Ajankohtaista / pääkirjoitukset

Liian raju korjausliike on usein syynä, kun ajoneuvo ampaisee tieltä. Tapahtumaa edeltää lievä huolimattomuus tai yllättävä käänne, ja paniikkireaktio on ehkä oikean suuntainen, mutta hallitsematon. Usein kaiketi vielä niin, että ensimmäisen korjausliikkeen jälkeen tehdään perään pakon sanelemana toinen ja kolmaskin, kunnes tilanne karkaa lopullisesti käsistä ja pöpelikössä rytisee.

Äänittäminen muistuttaa kokkaamista. Kyllä jopa niinkin yksinkertaisen ruokalajin kuin munakkaan voi valmistaa aika monella eri tavalla herkulliseksi, joskin sen voi myös pilata pahanpäiväisesti joko silkalla tunaroinnilla tai yltiöpäisiin kokeiluihin sortumalla. Onnistumisen kannalta on ratkaisevaa ymmärtää raaka-aineiden, välineiden, menetelmien ja tavoitellun lopputuloksen vuorovaikutus.

Tekniikan kehitys teki muusikoista yleisesti myös äänittäjiä ja äänittäjistä myös äänitteiden masteroijia. Internet taas avasi mahdollisuuden tuupata aikaansaannokset kaikkien nähtäväksi ilman levy-yhtiöitä ja jakeluketjuja. Suuren demokratisoitumisen hyvät puolet ovat niin ilmeisiä, ettei niistä tässä sen enempää. Sen sijaan kurkistan kuun pimeälle puolelle, jossa on vielä paljon luotaamatonta seutua.

AudioVisual 2009 -messuilla tuli jälleen tavattua sekä vanhoja tuttuja että solmittua uusia tuttavuuksia. Keskusteluiden aiheet lainehtivat äärestä laitaan, mutta melko monen kanssa pähkäiltiin musiikkistudioiden tulevaisuutta. Uusia äänipajoja tuntuu nousevan yhä kiihtyvällä vauhdilla, mutta samaan aikaan se perinteinen päätuote – äänilevy – on heikoilla.

Keväisen piratismikeskustelun erään vaiheen käynnisti toimittaja Tuulikki Laineen kirjoitus HS:n yleisönosastossa 21.4.2009. Viestin keskeinen ajatus oli, että piratismi on tullut jäädäkseen ja se tulisi myös sallia. Laittoman toiminnan laillistamiseksi hän esitti joukon perusteita, joita on jo kommentoitu julkisuudessa laajalti, mutta enpä malta olla työntämättä lusikkaani samaan soppaan.

Usein on kätevää käsitellä jotakin asiaa tarkastelemalla samankaltaista tilannetta jossakin muussa ympäristössä. Vaikkapa nyt sitten hinnan ja laadun paljon puhuttua suhdetta. Sehän nousee esiin tämän tästä, kun kansalainen itsekseen puntaroi sopivan arkijuuston valintaa marketissa.

Kun on tullut ensin tartuttua johonkin instrumenttiin ja sitten vieläpä sairastuttu kokemuksen voimasta siinä määrin, että mielikuvamaailman uduissa alkaa häilyä uusi soittamiseen ja soittimeen liittyvä minäkuvan hahmotelma, on edessä neljän askeleen polku.

Kaikki lähtee jutuista. Ensin on supertilutus, ässäfilli, mahtiriffi, tai aivan tajuton tuplabassaritykitys. Sen soittaa esikuva Vaikutuksen Tekevällä Levyllä, ja se on ilman muuta kopioitava ja opeteltava. Vähän ajan kuluttua se on survottava bänditreeneissä jokaiseen vähänkään sopivalta vaikuttavaan väliin. Kunnes mielenkiinto kohdistuu seuraavaan hätkähdyttävän makeaan juttuun, joka on kopioitava, opeteltava ja niin edelleen.

Edellisessä numerossa pohjustin aihetta arvelemalla, että itselleen ominaisen musiikillisen mukavuusalueen perusta paalutetaan jo varhaisessa vaiheessa elämää ja sen jälkeen miellyttäviksi koettava uusi musiikki noudattaa pitkälti juuri sitä tunnusmerkistöä joka paalutetulle alueelle aikanaan on mahtunut. Nyt laajennan teoretisointia hieman…