Katurokin messiaat palaavat originaalikokoonpanossaan. Jälki on yhtä sielukasta ja energistä kuin silloin ennen. Fleimari-viisikon soittamana vanha kunnon rock’n’roll kuulostaa yhä tuoreelta.
Tätä levyä on odotettu! The Flaming Sideburns teki tappavaa jälkeä debyyttialbumillaan Hallelujah Rock’n’Rollah vuonna 2001. Hurriganesin jalanjäljissä talsinut bändi oli persoonallisen laulusolistinsa, Eduardo Martinezin, johdolla valmis pelastamaan ummehtuneen rock’n’rollin. Keikoilla yleisö oli kirjaimellisesti polvillaan ja hurmoshenki kiiri aina rapakon tuolle puolen.
Maailmanmenestyksen sijaan kaikki meni pikku hiljaa… – noh, jos ei pieleen niin kuitenkin huonommin kuin mitä odotettiin. Ensin kitaristi–biisintekijä Arimatti Jutila muutti töiden perässä Jenkkeihin. Vaikka kaikki oli muodollisesti kunnossa, eivät sitä seuranneet albumit enää täyttäneet yleisön odotuksia siinä määrin kuin loistava debyytti. Liekki hiipui ja hetken aikaa muodikkaana ollut suoraviivainen rock’n’roll kärsi kai pienen inflaation. 2010-luku oli Fleimareille hiljaiseloa.
Tuskin tätä alkuperäisviisikon comebackia kukaan uskalsi odottaakaan. Niin kuitenkin tapahtui. Sattumusten kautta Jutilan ja Martinezin tiet kohtasivat, aika oli hionut ristiriidat ja yhteistyö tuntui jälleen luontevalta. Nyt se monien ainoana oikeana pitämä klassinen Fleimarit-kokoonpano on tehnyt sen albumin, mitä odotettiin vuosituhannen alussa debyytin jatkoksi. Mukana ovat kitaristi Jukka Suksi, basisti The Punisher (oik. Marko Perälä) ja rumpali Jay Burnside (oik. Jarkko Jokelainen).
Levy on täynnä kirpeän rouheita kitaroita ja mukavan nostattavia rumpukomppeja. Energia suorastaan pursuaa ämyreistä heti levyn starttaava Silver Flame (Jutila) potkaistaan käyntiin. Ilmavuus, jollaisesta tällainen seitkytlukulainen rock lähtee lentoon, on tällaisena aikakautena hurmaavan virkistävää! Levyltä kuulee bändin, jonka voi kuvitella soittavan yhdessä juuri nyt! Ei turhia kikkailuja, ei hiirellä korjailtua jälkeä, jossa persoonallisuus on mennyt pesuveden mukana. Ei kaistat täyteen ahdettua soundia, joka tappaa hengen. 2020-luvulla tämä kuulostaa (jälleen) valtavan tuoreelta.
Vaikka Jutila on mitä ilmeisemmin tärkeä osa reseptiä – ehkä olennaisen korvaamaton – ei tätä kaikkea voi laittaa hänen piikkiinsä. Ennenaikaisesti kuolleen Hellacopters-kitaristi Robert Dahlqvistin muistoksi kirjoitettu A Song for Robert (The Punisher/Martinez) on komea teos. Ja niitä riittää. Koko bändi on ollut kirjoittamassa tätä levyä ja se kuuluu monipuolisuutena.
Kuten aina laulusolistin, on argentiinalaislähtöisen Martinezin rooli huipputärkeä. Häneen kulminoituu The Flaming Sideburnsin originellius, energisyys ja röyhkeys. Levyn loppuun sijoitetut kaksi biisiä Martinez vetää äidinkielellään, mikä vain korostaa yhtyeen rikkautta. Eteläamerikkalaisella aksentilla laulettu espanja toimii hauskasti ja olisi kiinnostavaa kuulla lisää tätäkin puolta.
Silver Flames on loistava levy, joka toivottavasti valloittaa uudet sukupolvet puolelleen. Pyörä on keksitty uudelleen, mutta mitäs siitä jos sen tekee näin valtavan hyvin. Tulee valtava halu päästä keikalle todistamaan.
The Flaming Sideburns: Silver Flames (Svart, 2021)
•••
Tämä levyarvio on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2021. Valtaosa levyarvioista julkaistaan tällä sivustolla, mutta osa nostetaan mukaan ajankohtaiseen Riffin printtinumeroon. Jos pidit arviota antoisana tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
