Vanhassa maailmassa kirjastonhoitajat ohjasivat taitavasti ja luotettavasti lukuintoista: ”Myyrän raketti” pienimmille, ”Tintti kuun kamaralla” vähän isommille haaveilijoille ja ”Hauska on tietää: kiertotähdet ja avaruusmatkat” sille totisimmalle lukutoukalle, josta kasvoi insinööri.
Sitten saapui internet ja hetkeksi perinteisen kirjastohenkilökunnan tehtävät siirtyivät portaaleille – nettiosoitteita sisältäville hakemistoille, joita eri toimijat kokosivat kukin omien kriteereidensä ja arvojensa mukaisesti.
Portaali saattoi olla kokonaan jollekin asialle pyhitetty tai sitten sen sisältämät linkit oli jaoteltu aihepiireittäin otsakkeiden alle. Niin tai näin, oletusarvoisesti ”kaikki audiosta” johdatteli alan tietolähteille siinä missä ”parhaat naurut” ohjasi lukijaa huumorin äärelle.
Kehityksen perusluonne on, että se ei pysähdy vaan jatkaa eteenpäin – joko hyvää kohden tai sille selkänsä kääntäen.
Internetissä siirryttiin hakukoneiden valtakaudelle ja hakutuloksista muodostuvien listojen kokoonpanon kriteereiksi tulivat katselukertojen ja tykkäysten määrät.
Koska katselukerta tai tykkäys voi perustua aivan yhtä hyvin sisällön laadukkuuteen kuin sen laaduttomuuteenkin, ei niiden perusteella pitäisi suositella yhtään mitään kellekään. Huumorin tai viihteen kohdalla laatu on sitä paitsi hyvin subjektiivinen määre. Mikä hyvää kellekin nyt sitten edustaa, vaihtelee kovasti.
Mutta kun siirrytään yhtään vakavampien aiheiden puoleen, niin kyllähän laadulle löytyy aivan täsmällisiä mittareita.
Esimerkiksi testamentin laadintaopastuksen olisi syytä olla juridisesti kutinsa pitävää, eikä ihmisen terveyteen ratkaisevasti vaikuttavia ohjeita pitäisi jaella uskomuspohjalta.
Suosioon perustuva sijoitus hakutuloksissa on yksi juttu, mutta vielä kehnomman suunnan kehitys otti, kun kuvaan astuivat maksetut listasijat. Niiden ansioista suositusten kärkeen pääsee se, jolla on massia.
Pistesijoille kapuavat perässä ne, joilla on paljon katselukertoja tai tykkäyksiä. Ja hännille jäävät ne, joilla olisi jakaa tylsää mutta paikkansa pitävää tietoa – ellei heidän esitystapansa sitten ole ratkiriemukas tai edes viihdyttävä. Ja riittävän yksinkertaiseksi tai lyhyeksi typistetty.
Ja kyllähän jonkin yksittäisen knoppitiedon voi tiivistää lyhyeksi, mieleenpainuvaksi ja viihdyttäväksi, mikäli on taitoa ja osaamista. Sitä systeemiä tai kehikkoa, johon kyseinen knoppitieto liittyy ja jossa se saa syvällisemmän merkityksensä, harvoin kuitenkaan voi.
Toisinaan saattaa käydä niin, että lennokkaan luennoitsijan tai opettajan käytännön demonstraatio todella innostaa jonkun tutkimaan perinpohjaisesti fysiikkaa, kemiaa, akustiikkaa tai vaikka musiikin teoriaa ja selvittämään juurta jaksain mihin ilmiö tarkalleen ottaen perustuu. Kipinä syttyy ja hurraa sille.
Useimmiten kai riittää kuitenkin hetkellinen viihdyke, ja sen jälkeen siirrytään seuraavan hetkellisen viihdykkeen pariin, suositeltuun videoon tai klikattavaan linkkiin.
Kun kirjastonhoitajat ovat jääneet tiedon seulojina ja suosittelijoina syrjemmälle, eivätkä markkinointitoimistot Googlen johdolla koe asiaa omakseen, niin löytyisikö joku muu taho perkaamaan netin äärettömästä ja alati laajenevasta avaruudesta paikkansa pitävää ja aidosti arvokasta sisältöä?
Entä, voisiko tekoäly olla niin nokkela ja viisas, että se suoriutuisi tällaisesta urakasta?
Oletan, että tekoälyn voisi kouluttaa faktapohjaisen sisällön suosijaksi. Todennäköisesti se osaisi analysoida tekstimassaa, liikkuvaa kuvaa ja audiota sellaisella nopeudella ja varmuudella, että oikeaksi todettu tieto nousisi hakutulosten ensimmäiselle sivulle sadannenviidennenkymmenennen sijasta.
Sillä oikeatakin tietoa löytyy netistä, se vain hautautuu liian usein soopaan, koska soopalla on parempi viihdearvo.
Tarkkana on silti oltava ettei jouduta ojasta allikkoon. Kuten tarkkaavaisimmat ovatkin jo hiljaa mielessään minulle huomauttaneet, tekoälyn tämäntyyppinen käyttö avaa melko karmivia mahdollisuuksia väärin perustein valtaan pyrkiville ja etenkin sinne päässeille. Ulkoisen tahon hallitsemaan suodattimeen sisältyy aina tietty riski siitä, että se valjastetaan epäeettisiin tarkoituksiin, kaupallisiin tai poliittisiin…
Lukuterveisin
Lauri Paloposki,
päätoimittaja