Kun joulukuuselta riisutaan koristeet, paljastuu alta toisinaan melko hontelo, epäsymmetrinen ja moneen suuntaan vänkyrä puu. Silti se on saattanut tuottaa iloa koko joulun.
Ajankohtaista / pääkirjoitukset
Se on, vaikka kvartaalin käsite leikkisästi venytettäisiinkin tarkoittamaan neljännesvuosisataa.
Toisaalta sen kuluessa ihmistaimi ehtii varttua aikuiseksi, lankapuhelin muuttua museaaliseksi kapineeksi ja televisio ennätetään julistaa kuolleeksi useampaankin otteeseen.
Turha kuvitellakaan, että tämän tekstin lopussa paljastaisin kuinka se oikein tehdään. En nimittäin tiedä, jaan vain ihmettelyni. Se pohjaa vanhaan havaintoon, johon törmäsin uudessa muodossa ja nykyajassa.
Tiedetään: tallenne on nykyisin vain käyntikortti, jolla myydään keikat ja keikoilla tienataan ne rahat elämiseen. Mikäs siinä, jos keikat todella tuottavat massia niin rutkasti, että sillä kustannetaan myös nuo ”käyntikortit”, henkilökohtainen ja bändin harjoitusaika, oma ja yhteinen kalusto, vapaapäivät ja lomat…
Tulkinta itsessään sisältää ajatuksen siitä, että poimitaan jokin ulkoinen havainto, vaikutelma tai miete, myllätään se oman ymmärryksen kautta ja tarjoillaan sitten eteenpäin jollekin vastaanottajalle.
Cream lanseerattiin aikanaan maailman ensimmäisenä superyhtyeenä – kokoonpanona, jonka jokainen jäsen oli tunnettu ja tunnustettu oman soittimensa virtuoosi jo ennen yhteisen bändin perustamista. Sittemmin termiä on kylvetty pellot ja pientareet väärälleen milloin minkäkin orkesterintapaisen yhteydessä.
Radio antaa asemasta riippumatta ja jopa ne kaikki yhteenlaskettuina kapean ja pintapuolisen leikkauksen musiikista noin ylisummaan, ja ilmiö vaikuttaa näppituntumalla sitä kärjistyneemmältä mitä uudemman aikakauden musiikkia tarkastellaan.
Vaikka kalenteriin merkitty dead line ja tasahtiin erääntyvä asuntolainan lyhennysohjelma kuulemma ovatkin kelpo motivaattoreita, niin silti luova toiminta saattaa tarvita toisinaan muitakin sytykkeitä. Kun tavoitteena on tuottaa toisille elämyksiä, tarvitaan aika ajoin jokin pieni vau-hetki ruokkimaan omaa tekemisen meininkiä.
Poppi on pelkistetyimmillään yksinkertainen laji. Soinnutus on usein simppeliä, melodiat mieluusti päähän kerrasta tarttuvia ja rytmiikan pitäisi saada kömpelömpikin hahmo tanssahtelemaan jalkoihinsa sotkeutumatta.
Parhaat vehkeet ja huolellisimmin akustoidut kuuntelutilat ovat yleensä siellä missä musiikkia on tavattu äänittää ja miksata. Täytyyhän tekijöillä olla mahdollisimman hyvät mahdollisuudet arvioida työstettävän materiaalin laatua, niin taiteellisesti kuin teknisestikin.
Kanadalaissyntyinen kitaristi Nick Johnston pistäytyi hiljattain Suomessa pitämässä ns. klinikkaa, ja vaikkei olisi entuudestaan tuntenut häntä soittajana, niin aika nopeasti kävi ilmi että miehellä on hyvin omintakeinen ja ilmaisuvoimainen tyyli.
Apple Musicin johtaja Jimmy Iovine leiskautti itsensä otsikoihin muutama viikko sitten totea-malla, että kaikki musiikin suoratoistopalvelut ovat toistensa kopioita.
Kun artisti astuu yleisön eteen, hänen pitää uskoa itseensä ja siihen, että hän on juuri oikea henkilö oikeassa paikassa ja tekemässä oikeita asioita oikeaan aikaan.
Sanotaan, että pyörällä osaa ajaa aina, jos sen taidon on kerran oppinut. Mutta kyllähän se pitkän tauon jälkeen hiukan haparoiden lähtee. Ja mitä vähemmän on ajotunteja aikanaan kertynyt ennen taukoa sitä työläämmin käy vanhan taidon elvyttäminen.
Hendrixin ainoa vierailu Suomessa 50 vuotta sitten, ensimmäinen Ruisrock kesällä 1970, tai samana vuonna ensimmäisenä rock-yhtyeenä Olympia-stadionilla vieraillen Rolling Stonesin keikka ovat olleet vahvasti yhteisöllisiä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta voimistavia tapahtumia, joihin osallistuneet muistelevat niitä yhä edelleen.

Ajattomuus on sitä, että jokin vanha kuulostaa edelleen tuoreelta ja pätevältä. Musiikilta, jonka rakenne ja sointi istuvat nykyhetkeen muutenkin kuin pelkän nostalgian voimalla.
Varhaisimmat musiikkitallenteet olivat pakon sanelemina ns. 100-prosenttisesti eläviä ottoja, joissa koko esitys tallennettiin kaikkinensa yhdellä kerralla, ruotoineen päivineen.
Kun tapasin Genelecin perustajan, Ilpo Martikaisen ensimmäisen kerran kansainvälisillä messuilla, häneltä löytyi oman yrityksensä kiireisten vientiponnisteluiden ohessa aikaa ja viitseliäisyyttä vastailla harkiten ja perusteellisesti myös nuoren suomalaistoimittajan puolivalmiisiin kysymyksiin, joista näin jälkikäteen arvioituna on täytynyt kirkkaana paistaa kysyjän akustiikkaan ja kaiuttimiin liittyvien tietojen hentous.