Kitaristi JD Simon johtama bändi soitti viime vuonna 215 keikkaa, joista kaksi Suomessa. Se on paljon kenelle tahansa artistille ja valtava määrä triolle, joka siihen mennessä oli julkaissut vasta yhden studioalbumin levymerkille.
Soitettavasta materiaalista ei bändillä kuitenkaan ole ollut pulaa. Heidän livesettinsä koostuu sekä omasta tuotannosta että covereista, joista heillä on tapana vetäistä niin pitkät versiot kuin kulloinkin sillä hetkellä tuntuu.
Ensimmäinen levy (Let Love Show The Way) esitteli runkoversioita sellaisista kappaleista, jotka porukan ohjelmistoon olivat kuuluneet jo jonkin aikaa. Samanatapainen ajattelu tuntuu jatkuvan tällä toisellakin levyllä, jolla kappaleita on peräti 11. Osa näistäkin oli mukana jo Suomessa soitetuissa seteissä.
Simoa ei tunnu haittaavan, vaikka youtubessa ja muissa nettipalveluissa on livevetoja heidän uusista kappaleistaan jo ennen kuin niitä voi kuulla levyltä.
Ensimmäinen Suomen keikka oli Puistobluesissa, jonne porukka sopii hyvin: kyllä heiltä bluesin veivaaminen luontuu vaivattomasti.
Tämä kakkosalbumi kuitenkin yllättää, sillä se haarautuu vaikka minkälaisiin suuntiin. Eivät päästä itseään eikä kuulijoita ihan helpolla. Mukana on psykedeliaa, funkia, tunnelmointia – ja onhan sitten bluesiakin helpommaksi tarttumapinnaksi.
Sekoitus kuitenkin houkuttelee useampaan kuuntelukertaan, minkä jälkeen käsitys kokonaisuudesta muodostuu. Ensikuulemalta ei uskoisi, miten biisit lopulta jäävätkin päähän soimaan.
Edellisestä levystä jäi pinnalle tuntu, että bändi on JD Simo ja ne kaksi muuta. Nyt kun kolmikko on soittanut jatkuvasti yhdessä, rumpali Adam Abrashoffin ja basisti Elad Shapiron roolitkin alkavat erottua.
Päällekkäisäänityksiä ei paljoa harrasteta ja Simo sooloilee paljon, mutta kaksi miestä täyttää tilaa mallikkaasti siihen alle. Etenkin huomio keskittyy siihen, miten bassorumpu on miksattu kuulumaan tosi napakasti.
Jännittävä kokonaisuus, joka ei ole hittihakuinen tai radiosoittoa tavoitteleva. Eikä tämä taustamusiikiksikaan käy, mutta kun soittajatkin pistelevät täysillä, niin kuulijankin on syytä antaa levylle täysi huomio.
Simo: Rise & Shine (Mascot, 2017)
