Sid Hille ja Herbert Könighofer tapasivat ensi ensi kerran Salzburgin rautatieasemalla syyskuussa 2016. Kolme tuntia sen jälkeen he nousivat lavalle soittamaan yhdessä yleisön eteen ilman ennaltasovittua ohjelmistoa, harjoittelua tai strategiaa.
Kaikki oli pelkkää esiintymistilanteen ja vuorovaikutksen herättämää improvisaatiota.
Hille ja Könighofer jatkavat samalla linjalla tällä Sid Hillen 22. julkaistulla levyllä, joka on äänitetty konsertista Temppeliaukion kirkosta marraskuun 14. päivä 2018.
Suomeen 1990-luvun alussa asettunut Hille on säveltäjä, pianisti ja elektronimuusikko. Levyllä hän soittaa pianoa, Fender Rhodesia, sähköpianoa, thereminia, syntetisaattoreita, perkussioita ja looppeja sekä ohjaa yleisöä.
Itävallassa majaansapitävä Herbert Könighofer on myös multi-instrumentalisti, ja on julkaissut omia levyjään. Levyllä Könighofer iloittelee sakfonien, huilujen, looppien ja oman äänensä kanssa.
Hillen ja Könighoferin lisäksi levyllä soittaa vierailijana rumpali Markus Ketola, joka on myös tasapainoisesti ja toimivasti miksannut ja masteroinut levyn. Äänittäjänä toimi Tommi Koskenheimo.
Levyn on tuottanut Sid Hille, ja sen on julkaissut Hillen oma tuotanto- ja levy-yhtiö Satnamusic.
Levyn musiikki on jaettu ”biiseihin”, joista neljän ensimmäisen nimi on Paradigma – nimen perään on laitettu järjestysnumero: Paradigma 1, Paradigma 2, jne. Levyn viides biisi on nimeltään Lumen.
Levyn kaikki biisit ovat täydellistä improvisaatiota. Hille, Könighofer ja Ketola ovat kuitenkin niin kokeneita, luovia ja näkemyksellisiä muusikoita, että biisit kuulostavat kuin ne olisi sävelletty: niissä on soundien, tekstuurien, melodioiden ja tunnelmien vaihteluista juuri oikeissa kohdissa.
Monesti täysin vapaasti improvisoidun musiikin eräs kompastuskivi voi olla, että esittäjät, tai joku yksi heistä, jää junnaamaan liian pitkäksi aikaa ja musiikki alkaa kuulostaa tylsältä – siitä ikään kuin katoaa ”punainen lanka”.
Tällä levyllä ei ole jälkeäkään sellaisesta! Kaikki tuntuu soljuvan juuri oikein eteenpäin. Muusikot reagoivat toisiinsa ja musiikkiin tuoden omia ideoitaan, jotka täydentävät jonkun muun parhaillaan tekemää päälinjaa, ja toisaalta taas uusi idea voi suhteellisen äkillisestikin viedä musiikkia uuteen suuntaan. Huomasin jopa naurahtelevani joissain paikoin, kun musiikilliset tapahtumat saivat niin hauskan ja yllätyksellisen käänteen.
Tätä levyä tekee mieli kuunnella uudestaan!
The Hille-Könighofer Experience “All & Everything” (SatnaMusic, 2019)
