Maailmanmusiikista, jazzista ja fuusiosta pääosin ponnistava Tuigu (Juha Björninen, kitara; Rob Dominis, koskettimet; Jussi Liski, basso; Judo Wasama, rummut) laventaa, tai pikemminkin syventää kotimaista musiikkitarjontaa kerrassaan riemastuttavalla tavalla.
Omat uudet sävellykset ja kansanlauluperinteestä mukaan noukitut biisit on muovattu yhtenäiseksi ja omaleimaiseksi kokoelmaksi, jonka tunnelma lumoaa kuuntelukerrasta toiseen. Soinneissa vanha maailma ja nykyaika kohtaavat toisensa sulassa sovussa, tai hallitusti dissonoiden, samoin ruokkivat toisiaan itäiset sävyt ja perin juurin länsimainen perinne.
Resepti on tunnettu ja yksinkertainen, mutta harvoin se onnistutaan toteuttamaan näin hienosti: laitetaan pinnalle helposti hahmottuva ja mieleen tarttuva melodia, maalataan taustalle sävykäs ja moniulotteinen harmonia, ja sidotaan kaikki yhteen irtonaisen jäntevästi rullaavalla ja sopivan ilmeikkäällä rytmiikalla.
Soittajilla on ollut ilmiselvästi vapautta näkemyksilleen ja riittävästi holttia valita ne parhaimmat ideat lopulliseen pakettiin. Näillä eväin Tuu tupakkirulla, Antskogs Visa ja Kirkonkyläll' oli tanssit -kappaleista syntyy versioita, joille olisi paikkansa minkä tahansa jazz- tai maailmanmusiikki-tapahtuman päälavalla, eikä olisi myöskään lainkaan pöllömpää kuulla tällaista musiikkia koko perheen iloksi järjestettävillä kaupunkifestivaaleilla.
Puhaltajaa ei kokoonpanossa ole, joten luonteva vetovastuu melodioiden osalta lankeaa Björnisen kitaroinnille, jossa on kautta linjan aivan oma klanginsa. Soittajana hän on saavuttanut sen, mitä voisi pitää ihanteena: vaikutteita muilta muusikoilta ja erilaisista tyylilajeista on havaittavissa, mutta yksittäisten jippojen kopioinnin sijasta kaikki on sulautettu yhteen ja tarjoillaan nimenomaan Björniseltä kuulostavina ja kyseiseen tyyliin istuvina versioina.
Rob Dominis koskettimissa saa tilaa myös sooloille ja käyttää nämäkin hetkensä oivalisesti. Jussi Liskin basso ja Judo Wasaman ilahduttavan ilmeikkäät lyömäsoitinosuudet kruunaavat paketin.
Jos jotain jäin kokonaisuudessa kummeksumaan, niin lyyrisen soitannon vastapuntiksi tulkittu espanjalainen räp ei täysin avautunut, se on myönnettävä. Eikä senkään yli tee kumminkaan mieli hypät skip-näppäimellä…
Järisyttävän kauniit Visa från Rättvik ja Björnisen oma sävellys Nordic Light ovat uljas finaali komealle levylle. Suosittelen hankkimaan, hyvää kesämusiikkia, jota ei tarvitse hylätä syksyn tullen…
Tuigu: Sophian Rose
Delirium Music Works, 2013
