Nayteikkuna

Valoisaa kesämusaa – Simo Naapuri: ”Tanssi Maria”

Kyllä kesäbiisin kepeys nousee mollipohjaltakin, kun sen oikein oivaltaa.


Simo Naapuri on lähestynyt toimitusta jo useampaan otteeseen ja hyvin monenlaisin sävelin. Semmoinen kuva on muodostunut, että mies ei suotta ujostele vaan antaa ideoidensa loiskua valtoimenaan genre-altaasta toiseen.

Tällä kerralla palaset on aseteltu sovinnollisemmin ja sekvensserin ohjelmoinnista vastaavan Timo Lahtisen kanssa yhteistuumin sovitettu Tanssi Maria keinuu ehyellä afro-latino-poljennolla hiukan samaan tapaan kuin naapurimaan Bo Kaspersilla. Yhteistä on sekin, että Tanssi Maria -kappaleella Simo Naapuri murtaa luontevasti slaavimollin pakkopaidan ja tunnelmassa yhdistyvät sulassa sovussa surumielinen haikeus ja kesäyön valoisa toiveikkuus. Kohdattu on, koettu on, ohikin jo on. Eikä kertojan ääni vaivu alakuloon, vaikka  ”hetkisen vain sain sua rakastaa”. Yleensä tähän mikstuuraan pystyvät länsinaapurimme kuin luonnostaan, mutta eipä jää Simo tiimeineen heidän varjoonsa. 

Simo Naapurin itsensä soittamien nailonkielisen kitaran ja Rhodesin soinnit punoutuvat toisiinsa oivallisesti, Arto Lehtolan foni replikoi sävykkäästi laulufraasien väleihin ja vihjailee tulevaan sooloon. Mutta vihjailee vain, eikä ylly repäisemään itselleen eturivin paikkaa. Harmi sinänsä. Kyllä kappaleessa olisi ollut tilaa yhdelle linjakkaalle soololle ennen viimeistä kertoa. 
Timo Lahtisen kypsällä näkemyksellä ohjelmoima sekvensseri kuulostaa enemmän oikealta orkesterilta kuin koneelta – kerrassaan erinomaista työtä.

CD:llä on vain yksi kappale, mutta jos aiempi linja jatkuu, niin uutta on tekeillä. Hyvä niin, suunta vaikuttaa nyt hedelmälliseltä ja jälki on kaikin puolin kelpoa.


Simo Naapuri: Tanssi Maria (sinacd13, 2016)

24.06.2017
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy