan todella massiivisia ja raskaita tai avaran kuulaita ja eteerisiä kaikuja. Niitä löytyy, kaikkia.
Heijasteita
Starlight haastaa sanaleikin pohtijaa, mutta kyllähän aasi sillan löytää, jos sille päälle sattuu. Verrataan siis toistokaikua alppikallioiden sijasta tähtitarhaan, joka heijastaa valoa maan pinnalle kuin kaikua ikään. Ja yhtä monin vivahtein: on pyöreäsointista nauhakaikua, pehmeää analogista viivepiirikytkentää ja täsmällisen tarkkapiirteistä kirkassointista nykyefektiä.
Bonuksena tähän pedaaliin UA antaa rekisteröityvälle käyttäjälle Cooper Time Cube -nimisen tehosteen. Se jäljittelee Duane H. Cooperin ja UA:n perustajan Bill Putnamin 1971 kehittämää viivelaitetta, joka perustui puutarhaletkuun! Laitteessa oli valittavana joko 14 tai 16 millisekunnin viive, jotka saattoi yhdistää 30 millisekunnin mahtikaiuksi. Noissa puitteissa ehtii lausua suurinpiirtein yhden konsonantin, ja niinpä kyseistä aparaattia käytettiinkin tuplauksiin, eikä varsinaisiin toistoefekteihin.
Starlightissa jokaisesta neljästä efektistä on kolme erilaista versiota, joita voi muunnella tyypillisten perussäätöjen ohessa hyvin monipuolisesti kahdella sävyyn ja efektin käyttäytymiseen vaikuttavalla säätimellä. Kun huomioidaan viiveajan napautus jalkakytkimellä sekä mahdollisuus jakaa jalalla naputettu aika jollekin nuottiarvolle, tekee mieli huokaista ”voi, miksi vain yksi muistipaikka?”. Tälläkin pedaalilla voi nimittäin tuottaa niin moninaisia efektejä, että oitis haluaisi ohjelmoida niitä talteen ainakin nyt puoli tusinaa.
Ja tässä onkin UA:n pedaaleiden suurin kysymysmerkki: soundit ovat kuninkuusluokkaa ja käyttö äärimmäisen helppoa, mutta riittävätkö yksi muistiin tallennettu ohjelma ja sen vaihtoehtona käytössä oleva ns. live-moodi käyttäjien arkitarpeisiin. Se jää nähtäväksi, mutta en jää odottamaan. Menen takaisin efektoimaan…
Universal Audio FX
Efektipedaaleita kitaralle
Astral
• chorus/vibrato, flanger/doubler, ja tremolo
• bonuksena phaser/Dharma Trem -efekti
Golden
• spring65, plate 140, hall
• bonuksena chamber/plate 224
Starlight
• Tape EP-III, Analog DMM, Precision
• bonuksena Cooper Time Cube -efekti
Kaikki mallit:
• toiminta mono/mono-mono/stereo, stereo/stereo
• Live Mode: soundi säätimien asennon mukaan
• Preset Mode: soundi ohjelmoitujen asetusten mukaan
• vaatii ulkoisen 9 V virtalähteen (minimi 400 mA)
• rekisteröivälle käyttäjälle bonusefekti variaatioineen veloituksetta
• hintaluokka: 400 € / malli
Lisätiedot: Msonic
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2021. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
