Suistamon sähkö on herättänyt lannanhajuisella luomuteknollaan paljon ansaittua huomiota aina ulkomaita myöten. Kolmannella levyllään kvartetti sukeltaa karjalaisesta lauluperinteestä ammentavalla räpillään yhä apokalyptisempiin sfääreihin.
Oikeastaan tämä bändi pitäisi kokea elävänä. Levyltä huokuu livetunnelma ja voi melkein nähdä, kuinka bändin tanssijataiteilijakaksikko Reetta-Kaisa Iles ja Tuomas Juntunen saavat tuvan lattian notkumaan. Suistamon sähkön älynväläys onkin tehdä kansanmusiikistaan kolmiulotteista, siis keksimällä pyörä uudestaan – ainahan tanssi ja musiikki ovat olleet sisko ja veli. Se, miten tämä saadaan tallennettua levylle, on haasteellisempi juttu. Venäläisellä kaksirivisellään soittava Anna-Mari Kivimäki pistää parastaan ja räppää hengästyttävästi, välillä toki väkevästi laulaen äänellään, joka varmasti kuuluu laidunalueen kaukaisimpaankin kolkkaan. Muun muassa Svängistä tuttu huuliharppu- ja harmonitaituri Eero Grundström soittaa tällä erää koneita, sähköistäen Suistamon eräänlaiseksi kansanmusiikkiteknoksi. Kokonaisuus on hengästyttävä, energisoiva ja sitä on suorastaan pakko kuunnella.
Vuonna 2015 perustettu kvartetti on aiemmin julkaissut jo kaksi pitkäsoittoa. Kokoonpanon toinen albumi, Etkot, pectopaн ja etnoteknoa, huomioitiin myös kansainvälisissäkin medioissa. Odotukset ovatkin korkealla ja on helppo uskoa tämän keitoksen uppoavan missä päin maailmaa tahansa. Energia ja sana puhuvat varmasti puolestaan, vaikka kielenä onkin eksoottinen suomi. Maailmanmusamarkkinoilla Suistamon sähkö kilpailee samasta huomiosta balkanmusiikin kanssa ja paljon samaa SS:n musiikissa onkin. Jopa siinä määrin, että varmasti maailmalla orkesteri niputetaan erehdyksessä samaan kulttuurikeitokseen.
Huomaan ajattelevani, että haluaisin pitää tästä levystä enemmän kuin ehkä kuitenkaan pidän. Energia sytyttää ja sanoituksissa on ideaa, jos vyörytystä keskittyy kuuntelemaan. Kuitenkin jossain vaiheessa albumia huomaan meneväni maitohapoille. Jotain melodisuutta ja ehkä rikkaampaa harmoniaa – ehkä solistisia osuuksia – kaipaisin monotonisuuden rinnalle. Toki siinäkin on tehonsa, mutta musaa kotona fiilistellessä alkaa monotonisuus väsyttämään. Siksi uskonkin, että alkuperäinen käyttötarkoitus lavatanssien villitsijänä olisi oikea ympäristö tämän sanoman todistamiseen.
Suistamon sähkö tulee varmasti olemaan yksi kansanmusiikkikenttämme soihdunkantajista. Suosittelen tutustumaan!
Suistamon sähkö: Varokaa! Hengenvaara (Nordic Notes, 2021)
