Nayteikkuna

Ymmärrä omat reseptisi

 

Äänittäminen muistuttaa kokkaamista. Kyllä jopa niinkin yksinkertaisen ruokalajin kuin munakkaan voi valmistaa aika monella eri tavalla herkulliseksi, joskin sen voi myös pilata pahanpäiväisesti joko silkalla tunaroinnilla tai yltiöpäisiin kokeiluihin sortumalla. Onnistumisen kannalta on ratkaisevaa ymmärtää raaka-aineiden, välineiden, menetelmien ja tavoitellun lopputuloksen vuorovaikutus.

Ei ole lopulta niin kriittistä, onko käytössä sähkö- vai kaasuliesi. Puuhella kelpaa mainiosti ja retkellä nuotiokin käy, jollei sitten trangia ole mieluisampi. Pannu voi olla yhtä hyvin öljyttyä valurautaa kuin alumiinia teflonpinnalla tai muulla hitec-materiaalilla kruunattuna. Paistorasvaksi voi, öljy tai margariini ovat kelpo vaihtoehtoja kaikki. Munat häkkieläimiltä, vapailta kanoilta tai luomukaakattajilta, kukin valitsee makunsa ja tyylinsä mukaan. Suolaa, pippuria, persiljaa – kaikki käy, kunhan määrät ovat balanssissa. Nälkäisemmät saattavat höystää omaansa keitetyllä perunalla, sienillä, tai vaikka paprikalla, ja aina voi kääntää paistokkaan kaksinkerroin ja sujauttaa väliin täytteeksi juustoa, kinkkua tai jotakin muuta soveltuvaa.

Ratkaisevaa on, että kokilla on näkemys siitä millaisen munakkaan haluaa itse syödä tai muille tarjota. Sitten pitää vain ymmärtää millaisella pannulla paistaa, mikä on sopiva lämpötila ja missä järjestyksessä ja keskinäisissä suhteissa eri aineksia on hyvä miksata mukaan.
Tutussa keittiössä tutuilla välineillä onnistuu ehkä helpommin, vieraassa ympäristössä joutuu luottamaan enemmän vaistoon ja improvisoimaan tilanteen mukaan. Joitakin asioita pitää silti aina tietää ja muistaa: eihän valurautapannu ole moksiskaan teräslastasta, mutta teflonpinta kyllä itkee jo ensikosketuksen raastavuutta.

Matkiminen on monesti hyvä tapa oppia erilaisia asioita, mutta se soveltuu parhaiten yksinkertaisiin asioihin. Se ei oikein pelaa silloin, kun onnistuminen edellyttää monien samanaikaisten ja toisiinsa vaikuttavien muuttujien huomioimista, tulevaisuudessa häämöttävien työvaiheiden ennakoimista ja lopputuloksen hahmottamista jo ennen kuin ensimmäistäkään työvälinettä on otettu esille.
Siksi ei ole mitenkään turhaa tutustua vähän perusteellisemmin siihen miten joku toinen munakkaansa valmistaa, tai kokeilla joskus jotakin eri menetelmää. Eikä kokkiohjelmien katselu televisiosta ole silkkaa ajan haaskuuta sekään. Ja jos nyt aikoo laittaa muutakin ruokaa kuin pelkkää munakasta, avartaa jonkunlainen laajempi aiheeseen syventyminen kummasti. Mikäli kyseessä on mahdollinen ammattitoiminta, systemaattinen opiskelu on enemmän kuin suositeltavaa.

Äänittäjän on syytä tuntea reseptikirjansa läpikotaisin ja tietää mitä tarkoittavat esimerkiksi X/Y-, tai M-S-mikrofoniasetelmat teknisesti ja mitkä ovat niiden olennaiset erot. Teknisen käsikirjan rinnalla on sitten antoisaa lukea vaikka kokeneemman kollegan haastattelua, jossa tämä kertoo mainittujen menetelmien käytöstä eri tilanteissa. Oleellista on tietenkin kokeilla näitä asetelmia myös käytännössä, jotta hahmottaa miten teoreettiset erot muuntuvat erilaisiksi kuulovaikutelmiksi, vai muuntuvatko lainkaan.
Kun nämä toisiaan täydentävät tiedon eri osa-alueet ovat hallussa, voi aivan perustellusti valita, haluaako jossakin tilanteessa käyttää jompaa kumpaa vai eikö kumpaakaan. Pelkän teoreettisen tiedon varassa voi kyllä tehdä valistuneen arvauksen. Ja jonkun toisen esimerkkiä sokkona noudattaen voi hyvällä tuurilla joskus onnistua myös. Vain aiempiin kokemuksiin perustuvalla intuitiolla voi silläkin menestyä toisinaan. Mutta yhtä kaikki, syyt hyvään tai huonoon lopputulokseen jäävät arvailuksi, jollei kunnollista ja monipuolista tietoa asiasta ole ja ymmärrys valitun menetelmän hyvistä ja huonoista puolista puuttuu, tai on joltain osin vajaa.

Gourmet-munakas syntyy ensiluokkaisista raaka-aineista ja valioluokan välineillä. Mutta se ei synny ilman kokin vankkaa ymmärrystä siitä, millainen on gourmet-munakas ja millaisilla menetelmillä sen voi itse valmistaa. Menestystä ei saavuteta kopioimalla arvostetunkaan kollegan menetelmää, jollei samalla kykene näkemään niitä syitä, joilla kollega on juuri työmenetelmän itselleen valinnut, tai kehittänyt. Ja jalostamaan sen jälkeen tuota menetelmää siten, että se soveltuu omaan keittiöön ja että lopputuloksessa näkyy oma persoonallinen käsitys siitä, millainen tulisi äärimmäisen munakkaan olla. Tai äärimmäisen äänitysjäljen

 

Lukuterveisin
Lauri Paloposki,
päätoimittaja

 


29.04.2010
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy