Tämä kiekko on aika erilaista settiä kuin Riffissä tavallisesti käsitellyt levyt. Mutta hiljattain 81 vuotta täyttäneen Sonny Simmonsin koko ura on kulkenut omia polkuja ja mies on aina tutkinut, mitä kaikkea hän voi soittimellaan tehdä. Paikoitellen ilmaisu on ollut hyvinkin free, nyt käsiteltävällä levyllä enemmänkin seesteinen katkelma tajunnanvirtaa.
Mukana touhussa on ranskalaistrio Mosksa Samnyasin (Thomas Bellier, basso; Michel Kristof, sitar; Sébastien Bismuth, rummut ja lyömäsoittimet) – ei siis lainkaan sointusoittimia. Sitarin mukana olo luo itämaista tunnelmaa, mutta muutoin taustaryhmän pohjustama kudos etenee varsin suoran rumpukompin ja staattisesti junnaavan basson voimalla.
Neljää kappaletta varten ei varmaankaan ole juuri ennakkomerkintöjä tehty. Voin kuvitella, että Simmons on pään nyökkäyksellä tai käden heilautuksella ohjannut rumpalin enimmäkseen hölläämään tempoa hitaaksi poljennoksi ja vain välillä käynnistämään rivakamman rokkikompin. Basson tehtäväksi puolestaan on tullut tonaliteetin lukitseminen – vaikka biisit ovat keskenään samankaltaisia, ne vuorottelevat eri sävellajeissa
Simmonsin pohdiskelevat melodiat – tai improvisoinnit, ihan miten vain – kuulostavat erikoiselta jo siitäkin syystä, että hän käyttää melkein koko levyllä englannintorvea, harvemmin soolotehtävissä kuultua oboensukuista puhallinta. Alttofoniin hän tarttuu vihdoin viimeisellä raidalla, jolloin hän pääsee ryöpyttelemään vapaammalla otteella. Tällä kappaleella kikkaillaan kivasti studiokaiun kanssa ja saadaan aikaan vaikutelma, jossa Simmons siirtyisi jättihallista kulkemaan kapeaan käytävään.
Tällaiselle levylle on vaikea antaa laatusanoja. Soittajat menivät studioon, puuhasivat siellä aikansa ja tekemiset äänitettiin. Näin meille tarjotaan palanen Simmonsin ja kumppaneiden ajatuksista tuolla hetkellä. Tuskinpa näistä biiseistä tehtiin toista ottoa.
On kuitenkin hienoa, että tällaista julkaistaan levylläkin. Ei pidä tottua siihen, että levyt aina suunnitellaan varman päälle myyntiin ja hiteiksi radiosoittoa varten. Nomadic ei ole liian pitkä levy, etteikö sitä voisi kuunnella intensiivisesti antaen sen muodostaa mielikuvia oudosta paikoista ja maista. Tai se voi soida taustalla vaikka rauhallisena iltana. Melodiat eivät jää korvaan jatkuvasti soimaan, tunnelmat sen sijaan kestävät hyvän aikaa.
Levyllä on suomalaiskytköskin: julkaisijana on turkulainen Svart Records, joka on kiitettävästi tuonut saataville uusintapainoksia vanhoista vinyylijulkaisuista sekä uusissa julkaisuissa antanut mahdollisuuden erikoisempienkin suuntauksien kokeilijoille. Ennakkoluulotonta ja rohkeaa toimintaa, kuten on Simmonsin soittokin.
Sonny Simmons & Moksha Samnyasin: Nomadic (Svart Records, 2014)
Lisätiedot:
• Svart Records
