Nayteikkuna

Mk II: ”Ghosts” – Ilkka Ranta-ahon soololevy

Ilkka Ranta-aho on soittanut irlantilaislähtöistä folkrockia Redhill Rats -yhtyeessä parikymmentä vuotta ja bändi on julkaissut kolme albumia. Ghosts on Ranta-ahon ensimmäinen soololevy.

 

Ranta-aho on itse laulanut, soittanut, tuottanut, äänittänyt ja miksannut lähes kaiken levyllä kuultavan äänimateriaalin. Perheenjäsenet ovat auttaneet joissakin kohtaa.

Tunnustettakoon tässä vaiheessa että allekirjoittanut meni taas halpaan tutkiessaan päätoimittajan lähettämää levylistaa.”Ai Ilkka Rantamäen uusi levy, se pitää saada” ajatellessani jo 70-luvulla aloittanutta helsinkiläistä blues/jazzrock/fuusiokitaristia. No ei ollut se Ilkka, mutta mielenkiintoista on ollut tutustua tähänkin hienoon levyyn.

Ghosts lähtee käyntiin pirteällä irlantilaisvaikutteisella This Is Not My Home -biisillä ja jatkuu Memo To Self -kappaleella, josta joku Ranta-ahon ystävä totesi, että jos Grateful Dead värväisi uusia jäseniä, tämän biisin voisi laittaa hakemukseen liitteeksi. Niin voisikin, sen verran vahvasti laulu kunnioittaa oppi-isiään.

Queenstown kertoo romanttisen tarinan siirtolaisajoista irlantilaisessa satamakaupungissa. Ranta-ahon ääni ja laulutyyli muistuttaa häkellyttävästi Kinksien Ray Daviesia.

Big House on häpeämättömän kevyt ja ilmava kitarapopbiisi, minkä teksti ei ehkä olekaan niin kevyt…

Levyn saatekirje sisältää erittäin mielenkiintoiset kuvaukset Ghosts-levyn teksteistä. Kuitenkaan itse tekstejä ei ole sisällytetty levylle. Tämä on paha puute sillä olisi kiva tarkemmin ymmärtää mitä esimerkiksi Nurnberg 1946 tai Ghost of Richard Nixon -kappaleet pitävät sisällään. Eivät niinkään yleisiä popbiisien aiheita!

Nixon-biisi on varoittava kertomus siitä kuinka saadessaan kerran pahan leiman sitä ei enää pysty milloinkaan muuttamaan miksikään. Tämä on juuri nyt ajankohtaista Bob Dylan -paran osalta. Miestä syytetään 56 vuoden takaisista asoista. En mitenkään halua puolustella, jos asiat ovat näin
tapahtuneet, mutta tällä jutulla on ainakin varmistettu Dylanille surkea loppuelämä.

American Century kertoo myyttisestä ajasta Yhdysvalloissa ennen Bidenin aikaa, jolloin Ranta-ahon mukaan valtiomuoto oli edustuksellinen kleptokratia ja poliittinen toimintamalli korruptio. Köyhä kansa värjötteli haaleiden tynnyrinuotioiden äärellä muistellen parempia aikoja.

Synkkä ja eeppinen Heart Of Stone lopettaa Ghosts-levyn. Tässä on mukana Anne Paavilaisen hienoa laulutyöskentelyä.

Ilkka Ranta-ahon Ghosts on mielenkiintoinen levy ja paranee kuuntelu kuuntelulta. Välillä näennäisen kepeät melodiat kätkevätkin sisälleen synkempiä tekstejä.
Kuulemma keikoille lähteminenkin on suunnitelmissa. Erittäin mielelläni kuulisin näitä biisejä myös liveoloissa, kunhan pandemia hellittää.

 

MkII:”Ghosts”

23.08.2021
|
Reima Lindroos
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy