Se kulkee vaikka olkalaukussa, on kevyempi kuin kannettava tietokone, ja tarjoaa silti muutaman efektimoduulin kiinteässä alustassa. Sellainen on Valeton Dapper.
Valeton on uusi pedaalivalmistaja, jonka taustalta kerrotaan löytyvän suunnittelukokemusta kuitenkin jo pidemmältä ajalta. Dapper on selkeästi suunniteltu eniten rock-/pop-henkiselle soittajalle. Dapper-mallistosta löytyy vielä pienempikin versio samasta aiheesta (Drive, Chorus, Delay). Samoin tarjotaan omat vaihtoehtonsa metallisoittajalle, basistille sekä akustiselle kitaristille.
Alumiinikantinen Dapper on jämäkän oloinen, vaikka painoa laitteelle onkin kertynyt vain 650 grammaa. Tällaisen pedaalin sujauttaa helposti vaikkapa olkalaukkuun tai jopa kitaran kantopussiin. Mukana toimitetaan yhdeksän voltin verkkolaite, mikä on mukavaa.
Dapper tarjoaa efektit omina moduuleinaan, joten niistä jokaisella on itsenäiset säätönupit. Kukin efekti kytketään päälle tai pois niin ikään omalla kytkimellään, ja päälle kytketyn moduulin säätimet erottaa pimeässäkin niiden merkkivaloista. Overdrivessa väri on vihreä, distortion-lohkossa punainen ja delayn kohdalla sininen. Valeton ei ole Dapperillaan ensimmäinen tällaista ideaa hyödyntävä, sillä varsin samanlaista konseptia niin muotoilussa kuin muussakin suunnittelussa ovat käyttäneet ainakin Tech 21 (Fly Rig) ja Mooer (Red Truck).
Jo ensituntumalta huomaa Dapperin ”käyttöliittymän” helppouden, kun kaikki soiton aikana tarvittavat toiminnot löytyvät helposti hahmotettavasti säädinpaneelista. Myös jalkakytkimien toiminta on miellyttävän sulavaa – esimerkiksi laitteen ollessa pöydällä kytkeminen päälle ja pois kävi sormillakin todella kevyesti.
Dapperin kaikki liitännät on sijoitettu kotelon takalaitaan. Päältä katsoen oikealla on tulo instrumentille ja sen vieressä liitäntä verkkolaitteelle. Seuraavan löytyy efektilenkki, joka on kytkennässä sijoitettu Distortion- ja Delay-moduulien väliin. Ja viimeisenä vasemmalla on lähtöjakki. Se on muunnettavissa kaiutin-simu-laatioksi vieressä olevalla liukukytkimellä, joka tuntui hieman heiveröiseltä, mutta hoiti hommansa moitteetta.
Kaksin säröin
Dapper tarjoaa kolmen efektin ohessa kromaattisen viritysmittarin, joka asiaan kuuluvasti mykistää signaalin virittämisen ajaksi. Simppeli ja selkeä mittari käy käteväksi peruslääkkeeksi vireongelmiin, mutta vireen referenssinä on pysyvästi A 440 Hz ja oletuksena ns. normiviritys. Avo- tai drop-vireitä sen enempää kuin 440:stä poikkeaavia referenssitasojakaan ei ole huomioitu.
Overdrive koostuu volume-, tone- ja gain-säädöistä. Ensimmäisellä säädetään efektin lähtötaso ja gainilla särön määrä. Kiitoksella mainitaan, että volume-säädin tuntuu pitävän soundin hyvin samanlaisena oli se sitten hiljaisella tai lujalla. Sanoisinkin, että efekti käyttäytyi varsin sopuisasti.
Ja vaikka efektin gain olisi säädetty minimiin, tulee soundiin pientä säröharsoa silloinkin. Kitaran mikrofoneista riippuen kunnon riffisärö löytyi viimeistään silloin, kun gain oli keskipäivän tiimojen kohdalla. Säätimen viimeisen kolmanneksen matkalla pääsin rapeasti soivan soolosoundin äärelle jo melko heikkotehoisilla straton mikeilläkin.
