USA:n Missourin osavaltiosta ponnistava modernin hard rockin yhtye jatkaa maailmanlaajuisen menestyksen tavoittelua viidennellä studioalbumillaan, joka on samalla myös bändin ensimmäinen julkaisu Mascot Label Group -levy-yhtiöllä.
Vuonna 2009 ilmestyneen ''Shine'' -albumin – ja tarkemmin siltä lohkaistun ''Dragonfly''-singlen – myötä kohti parrasvaloja noussut Shaman's Harvest jatkaa tuoreella pitkäsoitollaan musiikillisesti siitä, mihin se edellisellä albumillaan jäi. Perinteisempien countryn ja bluesin vaikutteiden sekoittaminen moderniin hard rockiin on edelleen yhtyeen musiikillisen identiteetin selkäranka, joka käy heti levyn avaavasta ''Dangerous'' -kappaleesta selväksi. Raskaan kitaran säestämänä kulkeva kappale, yksinkertaisessa rakenteessaan ja yleisön huudatus -kertosäkeessään tuo mieleen kaikki ne lukuisat country-rock -hitit, jollaisia on Nashvillessa tuotettu tuhansia viimeisten parin vuosikymmenen saatossa – tällä kertaa vain soundimaailma on astetta tai kahta raskaampi.
Levyn edetessä tempo rauhoittuu kappaleissa, joissa edelleen samat juurimusiikin elementit yhdistyvät sulavasti tuoreempaan musiikilliseen maisemaan. ''Blood In The Water'' -kappaleen aloittava blues-ulvonta, sekä säkeistön akustinen kitara ja taustatukea antava slide-kitara hönkivät vahvasti Lynyrd Skynyrdin henkeä, kunnes tuhti rumpusoundi ja raskas särökitara ottavat vallan. Tätä yhtä levyn vahvimmista kappaleista voi pitää modernin southern rockin ruumiillistumana. Toisena kohokohtana esiin nousee täysin levyn muita kappaleista edukseen erottuva ''Country As F*ck'' -ralli, joka raskaassa ja yksinkertaisessa honky tonk -maailmassaan tuo positiivista vaihtelua keskelle monimutkaisempien toteutuksien kokonaisuutta.
Bändin vokalistilla, Nathan Huntilla, diagnosoitiin kurkkusyöpä kesken albumin äänitysten, mutta siitä huolimatta Huntin raspisoundi raikaa vahvempana kuin koskaan ennen. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii ''Dirty Diana'' -veisun kertosäe. Kappale itsessään on mielenkiintoinen kokonaisuus, jossa säkeistön blues-kitarointi Gary Mooren ja Eric Claptonin hengessä yhdistyy sähköiseen rumpukomppiin, kun taas biisin räjähtävä kertosäe tuo mieleen grunge-musiikin kulta-ajan ja Soundgardenin parhaimmat tuotokset.
Smokin' Hearts & Broken Guns -albumi on Shaman's Harvestilta hyvin ristiriitainen kokonaisuus. Kappaleiden sovituksissa on onnistuttu ja epäonnistuttu samanaikaisesti. Pienillä nyansseilla toteutettu musiikillinen yllätyksellisyys, joilla vanhasta ja tutusta tehdään uutta ja raikasta muuttuu yhtä nopeasti takaisin vanhaan ja tuttuun kuin se hetkellisesti raikastuikin. Vaihdot säkeiden, kertosäkeiden, c-osien tai puhtaan ja säröisen soundin välillä on toteutettu innovatiivisesti ja ennalta arvaamattomasti. Nämä soitannolliset oivallukset jäävät kuitenkin taka-alalle, kun kappaleesta toiseen laulumelodiat kertosäkeissä tuovat mieleen ammattimaisen tilaustyönä tehdyn toteutuksen suurien areenoiden ja stadioneiden sing along -hetkiin. Yhtä paljon kuin bändi rikkoo vanhoja kaavoja, se myös syyllistyy omien kaavojensa orjalliseen noudattamiseen.
Tällaisenaan Smokin' Guns & Broken Hearts on kokonaisuutena hyvä albumi, mutta ei missään nimessä erinomainen. Potentiaalisia kohokohtia olisi levyllä ollut useampiakin, mutta ne jäivät lunastamatta hieman liian laskelmoivan vaikutuksen antavien ja itseään toistavien melodioiden myötä.
Shaman's Harvest: Smokin' Guns & Broken Hearts, Mascot Label Group, 2014
