Tutustuin Dave Forestfieldin musiikkiin vasta joskus toissa vuonna, kun kuulin radiosta kappaleen Me and my bible. Ajattelin että onpa vanha kehno tehnyt hienon uuden biisin. Hämmästykseni oli suuri kun kuulin, että esiintyjä olikin Dave Forestfield eli oikealta nimeltään Tatu Metsäpelto Kuopiosta!!! Ei siis ollutkaan Dylanin uusi biisi…
Forestfield on alallaan jo vanha konkari, tämä on jo hänen kahdeksas albuminsa. Tavallisuudesta poiketen tällä Footsteps in the snow -levyllä on myös lainakappaleita, joista on tehty kekseliäitä sovituksia.
Enkä tuolla Dylan-viittauksella tarkoita että Bobia kopioitaisiin, joissain paikoissa laulu vain soundaa tosi paljon Dylanilta.
Dave Forestfield on vuosien mittaan palkittu useasti rootsympyröissä sekä Suomessa että USAssa. Onkin suuri sääli että tällaiset helmet jäävät suurelta yleisöltä kuulematta koska niitä ei juurikaan soiteta radiossa – poikkeuksena muutamat erikoisohjelmat.
Levyn perinnemusiikillinen kirjo on kattava. Footsteps in the snow polkaistaan käyntiin hienolla versiolla Jerry Jeff Walkerin biisistä Maybe Mexico.
I get the blues when it rains on Jorma Kaukosmainen letkeäkulkuinen kantriblues.
Then I cracked up voisi menestyä ihan "normaalilistoillakin". Se on Dave Forestfieldin omaa käsialaa kuten myös She ́s a dancer, joka on dylaniaalista bluesia parhaimmillaan.
Myös Daven oma High school sweetheart rokkaa tiukasti ja Ridin ́down the canyonissa mennään jo melkein swingin puolelle.
Loppupuolelta levyä löytyy vielä Beatlesin Sgt. Pepper vähän campmaisena versiona ja uljaaksi lopuksi Dave Forestfield esittää vakuuttavan luennan Hank Williamsin You win again -klassikosta.
Footsteps in the snow sisältää rentoa, mutta varmaa nautinnollista soittoa ja laulua läpi levyn, jonka kruunaa vielä Dave Forestfieldin maukas kitarankäsittely.
Dave Forestfield: Footsteps in the snow (Propaganda 2018)
