Beth Hartin äänessä on sen verran sähäkkyyttä, että hänen levyjensä onnistuminen riippuu oikeastaan vain materiaalin vahvuudesta. Tulkinnan intensiivisyydestä homma ei nimittäin ole kiinni.
Varman päälle pelaamista olisi koostaa nivaska hyviä coverbiisejä ja antaa Hartin tulkita ne väkevällä tavallaan. Näinhän toimittiin Hartin ja Joe Bonamassan yhteisalbumeilla Don’t Explain ja Seesaw. Rohkeana vetona uuden kiekon kaikki yksitoista kappaletta ovat kuitenkin Hartin itsensä säveltämiä ja sanoittamia.
Hän on kirjoittanut itselleen keskitempoista laulelmarockia ja hitaahkoja balladeja, jotka tuotannossa ovat saaneet taustalleen ison pianosoundin, paikoitellen jopa ylipursuavan jousisektion, toisinaan taas gospelhenkistä urkujen kujerrusta ja kuoron hyminää. Rivakampaa antia on vain biisi Trouble, joka rullaakin mainiosti –samanlaisia menopaloja olisi mielellään kuunnellut lisääkin.
Hartin biiseissä on vahvasti kunnioitusta soulin ja R’n’B:n klassikoita kohtaan ja avauskappale Might As Well Smile ja myöhemmin soiva Tell Her You Belong To Me saattaisivat 60-luvulla levytettynä olla kohonneet standardin asemaan. Toisaalta, ihan silkkaa ässäbiisien putkea ei ole saavutettu, koska välillä on käyty perusmelodioiden kaivollakin. Mutta ilman muuta Hart saa tältä levyltä keikkasettiinsä tukun kiinnostavaa, uutta valikoimaa. Hänen äänensä kuuntelemiseen uppoutuu siinä määrin, että vasta levyn loputtua huomaa, ettei instrumenttisooloja tainnut olla ollenkaan.
Ensi kesän Pori Jazzin torstaikonsertin vetonaulana on Kylie Minogue, mutta kannattaapa olla kuulolla jo aikaisemmin iltapäivällä Beth Hartin esiintyessä bändeineen samalla lavalla.
Katso tästä virallinen Mechanical Heart -kappaleen video (Youtube, aukeaa uuteen ikkunaan).
Beth Hart: Better Than Home (Provogue, 2015)