Distortion-moduulin säätöpuoli on muuten samanlainen, mutta soundin sävyä kontrolloidaan treble- ja bass-säätimillä. Särö on tietenkin kompressoituneempi ja soi yläkeskialueelta varsin mehukkaasti. Gain-varaa löytyi muhkean modernia säröannosteluakin varten.
Molemmat särösoundit edustavat aika arkkityyppisesti sitä minkälaiseksi niin overdrive- kuin distortion-soundin koen. Asian voi tietysti ilmaista niinkin, että ne ovat melko geneerisiä. Tämä lienee sitten käyttäjästä riippuen hyvä tai huono asia.
Kun käytin pedaalia keskialuevoittoisen Fender Pro Junio-rin kanssa, overdriven tone ja distortionin treble saivat olla vahvasti korostettuna ainakin omalla stratollani. Samoin silloin kun soitin kaiutinsimulaatiota käyttäen suoraan audiosovittimen instrumenttituloon. Sen sijaan Fender Twinin kanssa riitti vähempikin annostelu.
Pehmeää ja lämmintä
Valeton hehkuttaa Dapperin delay-efektiä soinniltaan analogiseksi, eikä mielestäni ihan turhaan. Sointi on kyllä miellyttävällä tavalla lämmin. Mix-säätimellä kontrolloidaan delayn suhdetta kuivaan signaaliin. Regen-säädin määrittää toistojen määrän ja time-säätö niiden pituuden (maksimissaan 1000 millisekuntia).
Delay-moduulin toiminnallisuutta lisää tap tempo -kytkin, jolla sen voi asettaa toimimaan kappaleen tempossa. Tämä tapahtuu polkemalla kytkintä muutaman kerran oikeassa tempossa, jonka jälkeen led-valo vilkkuu uuden asetuksen mukaan.
Kerran taputeltu tahti pysyy muistissa, kun efektin seuraavan kerran aktivoi. Jonkinlaisena miinuksena voi mainita sen, että kun delayn kytkee pois päältä, toisto katkeaa seinään sillä samalla hetkellä.
Dapperin kaiutinsimulaatio tuo sointiin paksuutta ja lämpöä, ja pyöristää suoran linjasoundin rumat reunat luonteviksi.
Hinta-laatusuhde kunnossa
Valeton Dapper on hinnoiteltu jonkin verran 150 euron paremmalle puolelle. Siihen suhteuttuna arvosana menee erinomaisen puolelle. Kunkin moduulin hinnaksi voi laskea nelisenkymppiä, mikä ei kyllä ole paljon.
Kitaran ja vahvistimen väliin kytkettynä Dapper tuntui puristavan signaalia hitusen kasaan myös silloin, kun mikään efekteistä ei ollut päällä. Tämä olikin omissa papereissani ainoa, joskaan ei kovin merkittävä miinusmerkintä testin jälkeen.
Dapper on helppo ottaa mukaan, ja kaiutinsimulaation ansiosta sillä voi hoitaa esimerkiksi bänditreenit vaikka suoraan miksauspöytään kytkettynä tai tehdä äänityksiä. Samoin vaikkapa duokeikalle suoraa linjasoittoa varten tällainen kevytvaihtoehto olisi mainio. Periaatteessahan tällaisella voi hoitaa minkä tahansa keikan, riippuen siitä minkälaista tulivoimaa tarvitsee ja lisää laitteita voi toki kytkeä efektilenkkiin. Kaiken kaikkiaan hyvä hinta-laatusuhde.
Valeton Dapper
Itsenäisesti toimiva, efektimoduuleja tarjoava pedaali
• viritysmittari, Overdrive, Distortion, Delay tap tempo -kytkimellä
• maksimi delay-aika: 1000 ms
• efektilenkki
• käyttö yhdeksän voltin muuntajalla (sisältyy hintaan)
• virrankulutus: 85 mA
• mitat: 320 mm × 65 mm × 42 mm
• paino: 650 g
• suositushinta: 169 euroa
Lisätiedot: R-Jam Group
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2017. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.
